On vuosi 1983. Markus ja Rosa Siltanen sekä heidän lapsensa, 4-vuotias Matias ja 2-vuotias Vilja, muuttavat Berliiniin, DDR:ään. Markus työskentelee Kansan Voiman ulkomaankirjeenvaihtajana. Siltasten on helppo muuttaa sosialistiseen maahan, sillä DDR on heidän ihannemaansa, ainakin Markuksen. Vilja-pikkuinenkin on saanut nimensä DDR:n lipun viljasta. DDR näyttäytyy ihannevaltiona Markuksen kirjoittamissa lehtiartikkeleissa. Ja miksipä ei? DDR:ään on rakennettu tehokkaasti toimiva terveydenhoitojärjestelmä samoin kuin kattava lastentarhaverkosto ja onhan DDR:ssä maailman suurin ruskohiilivoimala Schwarze Pumpe, DDR:n todellinen aarre. Rosakin haluaa sopeutua uuteen maahan. Joskus hän kaivaa kirjoituskoneensa esille ja haaveilee kirjoittamisesta. "Täällä he asuisivat ja eläisivät, täällä hän kirjoittaisi, täällä heidän lapsensa kasvaisivat." Rosan unelma kirjoittamisesta varmasti toteutuu, kun lapset menevät päivähoitoon. Onneksi he asuvat sellaisessa yhteiskunnassa, jossa lähes kaikille lapsille on taattu hoitopaikka.
Muutamia ikäviä asumiseen liittyviä juttuja tulee esille, inhottava Müllraumin haju talon rappukäytävässä ja yöaikaan juoksentelevat torakat asunnon nurkissa. Isompiakin asioita ilmaantuu. Oma lapsi sairastuu vakavaan hengitystiesairauteen, kuten niin monet muutkin suuren ruskohiililouhoksen lähellä. Markuksen usko ei horju. Erimielisyyksiin hän joutuu illanistujaisissa joidenkin derkkujen kanssa, jotka rohkenevat kritisoida omaa yhteiskuntaansa. Rosa katsoo, että hänen on lähdettävä Suomeen sairaan poikansa kanssa. Vilja-tyttönen jää isänsä kanssa Berliiniin. Tällaista järjestelyä suosittelee myös Viljan lastentarhaopettaja. Suomessa Matias paranee, mutta kun Rosa palaa takaisin Berliiniin, jotakin on tapahtunut. Mitä, se selviää Rosalle ajan myötä.
"Kiirehdi, rakkaani!"
Kirjan toisessa aikatasossa eletään vuotta 2011. Viljan isä Markus on kuollut, ja siivotessaan isänsä asuntoa Vilja löytää kirjeitä vuodelta 1989. Kirjeet ovat Erichille Margotilta. Äidiltään Vilja saa tietää, että Erich on Markus, Viljan isä. Mutta kuka on Margot, nainen joka oli kaivannut ja odottanut isää takaisin Berliiniin usean vuoden ajan? Mikä hänen oma roolinsa oli Margotin ja Erichin suhteessa, siitä Vilja ei muista mitään. Miksi isä ja nainen olivat ottaneet salanimiksiin Honeckerin pariskunnan nimet? Vilja haluaa ottaa asioista selvää ja matkustaa Berliiniin etsimään omaa menneisyyttään.
"Luulivat saavansa jotakin parempaa."
Maailmanpolitiikassa oli monenlaisia jännitteitä 1980-luvun loppupuolella, kuten Mihail Gorbatsovin perestroika ja glasnost, lännen ja idän tulenarat suhteet, Tshernobylin voimalaonnettomuus sekä Berliinin muurin murtuminen. Kansannousu mursi muurin vuonna 1989. Vielä hetkeä ennen Erich Honecker oli julistanut: "Olemme ikuisia! Sosialismi loistaa DDR:n väreissä uljaammin kuin koskaan." - Saivatko he jotakin parempaa? Jotkut saivat, kaikki eivät, osa halusi jäädä entiseen kotiinsa. DDR:n sosialismiin uskoville muurin murtuminen oli kriisin paikka. Päiväkodin rouva Nowak ei varmaankaan ollut ainoa, joka itki, kun muuri murtui.
Kirja piti minut otteessaan ensisivuista alkaen. Kirjassa on niin paljon kaikkea. Kirja kuvaa yhden sosialistisen maan alasajoa, jota ei ole kuvattu pelkästään historiallisten tapahtumien kautta, vaan ennen kaikkea sosialistisessa yhteiskunnassa elävien ihmisten, kauniiden rakkaustarinoiden ja myös lasten kautta. Lopputuloksena on lukemattomista, hyvin taustoitetuista palasista koostuva loppuun asti hiottu kokonaisuus. Valkaman kieli ihastuttaa elävyydellään ja ilmaisuvoimallaan. Kirjan tapahtumat herkistivät minut useammankin kerran, paikoitellen jopa kyyneliin asti.
