Douglas Stuart: Shuggie Bain

Douglas Stuart: Shuggie Bain. WSOY. 2022. Englanninkielinen alkuteos Shuggie Bain. Suomentanut Laura Jänisniemi. 496 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Sanottiin ettei Thatcher enää kaivannut rehellisiä työmiehiä, pääministerin mukaan tulevaisuutta olivat teknologia ja ydinvoima ja yksityinen terveydenhuolto. Teollisuuden päivät olivat luetut, ja Clyden varustamon ja Springburnin konepajan luurangot lojuivat kaupungin laitamilla kuin mädäntyneet dinosaurukset. Oli vuokrakasarmeittain nuoria miehiä, joille oli luvattu ammatti samalta alalta kuin isällään ja joilla ei nyt ollut mitään tulevaisuutta. Miehet olivat menettämässä miehuutensa." 

"Thatcher, liitto ja paskapää"

Shuggie Bain -romaanin tapahtumaympäristö on kiinnostava. Päähenkilö Hugh Shuggie Bain kasvaa teini-ikäiseksi nuoreksi mieheksi Glasgow'ssa Skotlannissa1980-luvulla, jolloin Glasgow oli monelle työikäiselle ankea paikka asua. Margaret Thatcherin politiikan rakennemuutos heijastui kaikkialle kaupunkiin. Tehtaita ja hiilikaivoksia oli suljettu, ja edessä oli massatyöttömyys.  Toivottomuus ja näköalattomuus hallitsivat ihmisten elämää. Huumeet olivat ilmestyneet kuin tyhjästä katukuvaan. Sosiaalitoimiston jakamat tuet olivat monille kaupunkilaisille elintärkeitä.

Uskonto jakoi kaupungin jalkapalloa ja kouluja myöten. Skotlanti oli ja on yhä edelleen jalkapalloilun suurmaa. Jalkapalloa seurattiin, jokaisella oli oma suosikkijoukkueensa uskonnon mukaan. Tunteet olivat vahvasti mukana. Oli Celtic ja Rangers, Celtic katolilaisille ja Rangers protestanteille. 

Agnes, 39 vuotta, on eronnut. Ex-mies oli melko kunnollinen katolilainen. Myös Agnes itse on katolilainen.  Uusi aviomies taksikuski "Iso-Shug Bain oli vaikuttanut niin hohdokkaalta katolilaiseen verrattuna. Hän oli ollut turhamainen tavalla, joka oli sallittu vain protestanteille, näyttävä pinnallisessa vauraudessaan, punakka ahmimisesta ja tuhlailusta". Lapsia on kolme. Alexander ja Catherine ovat edellisestä avioliitosta. Shuggien isä on Iso-Shug. Asunnon puutteessa Agnes, lapset ja uusi aviomies muuttavat Agnesin vanhempien jo entuudestaan pieneen asuntoon, kaupungin vuokratalon 16. kerrokseen Sighthillin kaupunginosassa Clyde-joen pohjoispuolella. Agnes ja Shug menevät naimisiin, mutta Agnesin vanhemmat eivät hyväksy parin avioliittoa, koska on enemmän kuin väärin naida vääräuskoinen.   

"Kun liha irtosi luusta, Agnes huusi kivusta."

Mutta elämä ei asetu paikoilleen. Agnes saa aina olla huolissaan. Aviomies on öitä poissa, pitää yllä vieraita suhteita ja on kotona hyvin väkivaltainen. Agnes tuntee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi. Agnesin pelastus on pullo.   

"Mikset sä rakastanu mua niin paljon, että olisit ollu juomatta?"

Agnes on onnellinen, kun aviomies ilmoittaa, että hän on löytänyt perheelle uuden vuokra-asunnon. Paikka on Pitheadisssa, hylätyn hiilikaivoksen kyljessä tiettömien teiden takana. Kaikki alueen asukkaat tuntuvat olevan sukua toisilleen. Alue on varsin ankea, on turvesuo ja vaarallinen hylätty tehdasalue. Kun perhe pääsee matkalaukkuineen uudelle asunnolle, he voivat vain todeta, että asunto on surkea, huonosti rakennettu, homeinen ja hyvin pieni. Yht'äkkiä Shug tokaisee Agnesiin katsomatta: "Mä en voi jäädä tänne." Niin mies lähtee - noin vain - ja muuttaa naisystävänsä luo. Aluksi Shug käy öisin Agnesin luona, silloin kun lapset ovat jo nukkumassa. Muutaman hätäisen yhdynnän jälkeen Shug nousee ja lähtee. Vaikka lapset haluavat heidän muuttavan ankeista olosuhteista takaisin Agnesin vanhempien luo, Agnes ei halua, koska hän tuntee, että vain tänne Shug tulee. 

Mutta vaikka kuinka Agnes odottaa, Shugin käynnit harvenevat ja loppuvat kokonaan. Yhä useammin tiskialtaan salpa naksahtaa ja lapset pystyvät laskemaan, kuinka monta huikkaa Agnes on ottanut. Usein Agnes juo koko päivän. Mutta sekään ei tuo Shugia takaisin.

Rakkaudesta äitiin

Päivittäin alakouluikäinen Shuggie hoitaa äitiään, hoivaa tätä humalaista naista, pyyhkii oksennukset, riisuu hameen, sukkahousut, puseron, rintsikat ja laittaa nukkumaan. Shuggie pyytää ja anoo äitiään olemaan juomatta. Äitiä yritetään suojella, ettei hän tekisi mitään pahaa itselleen. Aamuisin Shuggie piilottaa pillerit kylppäristä ja veli ottaa partaterät mukaan töihin. Shuggie kyllä käy koulua, mutta hänellä on paljon poissaoloja, koska hän kokee tehtäväkseen olla kotona ja huolehtia humalaisesta äidistään. Silloin, kun hän menee kouluun, hän tuntee olonsa raskaaksi, koska koskaan ei tiedä, mitä kotona odottaa. Shuggie ottaa myös tehtäväkseen käydä hakemassa sosiaalitoimiston tuet, jotta äiti ei käytä kaikkia tukia alkoholiin. 

Eikä koulussa muutenkaan ole kiva käydä, sillä siellä ja myös vapaa-aikana Shuggieta kiusataan. Shuggie on erilainen, hän tietää sen itsekin. Hän ei kävele kuin miehet ja Shuggien ääntä pilkataan naismaiseksi. Eivätkä tytötkään kiinnosta häntä.  

Huonosta kunnostaan huolimatta äiti haluaa pysyä kauniina, hyvin hoidettuna ja kauniisti vaatetettuna. "Hän kiipesi joka päivä haudastaan meikit naamassa ja hiukset laitettuina ja piti päänsä pystyssä. Nolattuaan itsensä juovuksissa hän nousi seuraavana päivänä ylös, puki parhaan takin ylleen ja kohtasi maailman silmästä silmään. Kun hänen mahansa oli tyhjä ja lapsilla oli nälkä, hän laittoi hiuksensa kauniisti ja antoi maailman kuvitella ihan muuta." 

On tapahtumien kulussa myös toivon hetkiä. Monen alkoholitäytteisen vuoden jälkeen Agnes menee AA-kerhoon ja pystyykin olemaan juomatta peräti vuoden. Mutta sitten taas mennään, ja lujaa mennäänkin. Satunnaisista miestuttavuuksista Agnes etsii lohtua, vaikkakin hän tietää, että miehet tulevat vain yhdessä tarkoituksessa. Uusi rakkauskin löytyy, kunnollinen, vakaa ja vilpitön Eugene, joka vie Agnesin uusiin, upeisiin paikkoihin, kuten kantrimusiikkipaikka GrandOleOpryyn. Mutta sekin suhde loppuu, kun Eugene toteaa: "En tykkää susta sillon kun oot päissäs." 

"Luvataanhan olla upouusia ihmisiä."

Kun vanhemmat sisarukset ovat jo muuttaneet pois kotoa, Agnes ja Shuggie muuttavat East Endiin aloittamaan uutta elämää, kuten he molemmat yrittävät uskotella. Mutta alkoholi on ottanut vallan eikä mikään pysty pelastamaan Agnesia, ei edes Shuggien rakkaus.

Niin kirjan tapahtumat kuin Glasgow veivät minut mukanaan heti ensimmäisiltä sivuilta saakka. Käytyäni pari kertaa Skotlannissa minusta on tullut todellinen Skotlannin ystävä ja niin mielelläni sujahdin Glasgow'n tunnelmiin tässäkin kirjassa. Glasgow'n 1980-luvun ankea kaupunkikuva ja ihmisten toivottomuus tulevat konkreettisesti esille etenkin kirjan alkuosassa. Olisinkin toivonut, että yhteiskunnallisilla teemoilla olisi ollut suurempi paino myös kirjan loppupuolen tapahtumissa.

On hellyttävää kokea pienen pojan loputon usko ja rakkaus äitiään kohtaan. Miten lukija toivookaan, että äiti paranisi ja parempi elämä voisi alkaa. On vaikea ymmärtää, että pojan rakkaus äitiä kohtaan on niin suurta, että poika ei pysty näkemään tulevaisuuden toivottomuutta. Kirjailija kertoo, että kirja on selviytymistarina, joka perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Ehkä kirjailijan omista kokemuksista kumpuaa syvä ymmärrys lapsen ja päihteitä käyttävän äidin väliseen suhteeseen. Kirja on Stuartin esikoisromaani, jota hän oli työstänyt kymmenen vuotta. Kirja sai Booker-palkinnon vuonna 2020. Booker-palkinto, joka on arvoltaan 50 000 puntaa, on yksi englanninkielisen kirjallisuuden merkittävimpiä palkintoja. Kirja on todellakin palkintonsa ansainnut, niin tiheätunnelmainen, liikuttava ja mukaansatempaava tämä teos on. Kirjassa on paljon surua, mutta on myös toivoa, rakkautta ja ystävyyttä. Iso kiitos kuuluu suomentaja Laura Jänisniemelle, jolle käännöstehtävä ei ole ollut helppo, sillä Stuart on kirjoittanut kirjan Glasgow'n murteella.

Douglas Stuart osallistui Helsinki Lit -tapahtumaan  tänä keväänä.