Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia. Like. 2021. Kansi ja graaffinen suunnittelu Tuomo Parikka. 240 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Minultakin kysytään usein hiukan tympääntyneesti, miten historian naiset jaksavat minua edelleen kiinnostaa. Minä taas pohdin, miksi puolet ihmiskunnan historiallisesta elämästä ei jaksaisi minua kiinnostaa? Onhan siinä aikamoinen määrä erilaisia kiinnostuksen kohteita, kohtaloita, tekijöitä ja olemassaolijoita, joihin tarttua. Siri, Ellan, Sigrid, Alma, Thyra ja Ainokin elivät, tekivät työtä ja rakastivat - ja heillä oli nerokkaan oikukkaita tapoja selviytyä. Heidän elämänsä pohtiminen auttaa ymmärtämään maailmaa, jonka olemme perineet ja jossa elämme." (s. 16)
Kaunis kirja ilahduttaa aina. Kauniiseen kirjaan on ilo tarttua, kuten oli tähänkin Hanna-Reetta Schreckin teokseen Säkenöivät ja oikukkaat. Kirjan kansi on viehättävä, samoin kuin kirjan kuvitus. Kuvitus koostuu henkilöihin liittyvistä valokuvista ja maalauksista. Sen lisäksi jokaisen luvun alussa on viehättävä kukka: ruusu, siperiankurjenmiekka, tulppani, lumme, kielo, rohtojasmiini ja yksi minulle tuntematon, ehkä saintpaulia. Ennen kuin aloitin kirjan lukemisen, selasin kirjaa edestakaisin, katselin kuvia ja ihailin kaunista ulkoasua. Näin tutustuin jo varkain kirjan kuuteen naishahmoon.
Kirjan kaunista kuvitusta. |
Suomen kultakaudeksi tai kulta-ajaksi kutsutaan vuosia 1880–1910. Suomalainen taide sai silloin kansainvälistä mainetta mm. Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Albert Edelfeltin, Eliel Saarisen ja Jean Sibeliuksen myötä. Kansainvälisen maineen ohella "Suomen kultakauden ajan taiteen nähdään edelleen ilmentävän erityisellä tavalla juuri suomalaisuutta niin kuvataiteessa, kirjallisuudessa, musiikissa kuin arkkitehtuurissakin." (s. 12) Schreck toteaa, että viime vuosisadan lopulla oli poikkeuksellisen paljon naisia, joiden tavoitteena oli taiteilijan ura, mutta monet heistä on unohdettu, koska taiteilijuuden etuoikeus tuolloin oli varattu suurelta osin yhden sukupuolen edustajille. Kultakauden taide oli maskuliinista ja taiteen mestarit olivat miehiä. Schreckin mukaan "kultakausi-käsitteen alle ei alun perin oikeastaan luettu naisia..." (s. 14) Tänä päivänä lienee yleistä, että kultakauden taiteilijoihin luetaan myös naisia, mm. Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, Maria Wiik ja Venny Soldan.
Schreck on valinnut kirjaan kuusi kultakauden naista. Kirjailija antaa äänen näille naisille, joilla oli toisistaan erilaisia tavoitteita elämässä, jotkut tavoittelivat taiteilijan uraa, joku tiedenaisen uraa, mutta yhteistä heille oli, että he olivat merkittäviä oman aikakautensa edustajia kyseenalaistaessaan naisen perinteisen roolin ja uhmatessaan yhteiskunnallisia rajoitteita. He kaikki halusivat olla itsenäisiä eivätkä halunneet jäädä nimettömiksi ja merkityksettömiksi. Yhteistä heille oli myös se, että he tulivat varakkaista perheistä, useimmilla oli aatelistausta. Monet naisista olivat koulutettuja ja he olivat jo lapsena vanhempiensa kanssa matkustelleet useissa Euroopan maissa ja myöhemmin opiskelleet, tehneet taidetta tai muuten vain asuneet Ranskassa tai Italiassa. Se kaikki kuului asiaan, kun elettiin kiihkeitä kansainvälistymisen vuosia.Ilmiö nimeltä uusi nainen
Viime vuosisadan lopun kasvatuksen lähtökohtana oli miehen ja naisen erilaisuus. Jo varhain tytöt saattoivat nähdä, että oli olemassa tiukat normit mm. naisten pukeutumiselle ja käyttäytymiselle. Sukupuolten erilaisuus määritti naisille ja miehille erilaiset yhteiskunnalliset tehtävät. Naisen yhteiskunnallisena tehtävänä oli omistautua perheelleen ja lapsille. Aktiivinen, työlleen omistautunut nainen leimattiin helposti epäterveeksi ja oikukkaaksi, jopa hysteerikoksi. Hysteria, tuo "naisellisuuden stereotypia", oli viime vuosisadan lopun muotisairaus. Mutta uusi nainen, omilla ehdoillaan elävä nainen, oli astumassa esiin. Nämä lähtökohdat toimivat viitekehyksenä kuuden kultakauden naisen elämäkerroille. Viitekehykseen tulisi vielä sisällyttää Suomen historiallinen tilanne sortokausineen ja kansallisine heräämisineen. Yhteiskunnallista tilannetta ei kuitenkaan valitettavasti kuvata kirjan alkusanoissa, vaan vasta Thyra Thesleffin elämäkerran yhteydessä.
