Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa

 

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa. Atena. 2022.  Kansi: Anna Makkonen. 256 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

Tämäkin hämärä katoaa on Anna-Maria Eilittän toinen romaani. Kirja kuvaa ihmisten tavallista arkea kaikkine huolineen, murheineen ja onneksi myös iloineen. Päähenkilöiden arjen ilot ja murheet voisivat sijoittua mille ajalle tahansa, mutta kun pandemia ottaa vallan, lukija tietää, että nyt liikutaan tässä päivässä. 

Pörssimeklarina työskentelevä Lotta ja miehensä Riku ovat edenneet urallaan nopeaa tahtia. Näin on mahdollistunut mm. loistoasunnon ostaminen Helsingistä. Tosin upeasta asunnosta nauttimiseen ei juuri jää aikaa, koska hektiset työpaivät tahtovat venyä usein pitkälle iltaan. Pariskunnalla on kaksi lasta, Aatos ja Alma. Lotan ja Rikun avioliitto on arkipäiväistynyt, läheisyyden tunne puuttuu eikä alkuaikojen hekumointia enää ole. Ainakin Lotasta tuntuu, että juuri muita puheenaiheita kuin lapset ei ole. 

Lotan kaukana pohjoisessa asuville vanhemmille Vuokolle ja Einolle tulee kutsu lähteä Helsinkiin lastenvahdeiksi. Lotta ilmoittaa, että aviopari tarvitsee parisuhdeviikonlopun Roomassa. Vaikka junamatka on pitkä ja vaivalloinen, vanhemmat lähtevät pyyteettömästi Helsinkiin. He tuntevat itsensä vieraiksi loistoasunnossa, josta heidän mielestään puuttuu kodinomaisuus. Mutta he haluavat olla avuksi tyttärelleen, koska vanhempien vaistolla he ymmärtävät, että Lotan elämässä kaikki ei ole kohdallaan. Tosin käy niin, että parisuhdeviikonloppua ei tule eikä ollut edes suunnitteilla. Lotta matkustaa Roomaan ja Riku Berliiniin. 

Vuokko ja Eino ovat tyytyväisiä palatessaan takaisin pohjoiseen. Siellä on heidän kotinsa, tuttu ja ja turvallinen tupanen, siellä on heidän koiransa Tuhma sekä läheinen ja rakas vast'ikään leskeksi jäänyt naapuri Valo. Ikä painaa jo kahdeksankymppisiä Vuokkoa ja Einoa. Sairaus varjostaa heidän molempien elämää, Vuokolla on syöpä ja Einolla reuma. Lisäksi pandemia kurittaa omaa, kyläläisten ja koko maailman elämää. Kun naapurin Valo sairastuu, tuntuu että suru ja taakka ovat liian raskaita kantaa. Onneksi heillä on toisensa. Takana on pitkä yhdessäolo. Rakkaus ja toisen arvostaminen leimaavat vanhusten arkea. Kun Vuokko vaipuu omaan maailmaansa kotisohvalla, Eino ei moiti häntä, vaan pyrkii huonosta voinnistaan huolimatta hoitamaan jokapäiväisiä asioita.  

Tämäkin hämärä katoaa on pienoisromaani, johon mahtuu hyvin paljon. Ajattelin kirjan alussa, että tapahtumat keskittyvät Lotan ja Rikun elämään, mutta loppujen lopuksi suuremman roolin kirjan tapahtumissa saavat Vuokko ja Eino. Ja hyvä niin. Niin sympaattisesti, elämänmakuisesti ja eleettömästi kirjailija kuvaa tuon vanhan pariskunnan elämää. Minulle lukijana tuli tunne, että astelin siellä heidän tähtien kirkastamaa lumista polkua kohti saunarakennusta ja pujahdin saunomaan yhdessä Vuokon kanssa. Myös Lotta tuli minulle läheiseksi, samoin kuin sympaattinen pikku Alma. Kirjailija onkin hyvin taitava kuvatessaan naisten tunteita, iloja ja suruja. Lotan miehelle kirjailija ei anna suunvuoroa.