Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki äänikirjana

                                       

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki. Teos. 2015. Lukija Fanni Noroila. Kesto 11 h 24 min. Nextory.     

Minulta on jäänyt lukematta Itärannan menestysteokset Teemestarin kirja (Teos 2012) sekä myös Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015). Kun viime viikolla lähdin matkalle Raumalta Joensuuhun, otin Kudottujen kujien kaupungin kuuntelukirjaksi. 

Kirja on fantasiaromaani saaresta, jolla nuori kutoja Eliana asuu. Eräällä yöllisellä vartiovuorollaan Eliana löytää Seittien talon pihasta loukkaantuneen nuoren naisen. Käy ilmi, että nainen ei pysty puhumaan, koska häneltä on leikattu kieli. Miksi kieli on leikattu? Onko jotakin, mitä nainen ei saanut kertoa? Nuori nainen on täysi arvoitus. Naisen salaperäisyyttä lisää vielä se, että hänen käsivarteensa on kirjoitettu Elianan nimi. Se kuitenkin selviää, että nainen on nimeltään Valeria. Valeria asutetaan Elianan huonekaveriksi. 

Saari on ahdistava asuinpaikka eikä juuri anna valinnan mahdollisuuksia asukkailleen. Naisten asema on heikko, naiset ovat syrjittyjä ja alistettuja. Naisille ei opeteta lukemista eikä kirjoittamista. Sanojen taloon naisilla ei ole lupa mennä. Naisten paikka on Seittien talossa, jossa he kutovat päivä päivä jälkeen kangaspuilla. Sielläkin on rajoituksensa, siellä saa kutoa vain sallittua kuviota, uutta ei saa luoda. Valerian kudonta on erilaista, mutta ei sallittua. Elianalle tulee tunne, että Valerian tekemä kudostyö kertoo naisen menneisyydestä.

Saarta uhkaavat jatkuvat tulvat. Asukkaita on ravistellut muutamia vuosikymmeniä aiemmin sairaus, jota kutsuttiin Unirutoksi. Parannuskeinoa ei ollut, ja sen vuoksi Uniruttoon sairastuneet poltettiin roviolla. Salaperäinen Neuvosto, jonka päätäntävallassa saaren asiat ovat, epäilee, että tulvien pahetessa Unirutto on nyt tulossa takaisin. Siksi unia näkevät eristetään Tahrattujen taloon. Elianan on toimittava hyvin varovaisesti ja olla täysin vaiti salaisuudestaan: hän näkee unia. Lisäksi hän osaa lukea ja kirjoittaa. Sitäkään ei kukaan tiedä. 

Kuuntelun jälkeen minulle jäi hieman hämmentynyt olo. Kirjassa oli paljon henkilöitä, ja minulta menikin jonkin aikaa kunnes pääsin selville, kenestä milloinkin puhuttiin. Henkilöhahmot oli rakennettu kiinnostaviksi ja moniin heistä ennätti hyvin tutustua kirjaa lukiessa. Allekirjoitan kirjan saamat ylistävät arviot siitä, että kirjassa on mystistä tunnelmaa ja jännittävä juoni. Itäranta kirjoittaa äärettömän kaunista ja rytmikästä kieltä. Mutta ei tästä minun kirjaani tullut, lähinnä kai siksi, että fantasiakirjallisuus ei koskaan ole ollut minun juttuni. Löysin kirjasta monia koukuttavia yksityiskohtia, mutta toimivaa kokonaisuutta ei niistä syntynyt. Loppuratkaisu jäi tuntumaan hieman keskeneräiseltä. Tosin luulen, että lukukokemukseni olisi saattanut olla minulle positiivisempi, jos olisin lukenut kirjan kuuntelun sijaan. Unenomaiset tapahtumat ja mystinen tunnelma olisivat edellyttäneet rauhoittavampaa lukuympäristöä kuin mitä juna pystyi tarjoamaan kerran tunnissa kuuluvine koronainfoineen maskipakosta ja turvaväleistä. Samoja naista alistavia elementtejä löysin Atwoodin Orjattaresi-kirjasta (Kirjayhtymä 1986).  

Kudottujen kujien kaupunki on saanut useita palkintoja, mm. Kuvastaja-palkinnon v. 2016 sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon v. 2015. Kirja on luettu lukuisissa blogeissa, mm. Lukujonossa, Yöpöydän kirjat ja Kirsin Book Club