Näiden naisten elämäkerrat kirjailija haluaa jakaa lukijoiden kanssa pukemalla naisten eletyt elämät ja oletetut sanat kokonaisiksi tarinoiksi. Naisten elämätarinan lisäksi Schreck kirjoittaa kirjeen näille valitsemilleen naisille. Kirjeen kirjoittaminen on mainio oivallus, olihan 1800-luku kirjeiden kirjoittamisen kulta-aikaa erityisesti yläluokan keskuudessa. Autenttisia kirjeitä on hyödynnetty kirjassa monenkin naistarinan yhteydessä.
Tämä menee ehdottomasti lukulistalle! Vaikuttaa hurjan hyvältä kirjalta :)
VastaaPoistaSuosittelen Anki. Varmasti tykkäät tästä.
PoistaInteresting book. Thanks for sharing!
VastaaPoistaThank you Marianela!
PoistaKiitos esittelystä! En tiennytkään tälläisen ilmestyneen. Niin kauniita kuvia näyttää olevan!
VastaaPoistaKirjan ulkoasu on todella kaunis. Kirja on ilmestynyt vasta pari viikkoa sitten.
PoistaKiinnostava kirja kiinnostavista naisista, vähän kuin jatkoa Kankimäen teokselle. Kiitos vinkistä Anneli.
VastaaPoistaKiva kun kiinnostuit. Hyvä huomio tuo Kankimäki.
PoistaMahtavaa! Silittelin tätä kauniskantista eilen kirjakaupassa ostaessani toista teosta, mutta en tutkinut tarkemmin. Olen myös tainnut tallettaa tämän lukuaikapalveluun, mutta nyt bloggauksesi perusteella kuulostaa teokselta, joka on ehdottomasti koettava kansissa.
VastaaPoistaKirjeiden kirjoittaminen kirjoittamisensa kohteelle on ollut tässä viime vuosina viehättävä tyylikeino! Viimeksi taisin törmätä siihen Karoliina Timosen teoksessa Kirjeitä Iijoelle – Kalle Päätalon elämän naiset.
Kiitos, tallennan tämän varauslistalleni.
Tämä on todella kaunis kirja, sopiva jo senkin vuoksi vaikkapa lahjakirjaksi. Olin kuuntelemassa Karoliina Timosta kirjamessuilla, kun hän kertoi tuosta kirjastaan. Kiinnostuin, mutta en ole tullut hankkineeksi sitä. Taidanpa laittaa lukulistalle.
PoistaAika vieras ajatus tuo, etteikö kultakauden naisiin olisi alunperin luettu naisia, mutta toisaalta jos miettii ko. ajankohtaa, niin onko se ihme kuitenkaan...
VastaaPoistaTämä olisi kiva kirja vaikkapa tulevalle naistenviikolle blogattavaksi :)
Nyt kun vähän väliä saa lukea miten Otava syö pienempiä kustantamoja aamupalaksi, ei voi kuin onnitella kaikkia, jotka ovat päässeet heidän arvostelukappaleidensa armoon. Tällaisen b-luokan kirjabloggarin kanssa heidän ei kannata yhteistyötä tehdä. Onneksi on kirjasto.
Kultakauden taiteilijoihin, piti kirjouttamani, mutta ajatus karkasi.
PoistaKyllä, sopiva kirja naistenviikolle. - Otavalla on varmaankin valta toimia niin kuin se toimii. Harmittavaa kylläkin.
PoistaVoisin hankkia tämän lahjakirjaksi jollekin naishistoriasta kiinnostuneelle nuorelle. Itseäni kirjassa kiinnostaa eniten kuvitus ja muu visuaalinen ilme. Tämän tyyppisiä "historian jännät naiset" - kirjoja julkaistaan aika paljon, mutta usea elämäntarina samoissa kansissa tuntuu hieman pinnalliselta kirjoittamisen strategialta.
VastaaPoistaLahjakirjana tämä toimii varmasti todella hyvin, on niin kaunis kirja. Olet oikeassa, tämän tyyppisiä kirjoja on ilmestynyt aika monia viime vuosina. Varmaankin lukijan kiinnostus riippuu siitä, onko kirjassa hänelle kiinnostavia hahmoja.
PoistaPyörittelin tätä perjantaina käsissäni kaupassa, mutta vielä kuitenkin jätin ostamatta. Vaikuttaa kyllä hyvin kiinnostavalta ja tärkeältä teokselta, joka jossakin vaiheessa on luettava.
VastaaPoistaVarmasti kiinnitit huomiota kirjan kauneuteen. Jotenkin tuntuu, ettei sitä voi olla huomioimatta kirjakaupassa. Uskon, että tykkäät tästä kirjasta.
PoistaHanna-Reetta Schreck on niin hurmaava ja innostunut tyyppi, että hänen kirjansakin säkenöivöt sitä samaa. Kuvaamasi teos on varmasti kiinnostava ja vaikuttaa erinomaiselta lahjakirjalta. Kiva, että tiivistit kirjan naiset, sillä eivät he ainakaan minulle kaikki olleet tuttuja.
VastaaPoistaP.S. Jutussa puhut viime vuosisadasta, eikös se nykyään tarkoita 1900-lukua? Niin se aika rientää.
Kirsi: Kiitos korjauksesta, kyllä 1900-luvusta oli kysymys.
Poista