Juhannustunnelmissa Outi Pakkasen dekkarissa Kissa kuussa

 

Outi Pakkanen: Kissa kuussa. Otava. 1990. 271 sivua.

Omasta hyllystä

"Kello oli jo pitkälle yli puolen yön. Kokko oli kutistunut pieneksi hehkuvaksi kasaksi. Joku vene näytti kelluvan lautan lähistöllä; ilmeisesti siinä vahdittiin, että sammuminen sujuisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Muuten maisema oli liikkumattoman autio. Jostakin kuului etäistä hanurinsoittoa, mutta järvellä ei näkynyt enää mitään, ei muita veneitä eikä uimareita." (s. 109)

Outi Pakkasen dekkarit tarjoavat viihdyttävää ja kevyttä luettavaa. Kissa kuussa tarttui mukaani kirjaston vaihtohyllyltä. Osallistuin viikonloppuna lukumaratonille ja valitsin tämän kirjan maratonkirjaksi. 

Kirjan tapahtumaympäristö on mitä kiehtovin. Vietetään juhannusta järven rannalla Porvoon lähistöllä. Päähenkilö Marja Leimo-Nikala on menestyvä putiikinpitäjä, joka on kutsunut joukon tuttaviaan juhannuksen viettoon kartanoonsa. Mukana on liiketuttavia, ystäviä ja sukulaisia. Eräs vieraista tuo mukanaan hemaisevan vaaleaverikön, jonka avoin flirttailu ei ole mieleen seurueen naisille. Mukaan pyydetään myös Anna Laine, jonka olemme tavanneet jo useissa Pakkasen kirjoissa. Ja vieraaksi saapuu myös Otto, Annan kissa, joka tyytyväisenä tutkii navetan vinttiä ja ravaa pitkin metsiä. 

Kirjaa lukiessa mieli matkaa juhannukseen. Pakkanen osaa luoda perinteisen suomalaistyyppisen juhannustunnelman, jollaisesta on kiva haaveilla tammikuun talvisina iltoina. On juhannussauna savusaunassa, vihdat, uimiset, juhannuskoivut ja paljon hyvää ruokaa. Sopivan kylmä kuohuviini kuuluu ehdottomasti juhannusmenuuseen. 

"Oliks toi tossa autossa ... eiks se ollutkin se?" (s. 38)

Juhannustunnelma on hyvä, kunnes käy selville, että Marjan kaksoissisar, jonka kanssa Marjalla on välirikko, on ostanut tontin vastakkaiselta rannalta. Ja onpa hän rakennuttanut sinne varsin erikoiselta näyttävän rakennuspytingin, kahdeksankulmaisen valkoisen talon. Kun juhannuspäivä koittaa, löytyy rantakaislikosta ruumis. Koska murhan motiivi on epäselvä eikä murhaajasta ole mitään tietoa, joutuu poliisi kuulustelemaan koko porukan. Mitä on tapahtunut, sitä kukaan ei tunnu tietävän. Mutta eivät rikokset siihen yhteen ruumiiseen lopu. 

Pakkanen on taitava kirjoittaja ja hyvä ihmissuhteiden kuvaaja. Ihmissuhteet luovat kirjaan mukavan jännitteen. Kirjan alussa kirjailija esittelee luku kerrallaan uusia juhannusjuhlille tulevia vieraita. Vaikka vieraita on paljon, yllättävän hyvin heihin ennätti tutustua. Henkilöihin tutustumista auttaa kirjan alussa oleva henkilöluettelo. Joittenkin henkilöitten kanssa olisin voinut jatkaakin tuttavuutta. Jännite huipentuu kirjan lopussa, vaikka taisin jo aika paljon ennen loppuratkaisua arvata murhaajan. 

Tässä kirjassa Anna ei kokkaa, mutta muuten on kyllä hyvää ruokaa tarjolla. Marja on valmistanut perinteisillä resepteillään maukasta noitasoppaa sekä pannukakkua raparperihillon ja kermavaahdon kera. Pakkanen on otsikoinut luvut juhannusherkuilla: Smetanasilliä ja uusia perunoita, Kossua ja kuohuviiniä, Noitasoppaa, noitasoppaa, Mustaa leipää ja leikkeleitä, Punaisia mansikoita ja Seisova voileipäpöytä.

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1980, joten kirjan tapahtumat sijoittunevat 80-luvulle. Vielä tuolloin mielisairaalassa olo oli häpeällistä ja se pyrittiin suvun toimesta salaamaan. Niin oli tässäkin kirjassa, kyseisen henkilön kerrottiin viettäneen muutaman vuoden Italiassa. Sama salailu tulee esille monissa muissakin kirjoissa, vaikkapa Kjell Westön kirjassa Rikinkeltainen taivas (Otava 2017) (linkki) tai Sirpa Kähkösen kirjassa Vihreä sali (Otava 2021) (linkki) 

Kissa kuussa on taatusti mukavaa välipalaluettavaa ja taatusti hyvää kesälukemista.

Osallistun kirjalla Main Kirjahyllyn aarteet 3 -haasteeseen.