Lukupiirikirjana Raija Orasen Iso

 

Raija Oranen: Iso. Otava. 2022. Lukija Tuukka Haapaniemi. 17 t 6 min. Storytel.  

Lukupiirimme kokoontui kevään viimeiseen tapaamiseen. Käsiteltävänä kirjana meillä oli Raija Orasen Gösta Serlachiuksesta (1876 - 1942) kertova kirja Iso. Raija Oranen on tuottelias kirjailija. Jo pelkästään romaaneja hän on kirjoittanut nelisenkymmentä. 

Monilla Orasen kirjoilla on historiallinen kehys, mm. viime vuosina ilmestyneillä presidenttikirjoilla. Niin on tälläkin Iso-kirjalla, joka on Orasen uusin romaani. Kirja on biofiktio Gösta Serlachiuksesta, joka oli Mäntän tehtaan johtaja, vuorineuvos sekä suuri taiteen ystävä. Gösta luopui opinnoistaan ja aloitti työt setänsä Gustav Serlachiuksen yrityksessä. Sittemmin hän peri setänsä aseman syrjäyttäen näin Gustavin Alex-pojan. Gösta nai serkkunsa Sissin, perusti tehtaita, johti yrityksiä, matkusti paljon, osallistui politiikkaan ja keräsi mittavan taidekokoelman. Tällainen on kirjan juoni kaikessa lyhykäisyydessään. 

"Orasen taattua laatua"

Kirjasta virisi vilkas keskustelu. Lukupiiriläiset olivat lukeneet kirjan suurella mielenkiinnolla. Totesimme. että Orasen kirjoja on mukava lukea. Kirjoitustyyli on elävää ja selkeää. Orasen historialliseen viihdekirjallisuuteen lukeutuvilla kirjoilla on vahva faktapohja, joka  usein linkittyy Suomen historiaan. 

"Monipuolisesti käsitelty Göstan elämää"

Iso-kirjan mielenkiintoa pitää yllä tapa, jolla Oranen on käsitellyt Gösta Serlachiuksen elämää. Oranen on saanut Göstan eläväksi ja aidoksi. Göstan elämää on käsitelty monipuolisesti, mikä mielestämme on kirjan vahvuus. Eräs lukijoistamme tosin totesi, että kirjassa oli vähän liikaa kaikkea, mikä teki kirjasta sekavan oloisen. Vaikka kyseessä on suomalaisen metsäteollisuuden merkkimies, kirjassa suuren roolin saa Göstan yksityiselämä. Oranen on pyrkinyt pääsemään syvälle Göstan sielunmaisemaan kuvatessaan mm. eroon päättynyttä avioliittoa Sissin kanssa sekä Ruthin, elämänsä suuren rakkauden, löytymistä.  

Kirjassa on kuvattu myös Göstan roolia metsäteollisuuden kehittäjänä ja uusien tehtaiden perustajana. Totesimme, että yhä edelleen tehtailla on samoja ongelmia kuin Göstan aikana, mm. pääoman puute ja lakkoilut. Yrityselämän kuvauksessa Oranen ei yllä kovin syvällisiin pohdintoihin, mutta kirjan pääpaino onkin enemmän henkilöhistoriassa. Eräs lukijoistamme pohdiskeli, että kirja Göstasta on tyypillinen naisen kirjoittama kirja, jolloin henkilöhistorialla on yhteiskunnallista otetta voimakkaampi paino. 

Totesimme, että kirjoittamalla Gösta Serlachiuksesta elämäkerrallisen romaanin kirjalla on laajempi lukijakunta kuin tietokirjalla. Fiktion käyttömahdollisuus henkilön elämän kuvauksessa lisää kirjan kiinnostavuutta. 

Kirjan nimi kiinnitti huomiota. Myös Pekka Hiltusen kirjan nimi on Iso (WSOY 2013). Siinä Hiltunen kuvaa ylipainoisen nuoren naisen elämää. Ei varmasti ole rikos ottaa kirjan nimeksi jo käytettyä nimeä, mutta ei se kyllä kovin omaperäistä ole. 

Kirja sai meiltä hyvän arvion 4,1.