Lukupiirikirjana Jari Tervon Pääskyt talvehtivat järven pohjassa

Jari Tervo: Pääskyt talvehtivat järven pohjassa. Otava. 2021. Kansi: Tuuli Juusela. 456 sivua.

"Agricola avasi silmänsä. Hänen edessään oli hänen jäljentämänsä sivu, jolla oli hänen ensimmäinen ja ainoa suomenkielinen sananselityksensä. Hän oli ottanut sivun Wittenbergiin mukaan itseään elähdyttääkseen. Sitä oli tarvittu. Hän muisti syksyisen, sateessa rämpivän illan, kun hän kirjoitti Lutherin lihavien, silityksenkipeitten kissojen viereen sulallaan: catti. Hän muisti, mitä oli ajatellut tuona yksinäisenä iltana kuunnellessaan sateen hajamielistä rummutusta: nyt puuttuu enää puoli miljoonaa suomen kielen sanaa." (s. 223)

Lukupiirimme joulukuun kirjana oli Jari Tervon uusin teos Pääskyt talvehtivat järven pohjassa. Meitä oli kuusi innokasta lukijaa vaihtamassa mielipiteitä tästä kiinnostavasta kirjasta. Kirjan päähenkilö on Mikael Agricola (1510-1557), joka tunnetaan suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä. Agricolan valinta päähenkilöksi on kiinnostava ja väkisinkin uteliaisuutta herättävä. Mikael Agricolan roolia uskonpuhdistajana ja kirjoittajana on käsitelty paljonkin tietokirjallisuudessa, mutta kaunokirjallisuudessa ei juuri lainkaan. Agricolan persoonasta tiedetään varsin vähän eli Tervolla on ollut vapaus luoda Agricolasta omien mielikuviensa mukainen. Hyvin hän lukupiiriläisiemme mielestä on siinä onnistunut. Agricolasta tulee uskottava henkilö, joka sopii hyvin 1500-luvun ajankuvaan. 

Tervon Agricola sairasti epilepsiaa. Se oli tuolloin vaikea sairaus, joka uskomusten mukaan tuli suoraan saatanalta. Agricola pohti sairauttaan. "Voiko Jumala parantaa saatanan häneen istuttaman taudin? Jumala vaikeni. Taistelevatko Jumala ja Perkele hänessä ja hänestä? Voiko Perkele voittaa? Mitä sitten tapahtuu? Tuleeko minusta totisesti kadotettu sielu?" Mitä erilaisimpia parannuskeinoja kokeiltiin. Kerran Mikaelin isä haki Porvoosta lääkettä, johon oli sekoitettu kultaa. Eipä ihme, että lääkkeestä tuli kovin kallis, isän hevosen Kreivin hintainen. Eikä sekään pitänyt kohtauksia kurissa. 

"Malin-piika, suomen kielen magistra" (s. 39)

Näin Tervo aloittaa kirjansa: "Perkele lymysi August Henrikssonina pajanmurjussa Torsbyn kylässä, Suomenlahden rannalla." (s. 11) Aika hyytävä aloituslause, joka varmasti herättää lukijan mielenkiinnon. Tästä on hyvä edetä kirjan ensimmäiseen osaan. Eletään 1500-lukua Pernajassa, Torsbyn kylässä. Täällä Mikael on syntynyt. Hän elää varakkaan talonpojan poikana Torsbyn tiiviissä kyläyhteisössä. Mikaelin äidinkieli on ruotsi, mutta hän opettelee jo lapsuudessaan suomea. Hyvänä opettajana on piika-Malin, joka haukkuu ukkoansa Vaiva-Sturea monin väkevin sanoin vaikkapa hölttäperseeksi, cianvituksi ja lemuhengeksi. Ja onhan siellä Mikaelin paras kaveri Petrus. Petruksen kanssa Mikael lähtee oppiin Viipuriin. Oppiaineisiin kuuluvat mm. latina, retoriikka, logiikka ja musiikki.  

