Tiina Martikainen: Pahan kintereillä

 

Tiina Martikainen: Pahan kintereillä. Myllylahti. 2021. 320 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Kun lähestyttiin vajaa, Riinan vauhti kiihtyi. Noin viittä metriä ennen vajaa Riina pysähtyi kuin seinään ja alkoi haistella intensiivisesti maata. Se kuopaisi tassullaan hiekkaa kuin saadakseen maasta enemmän hajua, mutta luopui pian kohteesta ja jatkoi matkaansa. Hanna päätteli, että tässä kohtaa ruumis oli pudonnut tai ollut pudota kantajansa sylistä. Raunioiden portailla koiran olemus terävöityi ja sen häntä alkoi vispata. Hanna värähti ja hänen ihonsa meni kananlihalle. Koira suuntasi vanhan nojatuolin luo ja raapaisi sitä pari kertaa." (s. 35)

Kirja alkaa hyytävällä kohtauksella. Vajan rötisköstä keskeltä metsää löytyy Sofian eloton ruumis. Sofia oli vain 13-vuotias. Lohjan poliisi saa tapauksen tutkittavaksi. Yksi poliiseista, kirjan päähenkilö, on rikosylikonstaapeli Hanna Vainio. 

Hanna on taitava ja sanavalmis poliisi, joka on aina halukas ottamaan uusia haasteita. Hän tekee paljon töitä, on ehkä liiankin työorientoitunut, mutta onneksi hänellä on omat rennot hetkensä Erkin punaisessa mökissä. Hannan 17-vuotias tytär Mira opiskelee kokiksi. Hannan paras työkaveri ja hyvä kaveri muutenkin on poliisikoira Riina, virallisesti ruumis- ja tunnistusetsintäkoira. Hannan ja Riinan parityöskentelyä on ilo seurata. 

"Joku teki sen tahallaan..." (s. 29)

Nuoren tytön surma saa paljon huomiota. Lehdistö kiinnostuu ja vanhemmat ovat huolissaan. Poliisi vakuuttaa, että tappaja saadaan pian kiinni, vaikka joutuukin toteamaan, että "sanattomaksi tämä vetää." (s. 74) Mutta ei tappajan kiinni saaminen olekaan niin yksinkertaista. Päinvastoin, näyttää siltä, että rikokseen liittyy useampiakin henkilöitä. Mukana tutkinnassa on koko Lohjan poliisivahvuus. Poliisit ovat kiireisiä, ja niin on Riinakin, jonka tehtävänä on tutkia rikospaikkaa yhä uudestaan. Poliisit tekevät pitkää päivää ja kuulusteluja tehdään runsaasti. Kaikki polut pyritään kartoittamaan, mutta murha ei tunnu ratkeavan. Mutta niinhän siinä käy, että lopulta palapelin palaset loksahtavat paikalleen ja tapahtumat huipentuvat yllättävään loppuratkaisuun. 

Viihdyin hyvin kirjan seurassa. Tiina Martikainen kirjoittaa kevyellä tyylillä rankasta aiheesta. Kerronta on notkeaa, ja runsas ja elävä dialogi kuljettaa juonta sujuvasti eteenpäin. Pidän Hannasta, hän on sympaattinen nainen, hyvä äiti ja taitava poliisi. Lohjan poliisissa on monia kiinnostavia henkilöhahmoja, joihin soisin tutustuvani paremmin seuraavissa osissa. Samoin sympaattisen Erkin haluaisin oppia tuntemaan paremmin. Lohjalaisille ja Lohjaa tunteville kirja on varmasti kiinnostavaa luettavaa jo senkin vuoksi, että tapahtuvat sijoittuvat Lohjalle. 

Pahan kintereillä on neljäs Hanna Vainio -dekkari.

Kasvot pinnan alla (Myllylahti, 2015)
Jäätyneet kasvot (Myllylahti, 2016)
Surmanpolku (Myllylahti, 2019)

Itse aloitin sarjan lukemisen kolmannesta osasta Surmanpolku (linkki). Toivottavasti matka Hannan ja Riinan kanssa vielä jatkuu.