Maggie O'Farrell: Hamnet

 

Maggie O'Farrell: Hamnet. S&S. 2022. Englanninkielinen alkuteos Hamnet. Suomennos Arja Kantele. Kansi ja ulkoasu: Laura Noponen. 382 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Hamnet pinkaisee juoksuun. Maailma tuntuu räikeämmältä, ihmiset äänekkäämmiltä, kadut pidemmiltä, taivaan väri hyökkäävältä, sivaltavan siniselta. Hevonen seisoo yhä kärryjen edessä, koira on kiertynyt portaalle kippuraan. Paiseita, kaikuu pojan korvissa. Sana on tuttu, tottahan toki hän tietää mitä sillä tarkoitetaan, ja tietää mitä paiseet tietävät." 

Hamnet on tarina Hamnet Shakespearesta, pojasta jonka elämä on unohdettu, mutta jonka nimi on kaikunut vuosisatojen ajan yhtenä suurimmista koskaan kirjoitetuista näytelmistä. Kirjassa liikutaan kahden aikajanan välillä, joista toinen alkaa päivästä, jolloin Hamnetin kaksoissisar Judith sairastuu ruttoon, ja toinen vie lukijan Hamnetin ja Judithin vanhempien intohimoisen suhteen alkuun noin 15 vuotta aikaisemmin.

Eletään vuotta 1596 Stratfordissa Englannissa. Yksitoistavuotias Hamnet etsii epätoivoisesti apua yht'äkkiä sairastuneelle kaksoissisarelleen. Paniikinomaisesti hän käy ylä- ja alakerrassa perheensä pienessä asunnossa ja isovanhempiensa viereisessä talossa, mutta ei löydä äitiään, isoäitiään, tätiään eikä isosiskoaan. Hänen isänsä on Lontoossa teatteriseurueensa kanssa. Hamnet löytää ainoastaan isoisänsä, kiivaan miehen, johon Hamnetia on kehotettu pitämään etäisyyttä.

Loppujen lopuksi vaikeasti sairastunut Judith jää eloon, mutta Hamnet kuolee. Perhe menettää hänet, vaikka äiti käyttää kaikki parantajan taitonsa pojan parantamiseksi. "Agnes on laittanut pojan pieluksen alle reikäkiven. Jo monta tuntia sitten hän pyysi anoppia tuomaan rupikonnan ja sitoi sen liinalla lapsen vatsalle." Maailman kuuluisin (tosin ei koskaan nimetty) näytelmäkirjailija ja hänen vaimonsa kohtaavat vanhempien pahimman painajaisen: lapsen kuoleman. Rutto vie heidän ainoan poikansa,11-vuotiaan Hamnetin vuonna 1596. Neljä vuotta myöhemmin pojan isä siirtää surunsa mestariteokseksi, joka on muunnelma hänen poikansa nimestä.

Toisessa juonikuviossa siirrymme ajassa taaksepäin, aikaan jolloin Hamnetin isä ja äiti kohtasivat toisensa. Tässä kertomuksessa naista, jonka tunnemme Anne Hathawayna, kutsutaan nimellä Agnes. Agnes on upea hahmo, luonnon ystävä ja parantaja, joka, kuten edesmennyt äitinsäkin, on eniten kotonaan metsässä, "samoaa kujia ja niittyjä, kerää vasuun rikkaruohojaan helmansa kastellen ja tuhraten, hankkii helottavat posket ja polttaa nahkansa". Mutta hän on myös Tuhkimo ilkeän äitipuolensa taloudessa. Tuossa talossa tuleva näytelmäkirjailija opettaa latinaa. Hän ei tee sitä mielellään, mutta perheeseen on tuotava rahaa isän velan maksuun. Nyt nämä nuoret, Agnes ja tuleva näytelmäkirjailija, tunnistavat toisissaan jotain erityistä. Heidän välinen kemiansa on käsinkosketeltavaa. He rakastuvat ja elämä on molempien mielestä jälleen elämisen arvoista. Mutta naimislupaa he eivät saa perheiltään. Se saadaan vasta, kun Agnes tulee raskaaksi. Sitten aviomies lähtee Lontooseen, ensin hansikaskauppaa tekemään, sitten teatteriseurueen jäseneksi ja näytelmien kirjoittajaksi.

