"Vahvistus, kun se lopulta Lontoosta saatiin, oli enää akateeminen muodollisuus. Ei epäilystäkään, että kyseessä oli pommi. Bussiin piilotettu. Ajoitettu räjähtämään pahimmalla mahdollisella hetkellä, pahimmassa mahdollisessa paikassa. Aamuruuhkan aikaan Lontoon sydämessä." (s. 40)
"Hän ei luota minuun." (s. 41)
USA:n vasta valittu presidentti Douglas Williams on valinnut ulkoministeriksi Ellen Adamsin, pahimman poliittisen kilpakumppaninsa. Näin Ellen saataisiin syrjään medianäyttämöltä eikä presidentin tarvitsisi lukea Ellenin kriittisiä kirjoituksia. Pian Ellen tajusi, että presidentti tunsi epäluottamusta häntä kohtaan.
19/0717, 38/1536, 119/1848 (s. 61-62)
Heti ministerikautensa alkuvaiheissa Ellen joutuu vaativan tehtävän eteen. Kolme pommia räjähtää Euroopassa: Lontoossa, Pariisissa ja Frankfurtissa. Anahita Dahir, Etelä- ja Keski-Aasian toimiston virkailija, oli saanut kännykkäänsä nimettömän uhkausviestin, joka osoittautui varoitukseksi pommi-iskuista. Mutta monimutkaista numerokoodia ei ennätetä selvittää ajoissa. Ellenin tehtävänä ulkoministerinä on selvittää yhdessä tiiminsä ja muiden ulkoministerien kanssa, kuka tai ketkä ovat eurooppalaisten pommi-iskujen takana ja mitkä ovat terroristien tulevat kohteet. Ulkopolitiikan suhteen neljä edellistä vuotta Yhdysvalloissa olivat tuhonneet maailman maitten luottamuksen Yhdysvaltoihin. Fiktiivinen Clintonin entinen vastustaja, edellinen presidentti Eric Dunn esiintyy kirjan sivuilla huolimattomana, tyhmänä, vaarallisena ja petollisena. "Yhdysvalloissa on sellaisia piirejä, joita maamme kehityssuunta ei miellytä. Ne käyttävät Dunnia hyväkseen." (s. 212) Ellen onkin haasteellisen tehtävän edessä pyrkiessään palauttamaan arvostuksen maataan kohtaan, jotta terroristien etsinnässä voidaan tehdä yhteistyötä. Terroristitekojen taustalla on ainakin jollakin tavalla tohtori Shah, joka oli ollut kotiarestissa Pakistanissa, mutta jonka presidentti Dunn oli vaatinut vapautettavaksi. Nyt maailman vaarallisimmaksi nimetty terroristi on jälleen vapaana. Onko Yhdysvallat seuraava terrorismin kohde?
"Noli timere!"
Hillary Rodham Clinton ja Louise Penny ovat kirjoittaneet mukaansatempaavan poliittisen trillerin, joka antaa ajattelemisen aihetta tähän päivään. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Washington DC:n ohella moniin eurooppalaisiin kaupunkeihin, Lähi-Itään ja Venäjälle, joissa tämän päivän kriisipesäkkeet ovat. Air Force Kolmonen kuljettaa Ellenia paikasta toiseen. Ja löytyypä kirjasta Pennyn dekkareista tuttu paikka Three Pinesin kylä Quebeckissä. Entisenä ensimmäisenä naisena, senaattorina, ulkoministerinä ja presidenttiehdokkaana Clinton tietää, miten kansainvälinen politiikka toimii. Lukija kyllä tietää monen henkilön kohdalla, kenestä on kysymys. Entinen presidentti ei jääne kenellekään epäselväksi eikä myöskään Venäjän presidentti Maxim Ivanov, jonka ratsastuskuvaa Ellen ei malta olla kommentoimatta.
"Kuuromykkä astui baariin ja hiljaisuus särki korvia".
Pennyn terävä-älyinen kirjoitustyyli, jossa korostuvat lyhyet lauseet, sopii hyvin trillerimäiseen juonen kulkuun. Kivoja kevennyksiä ovat hauskat aforismit ja mm. englantilaisen runoilijan John Donnen runonpätkät. Hillary Rodham Clintonin tärkeä panos on tuoda esille Venäjän mafian vaarallisuus niin, että varoituksesta tulee aito. Tässä hän on mielestäni onnistunut. Kirjaa lukiessa voisi kuvitella lukevansa aamun sanomalehteä, niin aidoilta ja valitettavan ajankohtaisilta kirjan terroristiteot tuntuvat.
Kirjan teemana on kansainvälinen terrorismi sekä maan sisäinen juonittelu. Syvemmällä tasolla kirja on voimakas kannanotto amerikkalaisuuden puolesta Venäjän mafiaa vastaan. Jatkuva valppaus ja hereillä olo liittyen kansainvälisiin uhkiin on äärimmäisen tärkeää. Eli kuten Hillary Rodham Clinton toteaa kiitossanoissaan: "Lopuksi, tämä on fiktiivinen kertomus, mutta sen välittämä tarina on liiankin ajankohtainen." (s. 573)
Myös naisten välisellä ystävyydellä on tärkeä rooli kirjassa. Ellenin henkilökohtainen avustaja on hänen elämänaikaisensa ystävänsä Betsy, joka osoittautuu miellyttäväksi ja todella rohkeaksi naiseksi. Mukana tapahtumien keskipisteessä on myös Katherine, Ellenin tytär.
Pieni yksityiskohta kiinnittää lukijan huomiota. Toimittajien ja lehdistön epäluotettavuus tulee esille Bill Clintonin ja James Pattersonin kirjassa Kadonnut presidentti (Otava 2018), kun sen sijaan Hillary Rodham Clinton ja Louise Penny arvostavat toimittajien vaativaa työtä. Ellen johti ennen ministeripestiä maineikasta mediaimperiumia, jonka johtamisen hän luovutti tyttärelleen ottaessaan vastaan ulkoministerin tehtävän. Myös Ellenin poika Gil on kansainvälinen toimittaja, joka oli päättänyt löytää totuuden ja samalla suojella lähteitään.
Kuva: DoMinique Lafond & Deborah Feingold.
"Olemme hyvin kiitollisia mahdollisuudesta päästä työskentelemään yhdessä. Se on ollut kokemus, joka on syventänyt ystävyyttämme", Hillary Rodham Clinton ja Louise Penny kertovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti