Ben Macintyre: Agentti Sonja - Äiti, sotilas, rakastajatar, vakooja

 

Ben Macintyre: Agentti Sonja: Äiti, sotilas, rakastajatar, vakooja. Atena. 2021. Englanninkielinen alkuteos: Agent Sonya, Lover, Mother, Soldier, Spy. Suomentanut Aura Nurmi. 432 sivua.

Omasta hyllystä 

"Olemme punaisen tulevaisuuden seppiä." (s. 11)

Ursula Kuczynski oli Saksan juutalaisia, joka kasvoi ja varttui varakkaassa ja vaikutusvaltaisessa perheessä. Ursulan isä oli tunnettu ja arvostettu vasemmistolainen tutkija. Kuusitoistavuotiaana vuonna 1924 Ursula osallistui kommunistisen nuorisoryhmän järjestämään mielenosoitukseen. Kun hän marssi, fasistinen ruskeapaitainen berliiniläispoliisi veti hänet pois paikaltaan ja löi rajusti kumipampulla. Se oli Ursulalle merkittävä hetki. Hän tunsi, että hänen kohtalonsa oli määrätty; hänen olisi työskenneltävä koko loppuelämänsä tuhotakseen Saksan fasismi ja kapitalismi. Ja juuri niin Ursula teki.

Ursulaa kiehtoivat Marxin ja Engelsin teokset, kommunismin opit sekä sorrettujen, köyhien ja vähäosaisten ahdinko. Ursula ohittikin jo teini-iässä radikalismissaan isänsä melko pehmeät vasemmistolaiset aatteet. Kahdeksantoistavuotiaana Ursula liittyi KPD:hen, Saksan kommunistiseen puolueeseen. Ursula sai ihailijakseen arkkitehdiksi opiskelevan Rudolf Hamburgerin, joka oli "likipitäen täydellinen poikaystävä: kiltti, hauska, lempeä ja juutalainen. Molempien vanhemmat suhtautuivat seurusteluun suopeasti." (s. 25) Ursula vietti vuoden Yhdysvalloissa ja sieltä palattuaan nuori pari avioitui syksyllä 1929.

Rudolfin työn myötä aviopari muutti Shanghaihin. Siellä Ursulan tehtävänä oli vakoilla ja vastustaa hallitsevan Kiinan kansallismielisen hallituksen valtaa ja julmuutta. Ursula tapasi monia kansainvälisiä, Moskovan lukuun työskenteleviä vakoojia, joista merkittävin oli Richard Sorge, joka oli "Shanghain korkea-arvoisin neuvostovakooja, taitava viettelijä ja puna-armeijan tiedustelu-upseeri".

Richard Sorge, Ursulan rekrytoija ja rakastaja, jota Ian Fleming luonnehti "historian suurenmoisimmaksi vakoojaksi". (kirjan kuvitusta)

Ensimmäisen lapsensa Ursula sai Shanghaissa. Neuvostoliitto vaikuttui Ursulan työstä ja lähetti hänet Mantsuriaan, missä hän toimi vastarintaliikkeen ja Moskovan yhdyssiteenä. Matka jatkui, seuraava etappi oli Puola. Siellä Ursula synnytti pienen tytön. Seuraavaksi Ursula määrättiin Moskovaan, juuri pahimpien puhdistusten aikaan, jolloin moni Ursulan vakoojaystävistä teloitettiin tai lähetettiin leireille. Sitten matka jatkui Sveitsiin, neutraaliin maahan, jonne kokoontui vakoojia eri puolilta maailmaa. Sveitsissä Ursula tapasi Len Beurtonin, joka Ursulan tavoin työskenteli Neuvostoliiton GRU:lle. He rakastuivat ja avioituivat. Beurtonilla oli brittipassi. Avioituessaan myös agentti Sonja sai Iso-Britannian passin. 

Englannissa Ursula synnytti kolmannen lapsensa. Aviopari lapsineen asettui asumaan pieneen englantilaiskylään, jossa naapurit eivät millään voineet arvata, että "heidän rouva Burtoniksi kutsumansa nainen oli itse asiassa puna-armeijan eversti Ursula Kuczynski, vakaumuksellinen kommunisti, Neuvostoliiton monesti palkitsema sotilastiedustelu-upseeri ja perinpohjaisen koulutuksen läpikäynyt vakooja..." (s. 9) Ursulasta tuli yksi Neuvostoliiton merkittävimmistä ja tärkeimmistä vakoojista. Hän teki paljon työtä hankkiakseen atomipommin kehittämissuunnitelmat. Sen vuoksi hän oli lisännyt vakoojaverkostoonsa Klaus Fuchsin, loistavan nuoren kommunistisen saksalaisen fyysikon. Englanti oli lähettänyt hänet Amerikkaan työskentelemään Manhattan-atomipommiprojektissa. Ja Fuchs välitti kaiken tiedon Venäjälle agentti Sonjan, tavallisen englantilaisen maalaistädin ja äidin kautta.

Ursula lapsineen The Firsin puutarhassa. (kirjan kuvitusta)

Macintyre on kirjoittanut todella kiinnostavan kirjan. Hyvin ja sujuvasti kirjoitettu vakoojatarina vie mennessään. Kiinnostavuutta lisää se, että kyseessä on tositarina ja että vakooja on nainen. Ursula oli monitahoinen persoona, hän oli loistava vakooja ja sen lisäksi hän otti äitiyden vakavasti. Tämä salainen agentti matkusti ympäri maailmaa lastensa kanssa, huijasi MI5:tää ja välitti atomipommisalaisuuksia Neuvostoliitolle. Kirjassa vilahtelee paljon todellisia kiinnostavia vakoojatyyppejä, joista kaikista saisi oman tarinansa. Huomiotani kiinnittivät erityisesti Klaus Fuchs ja Richard Sorge.

Keskivaiheilla kirjaa on runsas valokuvaliite. Loppupuolelta löytyvät kattava lähde- ja kirjallisuusluettelo sekä kiinnostava luku siitä, mitä kirjan henkilöille tapahtui sodan jälkeen. Ursulan matkoja voi seurata kartoista.