Kaikesta näkee, että Valkama tuntee Berliinin. Hän onkin asunut useita vuosia Berliinissä perheensä kanssa 1980-luvulla. Valkaman isä oli Tiedonantajan DDR:n ulkomaankirjeenvaihtajana. Aikuisena Valkama on opiskellut politiikan tutkimusta ja journalismia Berliinin Freieyliopistossa.
Meri Valkaman Sinun, Margot voitti parhaalle suomenkieliselle esikoisteokselle myönnettävän Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Toiseksi sijoittui Sanna Puutosen novellikokoelma Sydänmuuri (Otava) ja kolmanneksi Niko Hallikaisen romaani Kanjoni (Otava).Sinun, Margot on luettu mm. seuraavissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön ja Annelin lukuvinkit.
Kiitos kirjan esittelystä! Tämä romaani kuulostaa todella kiinnostavalta ja on varmasti palkintonsa ansainnut.
VastaaPoistaKiitos! Aivan ehdottomasti kirja on palkintonsa ansainnut. Mietin, että olisiko ansainnut vielä enemmän, vaikkapa Finlandia-ehdokkuuden.
PoistaTämä oli tavattoman hieno esikoinen, olisi ansainnut mielestäni Finlandia-ehdokkuudenkin.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Onneksi kuitenkin sai tämän palkinnon. Kyllä on kiinnostava ja taidokas kirja.
PoistaTämä kiinnostaa kovasti. Nyt sitä vain ei saa kirjastosta millään, kun voitti tuon palkinnon. :D No, jospa joku päivä.
VastaaPoistaSuosittelen tätä lukulistallesi. Nyt on varmasti vaikea saada kirjastosta, mutta vaikkapa ensi vuoden puolella.
PoistaMinulla on kaksi kappaletta tätä kirjaa paketoitavana joululahjoiksi. Tilasin AdLibriksestä, kun kuulin, että painos oli loppu kaupoistakin. Ilmeisesti uusia painoksia tulee tai on jo tullut.
VastaaPoistaErittäin kiinnostava kirja monella tapaa.
Olen samaa mieltä Marjatta. Kiinnostava kirja todellakin. Ensimmäinen painos ymmärtääkseni loppui jo, mutta nyt sitä jälleen saa. Eli hyviä joululahjoja olet valinnut.
PoistaTää kyllä vaikuttaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaKiva kun kiinnostuit. Vahva suositukseni tälle kirjalle.
PoistaI haven't read that book yet, thanks for sharing.
VastaaPoistaI hope you'll visit my last post. Have a good day!
Thank you for your visit.
PoistaKuuntelin Meri Valkaman haastattelua jostain ja tajusin, että tämä kirja on varmasti omiaan avaamaan kuvaa DDR:stä – ainakin minun käsitykseni taitaa olla aika kapea. Kiinnostaa siis ehdottomasti.
VastaaPoistaAivan, kyllä DDR tässä avautuu. Meri Valkaman kuvaus on kiinnostava, samoin kuin henkilöhahmot.
PoistaMulla onkin tämä juuri menossa ja on kyllä kirjaa kohti aika suuret odotukset, eikä vähiten tuon Hs:n palkinnon takia. Ensimmäisen sadan sivun perusteella pidän kovasti!
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet päässyt mukaan kirjaan. Mielestäni intensiteetti vain paranee loppua kohti mennessä.
PoistaTästä olen kuullut paljon hyvää ja oli mukava lukea esittelysi, kiitos siltä! Vaikka pidän kovasti historiasta, minulla on joku kumma musta aukko Itä-Saksan asioissa, se aikakausi ei oikein jaksa innostaa. Siinä mielessä en tunne teokseen vetoa, mutta toki kirjallisessa mielessä kiinnostaa. Jään pohtimaan.
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää sinulle, Anneli!
Kiitos Amma! DDR:llä on tässä kirjassa todella keskeinen rooli. Saattaa olla, että kirja rupeaa tökkimään jos aihe ei lainkaan kiinnosta.
PoistaMinäkin sain tämän juuri kuunneltua loppuun ja tykkäsin kyllä 😊
VastaaPoistaTartuin kirjaan lähinnä DDR-teeman takia joten onneksi se oli niin kantavasti mukana.
Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit. Kiinnostavaa lukea DDR:stä tällä tavalla kuvattuna.
Poista