Hamnet on fiktiivinen kuvaus Hamnetista. Totta on, että hänen kuolinvuotensa tiedetään, mutta eipä juuri muuta. Kirjailija on luonut Hamnetista uskottavan pikkupojan, joka kohtaa liian varhaisen kuoleman. Kirja on kuvausta vanhempien surusta heidän menetettyään lapsensa. Miten erilaista se suru onkaan. Äiti suree poikaansa päivittäin, isä saa surunsa ulos vasta näytelmän kirjoitettuaan. Kirja on myös rakkaustarina avioliitosta, joka alkaa suuresta rakkaudesta ja jota koetellaan monin tavoin vuosien myötä. Suuren vaikutuksen minuun teki kirjan hieno ja uskottava ajankuva 1500-luvun lopun Englannista.

Vaikka Hamnet Shakespearen kuolemasta on kulunut yli 400 vuotta, O'Farrellin tarina tässä kauniissa ja koskettavassa romaanissa on ajaton ja aina ajankohtainen.

Laura Noposelle kiitos onnistuneesta kannesta.

Porin Kirjojen yö 18.8.2022

Olipa kiva, kun sai virittäytyä syksyn kirjauutuuksiin jo elokuussa. Suuntasin Poriin Kirjojen yöhön viime viikon torstaina. Vaikka ei se kyllä mikään yö ollut, enemmänkin ilta. Mutta mukava sellainen, enkä edes olisi ollut innostunut yöohjelmasta.

Kirjojen yön teemana oli "jännitystä ja jännitteitä". 

On hienoa, että Porista löytyy kirjailijoita omasta takaa. Jännitystä tarjoaa Arttu Tuominen uudessa dekkarissaan Häväistys, joka on neljäs osa Delta-sarjaa. Kirja alkaa 13-vuotiaan Lauran katoamisella. Eri kirjoissaTuominen valitsee yhden poliiseista tutkimuksen keskiöön. Tässä kirjassa keskeinen tutkija on Linda Toivonen. Porilaisuus tuo lisämausteen kirjan jännittävään ja ajankohtaiseen juoneen.

Mielenkiinnolla odotan, että saan kirjan käsiini. 

Tuomista haastatteli Eve Toivola.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli Janne Ora kirjallaan Amsterdam Blackout. Oraa haastatteli Heikki Erkinaro. Minulle Ora oli aivan uusi tuttavuus, vaikka hän onkin jo julkaissut muutamia kirjoja. Sain käsityksen, että tässä kirjassa nousevat esiin monet yhteiskunnalliset teemat. Saattaa olla, että ehkä tartun kirjaan jossakin vaiheessa.  

Kiinnostava haastateltava oli Maisku Myllymäki, jonka esikoisteoksen Holly olin kuunnellut pari viikkoa sitten. Myllymäki työskentelee kirjastossa ja on hyvin aktiivinen some-vaikuttaja. Myllymäkeä huolestuttaa kirjojen tulevaisuus ja hän onkin innokas kirjastojen puolestapuhuja. Holly oli aika erikoinen kirja mielestäni, mutta oli kiva kuulla Myllymäeltä kirjan taustoista ja syntyprosessista. Teen varmaankin postauksen Hollysta lähipäivinä.  

Sitten oli vuorossa ihana, virkistävä, kansainvälistäkin mainetta niittänyt Antti Tuomainen. Tämän session jälkeen jäi hyvä ja virkistynyt olo. Tuomainen kertoi taustoistaan, miten hänestä tuli menestyskirjailija. Uusin teos Majavateoria ilmestyy syyskuussa.

Paikalla oli muutamia lähiseudun kustantamoja. Kustannusliike Parkko oli minulle uusi tuttavuus. Todella laadukkaita runokirjoja. 

Muutakin ohjelmaa oli, oli mm. Elina Gustafssonin haastattelu, elokuvanäytös Hytti nro 6 ja paljon lasten ohjelmaa. Ihana, kun tällaista järjestetään Porissakin! 

Hyvää alkavaa kirjasyksyä kaikille! 

Tuire Malmstedt: Lumihauta

Tuire Malmstedt: Lumihauta. Aula & Co. 2022. Kansi: Tuomo Parikka. 301 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kotona Matilda sulkeutui huoneeseensa kuin teinityttönä. Ihmisten tapaaminen ja jopa puhelinkeskustelu Elmon kansa uuvutti hänet. Hänestä tuntui kuin hän olisi porojen järsimä puunrunko, pinta oli nakerrettu rikki. Ensimmäistä kertaa hän tuli ajatelleeksi, ettei välttämättä pystyisi palaamaan poliisintyöhönsä koskaan. Jos hän väsyi iloisen Nilla-Aslakin seurassa, miten hän voisi kohdata rikollisia ja uhrien omaisia?" (s. 111)

