Lukupiirikirjana Mark Sullivanin Palavan taivaan alla

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla. Sitruuna kustannus. 2019. Englanninkielinen alkuteos Beneath a Scarlet Sky. Suomentanut Seppo Raudaskoski. 615 sivua.

"Sinun pitää ymmärtää, että vaarannat henkesi. Saksalaisten uusien määräysten mukaan juutalaisten auttaminen on maanpetos, josta rangaistaan kuolemalla. Jos jäät kiinni, sinut luultavasti teloitetaan." (s.105-106)

Rauman Naisten Pankin lukupiirimme marraskuun kirja oli Mark Sullivanin Palavan taivaan alla. Meitä oli neljä lukijaa vaihtamassa ajatuksia tästä toisen maailmansodan aikaan sijoittuvasta romaanista. Heti kirjan esipuheesta käy ilmi, että kyse on biofiktiosta eli kirja on elämäkerrallinen romaani, jossa yhdistyvät fakta ja fiktio. Kirjan päähenkilö on italialainen Pino Lella, joka oli 79-vuotias silloin, kun kirjailija tapasi hänet ensimmäisen kerran. Sullivan pyysi Lellalta haastattelua. Ja mitä tekikään tämä mies, joka ei koko elämänsä aikana ollut kertonut kenellekään sanan sanaa toisen maailmansodan aikaisista sotatapahtumista. Lella suostui haastatteluun. Ja niin siinä sitten kävi, että Sullivan saikin kuulla koko Lellan tarinan, niin uskomattomat, niin yllättävät ja niin jännittävät sotakokemukset kuin myös kaikki murheelliset tapahtumat. 

Tapahtumien alkupaikka on Milano. Tapahtumien edetessä kirjassa liikutaan laajemminkin Italiassa. Koimme, että oli kiinnostavaa lukea toisen maailmansodan Italiasta, koska Italian sotatapahtumia ei juurikaan ole kuvattu ainakaan kaunokirjallisuudessa. Punaisen taivaan alla on sotakirja, mutta se ei ole taistelukirja eikä keskitysleirikirja. Se on kirja ihmisyydestä sodan keskellä. 

Kirjan päähenkilö on Pino Lella. Miten ihanasti sointuva nimi nuorukaisella onkaan! Pino on 17-vuotias nuorukainen, joka on kiinnostunut ihan tavallisista asioista, hyvästä ruoasta, tytöistä ja musiikista. Mutta Pinon, kuten muidenkin milanolaisten, elämä tulee muuttumaan, kun saksalaiset valtaavat kaupungin kesällä 1943. Pinon vanhemmat lähettävät pojan turvaan isä Ren luo pohjoiseen Casa Alpinaan. Mutta turvassa Pino ei ole Casa Alpinassa, päinvastoin. Isä Re antaa Pinolle vaarallisen tehtävän. Hänen tulee kuljettaa etupäässä juutalaisia ja myös brittilentäjiä vuorten poikki turvaan Sveitsin puolelle. Tehtävä on äärimmäisen vaarallinen. Pino ennättää tehdä monta vaarallista matkaa ennen kuin hänen vanhempansa kutsuvat hänet takaisin Milanoon. Sen jälkeen monien vaiheiden kautta Pino Lellasta tulee saksalaiskenraali Hans Leyersin autonkuljettaja. Käy ilmi, että Leyers ei olekaan mikä tahansa natsi, vaan hän on Hitlerin oikea käsi Italiassa. Leyersin autonkuljettajana Pino Lellalta edellytetään uskomatonta rohkeutta ja kylmäverisyyttä. 

Kirjan ehdoton vahvuus mielestämme oli ajankuvaus. On helppo uskoa, että näin tapahtumat toisen maailmansodan Milanossa etenivät. Sotatapahtumia kirjassa kuvataan yksilötason kautta, lähinnä Pino Lellan kokemina. Keskustelimme siitä, miten rankka kokemus sota niin Italiassa kuin muissakin maissa olikaan nuorille miehille, joilta Pinon Lellan lailla edellytettiin ja vaadittiin äärimmäistä rohkeutta. Huolettomat nuorukaiset aikuistuivat nopeasti, kun käsky kävi taistelukentille. Piti olla rohkea, piti uskaltaa ja piti luottaa itseensä.

"Jos menetämme rakkauden, menetämme kaiken." 

Onneksi Pino löytää ihanan Annan, jonka hän oli tavannut jo ennen Casa Alpinaan menoaan ja jonka kuvaa hän oli kantanut mielessään heidän ensitapaamisestaan asti. Syntyi rakkaustarina, joka auttoi Pinoa kestämään päivät Hans Leyersin palveluksessa. Pino Lella joutui näkemään paljon julmuutta, mutta onneksi moni päivä päättyi yhteiseen hetkeen Annan kanssa. 

Kirjassa oli monia vaikuttavia, järkyttäviä ja hyvin uskottavasti kuvattuja tapahtumia. Yksittäisistä tapahtumista meille jäivät erityisesti mieleen Annan kohtalo ja irtopäät lumisissa aidanpylväissä sekä Mussolinin ja hänen rakastajattarensa Claretta "Clara" Petaccin teloitetut ruumiit roikkumassa Milanon keskusaukiolla. Punaisista tavaravaunuista pilkistävät pienet sormet herkistivät meidät. Totesimme, että näinkin voi kuvata juutalaisvainoja, taitavasti, eleettömästi ja vaikuttavasti.

Kirjan perustarina on uskottava. Näin tapahtumat ovat hyvinkin saattaneet mennä. Mutta joitakin tapahtumia on mielestämme höystetty liikaakin fiktiolla ja myös toistolla, erityisesti niiden tapahtumien osalta, kun Pino Lella kuljetti juutalaisia vuorten yli Sveitsiin. Uskoimme kyllä, että Pino oli lujaluonteinen, mutta mietimme, oliko niin nuorella miehellä todellakin tarvittavaa rohkeutta uhkarohkeisiin vuorten ylityksiin. Olisi ollut kiinnostavaa lukea kuvausta kuljetettavien juutalaisten taustoista ja myös siitä, mitä heille tapahtui, kun he pääsivät Sveitsiin.

Palavan taivaan alla oli kokonaisuudessaan kiinnostava lukukokemus. Pino Lellan tarinaa täydensi kirjan loppuluku, jossa kirjailija kertoo päähenkilöitten myöhemmistä vaiheista. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, helppolukuinen ja johdonmukaisesti etenevä. Suuresta sivumäärästä huolimatta kirja pysyi hyvin koossa. Kirjasta olisi saanut myös tietokirjan, mutta fiktiivinen tarina on varmasti lukijalle kiinnostavampi. Tiivistämisen varaa olisi ollut erityisesti Casa Alpinan kuvausten osalta. Eli kuten eräs lukijamme totesi: "Vähemmälläkin olisi uskonut, että Pinolle annetut toimeksiannot olivat vaarallisia." Giacomo Puccinin aaria Nessun Dorma kulkee taitavasti valittuna punaisena lankana läpi kirjan. 

Lopuksi keskustelumme kääntyi kirjojen kansiin. Totesimme, että on tärkeää, että kansi sopii kirjan teemaan. Näin Ville Hänninen kiteyttää kansien merkityksen kirjassaan Kirjan kasvot (SKS 2017): "Kirjan henki tiivistyy usein kanteen". Joskus kirja saatetaan valita puhtaasti kannen perusteella. Palavan taivaan alla -kirjan kannen punaisen eri sävyt viehättivät meitä, mutta kansi kokonaisuudessaan olisi sopinut paremmin vaikkapa johonkin dystopia-aiheiseen teokseen. 

Kirja sai meiltä arvion 3,3 (asteikko 1-5). Seuraavan kerran kokoonnumme joulukuussa keskustelemaan Tara Westoverin kirjasta Opintiellä.