JP Koskinen: Haukansilmä

JP Koskinen: Haukansilmä. Like. 2021. Kansi Tommi Tukiainen. 467 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kun kaikki muuttuu silmänräpäyksessä, menneisyys irtoaa ihmisestä ihan kuin joku leikkaisi veitsellä hevoselta hännän ja heittäisi sen nuotioon. Vanha  palaa pois ennen kuin ehdit tajuta yhtään mitään ja tiedät, ettei paluuta ole. Se, mitä oli ennen, on yhtäkkiä poissa eikä sitä saa takaisin, vaikka kuinka itkisi. Omituisen nopeasti alkaa tottua uuteen, koska on pakko." (s. 94) 

 JP Koskisen Tulisiipi (Like 2019) oli minulle todella mieluinen lukukokemus (linkki). Niin mieluinen, että kirja sijoittui ykköspaikalle vuoden 2019 kotimaisen kaunon listallani. Vielä kauan lukemisen jälkeen muistelin lämmöllä kirjan tapahtumia ja ennen kaikkea Kaarlea, kirjan päähenkilöä. Olikin ilo huomata, että juuri ilmestyneellä Haukansilmällä on yhtymäkohtia Tulisiipeen, vaikkakin molemmat toimivat myös täysin itsenäisinä teoksina. Oli selvää, että odotin Haukansilmältä paljon eli toivoin Tulisiiven kaltaista kiehtovaa lukukokemusta. Sellaisen todellakin sain, kiitos JP Koskinen jälleen kerran mahtavasta tarinankerronnasta. 

"Mies on vapaa vasta sitten, kun hänellä on oma pisnes, isä oli julistanut." (s. 55)

Eletään 1860-lukua. Kuuran perhe jättää Suomen suuriruhtinaskunnan ja lähtee etsimään parempaa tulevaisuutta. Laiva seilaa meren taakse Amerikkaan. Asetutaan New Yorkiin eli Nyy Joorkiin, kuten Kuuran perheessä sanotaan. Perheen sukunimi taittuu Frostiksi, Yrjö-pojasta tulee George ja Veikosta William. Isä saa työpaikan satulavaktorista, äiti on kotona ja pojat kuljeskelevat kaduilla ja tienaavat taskurahoja pikkuisilla työtehtävillä. Maassa riehuu sivil voor, mutta Nyy Joorkissa sitä ei juuri huomaa. Kun isä menettää työnsä satulavaktorissa, Frostin perheen pitää tehdä uusia tulevaisuuden suunnitelmia. Neuvokas 11-vuotias Yrjö-poika kertoo perheelleen, että "lännessä kuka tahansa saattoi rikastua". (s. 63) Vai niin, isä ilahtuu. "Satakuusikymmentä eekkeriä käytännössä ilmaista maata eikä Nyyperiä itkemässä selän takana fiilingistä". (s. 63)

Niin lähtee Frostin perhe kohti länttä. Asetutaan asumaan Smoky Hill Riverin varrelle Kansasiin. Länsi kasvaa vauhdilla, asukasmäärä lisääntyy ja rautatietä sekä lennätinlinjoja rakennetaan. Uudet asukkaat tarvitsevat maata ja jostakin ne uudet eekkerit on otettava. On selvää, että ne otetaan intiaaneilta. 

"Ei ollut mitään vanhaa, kaikki oli uutta, takaperin ei voinut elämässä kävellä." (s. 103)

Kirjan toisessa osassa Frostin perhe on asunut lännessä jo kaksi vuotta. Nyt heillä on kaksikymmentä nautaa ja kaksi hevosta sekä nelisenkymmentä eekkeriä maissipeltoa. Mutta helpolla ei elanto ole tullut, kovaa työtä on kaikkien pitänyt tehdä. Lisää laidunmaata tarvittaisiin. Kunnes sitten eräänä päivänä poikien ollessa laitumella Yrjö kaapataan ja laitetaan hevosen selkään kädet sidottuina. Näin matkataan useita päiviä. Ruoaksi Yrjö saa antiloopin raakaa maksaa. Kaappajat ovat lakotaintiaaneja. Heidän joukkoonsa Harmaan Puhvelin kylään Yrjö jää vangiksi useiksi vuosiksi. Hän ei ole enää Yrjö, hän saa monta intiaaninimeä: Ska-Nupa eli Valkoinen Piikkisika, Mies Jota Hevoset Kuuntelevat ja Haukansilmä. Haukansilmä nimen hän saa, koska hänellä on poikkeuksellisen hyvä näkökyky. Yrjö tuntee tyytyväisyyttä, kun on hengissä, mutta helpolla hän ei leirissä pääse. Hengissä pysyminen tietää ankaraa työntekoa ja Yrjö tuntee, että "vanha elämäni oli kuin liian kireä käärmeen nahka, josta minun olisi pakko kasvaa ulos". (s. 104) Työtä tehdessään Yrjö kuuntelee tarkoin intiaanien puhetta ja oppii heidän kielensä. 