On upea tunne, kun kirjan kansien sulkeuduttua voi yksinkertaisesti todeta, että tässä oli kirja, jossa kirjailija on todella onnistunut. Tämä tunne minulle tuli luettuani Tuire Malmstedtin uusimman teoksen Lumihauta. Miten taitava Malmstedt onkaan kutoessaan jännittävää ja jopa väkivaltaista dekkarijuonta, joka pitää lukijan otteessaan aivan kirjan viimeisille sivuille asti. Samalla kirjassa on kuitenkin paljon lämpöä, hellyyttä ja välittämistä. Hienosti Malmstedt sitoo  jännittävään juoneen mukaan myös aimo annoksen yhteiskunnallisuutta ja saa lukijan miettimään saamelaisten kohtelua.   

Lumihauta jatkaa Metso & Vauramo -sarja. Sarjan ensimmäisessä osassa Lasitarha (Aula & Co 2021) (linkki) rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso jäivät hieman vieraiksi, erityisesti hiljaisen oloinen Matilda. Nyt tässä osassa avautuu Matildan traaginen menneisyys, jonka kohtaaminen ei ole helppoa Matildalle. Mukaan tapahtumiin kirjailija kietoo myyttejä ja uhrimenoja harjoittavan kultin, jotka tuntuvat varsin luontevilta ilmiöiltä saamelaisympäristössä.

Elmo Vauramo ja Matilda Metso työskentelevät Jyväskylän poliisiasemalla. Heidät hälytetään paikalle, kun käy ilmi, että jyväskyläläisessä kerrostalossa on tapahtunut mitä raa'in teko. Asunnossa on surmattu viisihenkinen perhe hyvin väkivaltaisella tavalla. Mutta mikä erikoisinta, perheen pieni tytär löytyy pyykkikorista ja ihmeellistä kyllä, täysin vahingoittumattomana. Elmo ja Matilda saavat tehtäväksi murhien selvittämisen, mutta Elmo huomaa jäävänsä yksin, koska Matilda vain katoaa. Matildalle raa'at teot olivat liikaa, ja hän tuntee, että hänen on lähdettävä. Hän lähtee toipumaan lapsuudenmaisemiinsa pohjoiseen, Angelin kylään. Mutta lepoa Matildalle ei ole luvassa lapsuuden maisemissakaan. Hän tapaa vanhoja nuoruuden aikaisia tuttujaan ja naapureitaan. Käy ilmi, että Matildalla on yksi elossa oleva sukulainen. Hänet Matilda haluaa löytää. Mutta osoittautuu, että tehtävä ei ole helppo, Angelin kylä on täynnä vaiettuja salaisuuksia. Matildan ei toivota kaivelevan menneisyyttään. "Älä etsi paikkaa, jota ei tässä hetkessä ole olemassa. Se on luonnotonta ja vain rikkoo sinut." (s. 135) Pelon vallassa kaikki tuntuvat vaikenevan. Matilda kohtaa myyttien maailman, johon vanha kansa on vakaasti uskonut. "Vanha kansa eli uskomusmaailmassa, jossa henget olivat kaikkialla. Puilla ja kivilläkin oli omat henkensä. Siinä heidän maailmassaan se oli ihan uskottavaa." (s. 92) 

Samaan aikaan Elmo työskentelee murhatutkimuksen kimpussa Jyväskylässä. Johtolankoja ei tunnu löytyvän, mutta erään valokuvan perusteella Elmo saa yhdistetyksi lankoja yhteen. Elmo ei saata uskoa johtopäätöksiään. Vaikuttaa, että jutulla olisi jotakin tekemistä Matildan menneisyyden kanssa. Paljon pitää vielä tapahtua ja monen salaisuuden tulee aueta ennen kuin tutkimus saadaan päätökseen. 

"Tämä on lumihauta, eikä me päästä täältä ikinä pois". (s. 75)

Pidin alun pitäen kirjan ytimekkäästä nimestä. Ja nimelle löytyikin luonteva selitys Matildan menneisyydestä. Mielenkiinnolla odotan jatko-osaa tälle sarjalle. Viimeistään tällä viidennellä rikosromaanilla Malmstedt sijoittuu suomalaisten naisdekkaristien kärkijoukkoon.  

Malmstedtin kirjan arvonta suoritettu

 

Blogissani oli arvottavana Tuire Malmstedtin uusin dekkari Lumihauta (Aula & Co. 2022).

Suoritin arvonnan 28.7.2022. Kirja kiinnosti useita lukijoitani.

Onnettarena toimi lapsenlapseni Juho, 11 vuotta.

Voittaja on Ulla Virolainen.

Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille.