Jarkko Tontin Haava äänikirjana

Jarkko Tontti: Haava. Otava. 2021. Lukija Karoliina Niskanen. 5 tuntia 51 min. Nextory.

Greta Müller tekee määrätietoista tutkijan uraa Helsingin yliopistossa. Tutkimusaiheeseensa - keskiajan noitavainoihin - hän suhtautuu lähes intohimoisesti. Greta kokee, että tutkimuksen tekeminen ja julkaisujen kirjoittaminen olisivat sitä, mitä hän haluaisi tehdä, mutta opetus katkaisee ikävällä tavalla tutkimuksen rytmin. Pakollisen opetusvelvollisuuden hoitaminen on hänelle pakkopullaa. Greta on lähtöisin Saksasta ja on jäänyt Suomeen rakastuttuaan Johannekseen. He menivät naimisiin, ja avioliitosta syntyi Jemina, nyt parikymppinen nuori nainen. Mutta yhteiselo päättyi eroon, paljolti siksi, että Johannes ei hallinnut alkoholin käyttöään. Johannes oli kyllä taipunut hakemaan apua milloin AA:sta, milloin myllyhoidosta, mutta niin vain kävi, että selvän jakson jälkeen seurasi uusi repsahtaminen, yleensä aina edellistä rankempi. 

Avioparin tytär Jemina on narkkari. Eikä mikään viikonloppuisin mietoja huumeita kokeileva nuori, vaan todellinen käyttäjä, joka liikkuu vain vertaistensa huumeriippuvaisten seurassa ja joka tekee mitä tahansa saadakseen seuraavan annoksensa. Huumeet maksavat eikä rahaa ole koskaan tarpeeksi. Joskus, oikeastaan aika useinkin, Jemina onnistuu saamaan rahaa Johannes-isältään, varsinkin, jos Johannes on tanakassa humalatilassa. Joskus saadakseen rahaa isältään Jeminan pitää ottaa käyttöön rankemmat keinot, vaikkapa uhata itsemurhalla. Greta-äidiltä Jemina saisi huolenpitoa, jos haluaisi ottaa sitä vastaan, mutta ei huumerahoja.

Sitten Gretan kodin ovikello soi. Ovella on kaksi poliisia, jotka haluavat tulla sisälle. He eivät halua ilmoittaa ikävistä asioista ovensuussa. Poliisien asiana on ilmoittaa, että Gretan tytär Jemina on kuollut. Ensin tulee helpotus. Nyt se on ohi, tämä oli väistämättä edessä, toteaa Greta. Sitten tulee syyllisyys tai pikemminkin toisen syyllistäminen. Mitä on tehty väärin kasvatuksessa, miten muuten olisi pitänyt toimia siinä ja siinä tilanteessa? Olisiko Jemina elossa, jos Johannes ei olisi alkoholisti? Samaa syyllisyyttä ja syyllistämistä potee Johannes. Olisiko tilanne toinen, jos Greta ei olisi ollut aina töissä Jeminan ollessa pieni?

Miten todentuntuisesti Tontti kuvaakaan tilannetta, kun vanhemmat lapsen huumekuoleman jälkeen pohtivat syitä, miksi lapsesta tuli narkkari. Syytökset suunnataan niin helposti toiseen osapuoleen 'kaikki on toisen syytä' -periaatteella. Millainen merkitys vanhempien roolimalleilla on ollut Jeminan elämävalintoihin, sitä eivät vanhemmat voi tietää. Ehkä toisen syyttely on luonnollista ja myös väistämätöntä, vaikka terapeutti saattaisi sanoa, että syyttelyn sijaan olisi rauhoittavampaa muistella, millaisia onnellisia hetkiä Jeminan lyhyeen elämään sisältyi. Sekä Greta että Johannes ovat yksin surunsa kanssa. He eivät pysty keskustelemaan surustaan edes toistensa kanssa.

Kirjassa on toimiva rakenne. Gretalle, Johannekselle ja Jeminalle annetaan kullekin oma puheenvuoronsa. Tunsin sympatiaa Gretaa kohtaan. Hän on yksinäinen tiedeyhteisössään, eikä halua kenenkään tietävän tyttärestään, ei lapsen huumeiden käytöstä eikä lapsen kuolemasta. Yksinäisyyden hän korvaa jatkuvilla some-päivityksillä, joiden tykkäämisten määrää hän vahtaa neuroottisesti. Jouduin keskeyttämään kirjan kuuntelun siihen kohtaan, kun poliisit ilmestyivät Gretan ovelle kertomaan Jeminan kuolemasta. Se on sellainen hetki, jota ei toivoisi kenellekään. Minä ainakin muistan vastaavan yli neljän vuoden takaisen poliisikäynnin vielä ihan kuin eilisen päivän. Meidän tyttäremme kohdalla kyse oli kuolemaan johtaneesta sairauskohtauksesta, mutta varmasti Gretan ja minun pelonsekaiset tunteet olivat hyvin samansuuntaisia.

Kuvasta tulee kokonainen, kun jokainen perheenjäsen saa oman puheenvuoronsa. Lukija ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka eri tavalla perheenjäsenet kokevat menneisyyden, joka on johtanut lapsen tuhoisaan kuolemaan. Henkilöt - Greta, Johannes ja Jemina - ja heidän väliset suhteensa ovat todentuntuisia, vaikkakaan Johanneksesta ihmisenä en pitänyt. Huumeriippuvaisen Jeminan elämä tuntuu varsin aidolta ja todelta. Haava on rankka tarina, tarina joka tänä päivänä on tärkeä ja ajankohtainen. Mietin kirjaa lukiessani, miten moni vanhempi vastaavassa tilanteessa on yksin syyllisyyden ja pelon kanssa. Luin juuri äskettäin toisenkin huumenuoren kuolemaa käsittelevän kirjan. Yaa Gyasin kirjassa Maa ja taivas (Otava 2020)  päähenkilön veli jäi koukkuun opioideihin ja sittemmin huumeisiin (linkki).  

Tontti on sujuvasanainen kirjoittaja. Vaikka kyseessä on surullinen ja koskettava tarina Gretasta, Johannaksesta ja Jeminasta, Tontti ei sorru sormella osoitteluun, vaan kuvaa tapahtumia napakasti ja realistisesti. Lukukokemuksena Haava on koskettava ja tärkeä kirja.

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Kirjarouvan elämää, Kirjataivas ja Kirja vieköön.

Jarkko Tontti (s. 1971) on kirjailija, runoilija ja juristi. Hän on julkaissut useita romaaneja, runoteoksia ja esseekokoelmia vuodesta 2006 lähtien.