"...kaiken takana vaanii Perkele" (s. 248)  

Toisessa osassa kuvataan Mikaelin opiskelun päätösaikoja Wittenbergissä. Ison roolin saa Martti Luther, jonka luentoja Agricola käy kuuntelemassa. Agricola pyytää Lutherilta suosituskirjettä Kustaa Vaasalle saadakseen rahaa Biblian suomentamiseen. Vastapalvelukseksi Agricolan on kirjoitettava tunnustuksia elämästään ja kuvattava hänelle sattuneita häpeällisiä tapahtumia. Ja niin Agricola tekee. "Pitkämieliselle opettajalle, kiivaalle profeetalle ja armeliaalle professorille, Herra Tohtori Martille, tahtoo omistaa nöyrimmästi tämän vasthakoisen ja heickouskoisen tunnustuksen huhtikuun illan viimeisessä valossa Wittenbergin kaupungissa Armon vuonna MDXXXIX Magister Mikael Agricola." (s. 281)

"Venäjä levisi aukiamaana Agricolan sisälle" (s. 299)

Kolmas osa vie Agricolan Moskovan Kremliin rauhanneuvotteluihin tsaari Iivanan kanssa. Tämä on Agricolan viimeinen matka, jolle hän ei olisi mielellään lähtenyt. Mutta se oli kuninkaan tahto. Mieluiten hän olisi jäänyt Birgitta-vaimon  ja poikansa luo. Neuvottelut ovat sinänsä kiinnostavaa luettavaa, mutta lukupiirimme oli sitä mieltä, että Tervo korostaa liikaa Agricolan roolia rauhanneuvotteluissa. Mukana oli monia Agricolan yläpuolella olevia arvovaltaisia neuvottelijoita. Neuvottelut olivat vaikeat. Moskovan neuvotteluja pelättiin 1500-luvulla, aivan kuten talvisodankin aikaan.  

Taidokasta verbaalista sanankäyttöä

Kirja on biofiktiota eli kirjan päähenkilö on todellinen, samoin kuin monet muut tuolla aikakaudella eläneet henkilöt, mm. Martti Luther, Kustaa Vaasa ja tsaari Iivana. On historiallinen tosiasia, että Agricola oli tuntenut nämä kolme aikakautensa merkkimiestä. Paljon fiktiota on tarvittu faktan tueksi, jotta tämä tarina on valmistunut. Kirjan vahvuus mielestämme on kiinnostavissa henkilöhahmoissa sekä ajankuvassa. Ajankuva on vahvaa, ja 1500-luvun arki tapoineen ja tottumuksineen avautuu lukijalle värikylläisenä. Koimme mielenkiintoisina mm. matkustamisen kuvaukset, kuvaukset erilaisista sairauksista, ruokailuista ja vaikkapa käräjistä, joissa Sture Paljaspää tuomittiin eläimeensekaantumisesta yhdeksän markan sakkoon. Ajankuva näkyy onnistuneesti myös kielessä. Tervo käyttää aikaan sopivaa kuvailevaa, värikästä ja vanhahtavaa kieltä, joka paikka paikoin on hyvinkin räävitöntä ja piikikästä. Eräs lukijoistamme koki, että Tervon kieli ei miellyttänyt häntä. Kiinnostavan aiheen takia hän kuitenkin luki kirjan loppuun asti ja piti eniten neljännen osan tyylistä. 

Tervon konstailematon kielenkäyttö tuo mieleen samaan aikakauteen sijoittuvan Anneli Kannon Rottien pyhimyksen (Gummerus 2021) sekä Milja Kauniston 1700-luvulle sijoittuvan Olavi Maununpoika -trilogian (Gummerus 2013, 2014, 2015) Eräs lukijoistamme löysi Tervon selkeästä kertomatyylistä yhtymäkohtia Hemingwayn teksteihin.  

Kirjassa on neljä osaa, kaikki kiinnostavia ja hyvin erilaisia. Mietimme, että kirjasta olisi saanut vaikkapa kolme kirjaa, niin paljon sisältöä kirjassa on. Yhteistä kaikille osille on taistelu vallasta. Eniten meitä kiinnosti osa yksi eli Agricolan lapsuuden kuvaus, josta olisimme mielellämme lukeneet lisääkin. 

Kirjan kannessa on Olaus Magnuksen Carta Marina. Olisimme kaivanneet kirjaan lisää karttoja havainnollistamaan Agricolan matkoja ja asuinseutuja. Puhuimme myös kirjan nimestä. Tavallaan nimi sopii kirjaan hyvin. Onhan nimessä kyse vanhoista uskomuksista, jotka ovat tärkeä osa kansanperinnettä. Toisaalta, nimi ei kerro mitään kirjan sisällöstä. Kukapa arvaisi, että teoksen Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa päähenkilö on Mikael Agricola. 

Olimme yksimielisiä siitä, että Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa on parasta Tervoa. Kirja sai meiltä arvion 4,1 (asteikko 1-5). 

Lukupiirimme jatkuu tammikuussa, jolloin keskustelemme Sirpa Kähkösen kirjasta Vihreä sali (Otava 2021).