"Olin maailmojen välissä enkä tiennyt, mikä oli oikein ja mikä väärin." (s. 169)

Yrjö tottuu intiaanielämään ja oppii arvostamaan intiaanien tapaa elää. Hän kokee ristiriitaisia tunteita. Hän tuntee, että kaksi maailmaa riitelee hänessä. Molemmat ovat julmia omalla tavallaan. "Valkosilmien maailman jumalat olivat raha ja vallanhimo, niillä oli voima nostaa ihminen taivaaseen tai sysätä hänet helvettiin. Intiaanien jumalat olivat rohkeus ja ylpeys, jotka hulluuteen saakka pakottivat heidät vaarantamaan omansa ja muiden hengen." (s. 169) Nuori valtio haluaa kehittyä ja mennä eteenpäin, mutta siitä täytyy maksaa kallis hinta. Eurooppalaisten tulo länteen osoittautuu intiaaneille tuhoisaksi. Monia intiaaniyhteiskuntia alistetaan sotimalla.  Miksi valkosilmien pitää ahnehtia kaikkea, kaikkea sellaistakin, mitä he eivät tarvitse? Miksi Harmaan Puhvelin heimo ei mahdu suunnattomille lakeuksille? Miksi eurooppalaisten pitää tappaa biisoneita pelkästä teurastamisen ilosta? Sitten tulee päivä, kun leiriin saapuu sinitakkinen kapteeni Lewis Harris, jonka tehtävänä on palauttaa kaapattuja lapsia takaisin perheidensä luo. 

Yrjö on mukana sisällissodan jälkeisissä tapahtumissa aina 1890-luvulle saakka. Todelliset tapahtumat ja todelliset hahmot tuovat autenttisuutta kirjan tapahtumiin. Lukija saa olla mukana monista elokuvista tutussa Little Bighornin taistelussa, kokea ratsuväen komentaja Custerin tappio ja apassijohtaja Geronimon koskettava kohtalo. Geronimon tapaus koskettaa yhä, vaikka sekin on tuttu lännenelokuvien ystäville. Monia muitakin tuttuja nimiä ja tapahtumia mahtuu Yrjön tarinaan, kuten vaikkapa kenraali Miles, kenraali Crook ja lakotaintiaanien henkinen johtaja Istuva Härkä. Yrjö ystävystyy myös Kolmen Arven kanssa, jonka tapaamme Tulisiivessä. Voimattomana Yrjö joutuu todistamaan biisoneiden teurastusta. Intiaanit olivat tuhonneet biisoneita kohtuullisesti, mutta eurooppalaiset teurastivat biisoneita niin paljon kuin ikinä vain pystyivät. Biisoneista otettiin kallisarvoiset taljat ja ruumiit jätettiin mätänemään. Biisoneiden raa'asta tappamisesta kertoo John Williams kirjassaan Butcher's Crossing (Bazar 2016), joka on raju kuvaus neljän miehen biisoneiden metsästyksestä.  

Monet asiat koskettavat tässä kirjassa. Pidin Yrjöstä, hänen persoonallisuudestaan, vähäpuheisuudestaan, ajattelutavastaan ja oikeudenmukaisuudestaan. Vuodet intiaanien parissa olivat opettaneet häntä ja hän pystyi sopeutumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. Kirja on vankka historiallinen teos, joka pohjaa tosiasioihin ja jonka ympärille Koskinen on luonut kiinnostavan tarinan. Samalla Haukansilmä on myös kertomus eteenpäin pyrkivästä nuoresta valtiosta. Tämäkin kirja osoittaa, että Koskinen on historiallisten tapahtumien taidokas tulkitsija. Tarina on uskottava, tällainen Frostin perhe todellakin olisi voinut olla olemassa. 

Kirjan tapahtumat innoittivat minut googlailemaan vielä intiaanien tarinoita ja kirjan tapahtumapaikkoja. Olisi ollut hienoa, jos kirjassa olisi ollut kartta, jotta olisi lukemisen aikana voinut seurata tapahtumien kulkua. Tommi Tukiaiselle kiitos onnistuneesta kannesta.

Haukansilmä toimii Tulisiiven esiteoksena, sillä Haukansilmän Yrjö on Tulisiiven päähenkilön Kaarlen isoisä.  

Alla apassijohtaja Geronimon ja kenraali George Crookin kuvat (Wikipedia).