Pienoisromaani Hanna Minna Canth -lukuhaasteena

 

Minna Canth: Hanna. Otava. 2019. Alun perin julkaistu 1886. Lukija Krista Putkonen-Örn. 6 h 10 min. Nextory. 

Olen hieman myöhässä Minna Canth -lukuhaasteen kanssa, jonka järjesti Yöpöydän kirjat -blogi Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3.2021.

Kuuntelin ensin Canthin vuonna 1886 kirjoittaman novellin Köyhää kansaa. Holopaisen perheen elämä Kuopion laitakaupungilla on kurjaa ja köyhää. Huonommaksi kaikki vielä menee, kun isä jää työttömäksi ja äiti joutuu Harjulan vaivaistaloon. Hätä on suuri eikä apua tule mistään. Novelli on Minna Canthin lohdutonta ja realistista kuvausta 1880-luvun köyhyydestä. Tapahtumia voi peilata tähänkin päivään. Mielenterveysongelmia syntyy helposti, kun pettymykset ja vastoinkäymiset käyvät ylivoimaisiksi.

Hanna on pienoisromaani myös vuodelta 1886. Minna Canth oli tuolloin 42-vuotias. Hanna Mellin on 15-vuotias varakkaan kuopiolaisen porvarisperheen tytär. Hannan elämässä on paljon hyvää. On kaunis koti palvelijoineen ja on maailman rakkain äiti. Pikkuveli Jussikin on rakas, vaikka onkin kovin vilkas ja huoleton. Koulunkäynti on mieluista, Hanna haluaa oppia mahdollisimman paljon. Mutta on yksi asia, joka huolestuttaa Hannaa ja saa suuret mittasuhteet, kun asiasta ei voi puhua kenellekään. Se on kamreeri-isän alkoholin käyttö. Hanna vaistoaa äidin huolen ja murheen isän käytöksen vuoksi ja pyytää iltarukouksissa parannusta isälle.

Hanna tyttöystävineen saa luvan mennä viettämään kesää maaseudulle. Siellä on vierailulla lyseon poikia ja ennen kaikkea Woldemar. Hanna ihastuu ja niin ihastuu Woldemarkin. Pettymys on Hannalle suuri, kun Woldemar kihlaa Olgan, Hannan hyvän ystävän. Koulun päätyttyä Hanna haaveilee opettajaopinnoista, mutta sehän on isän mielestä ennenkuulumatonta. Hannan tulevaisuus on avioliitto. Ja löytääpä isä aviomiesehdokkaankin, jo iäkkään alkoholista tykkäävän Sassan. Onneksi Hannalla on rohkeutta sanoa, että sellaista avioliittoa hän ei tahdo. Kun äitikin on Hannan puolella, isän suunnitelma raukeaa. Mutta isä-tytär suhteeseen tämä jättää jälkensä.

Hanna rakastuu papiksi opiskelevaan Kalle Salmelaan. Seuraa salakihlaus. Sitten kesän päätyttyä Kalle lähtee Helsinkiin jatkamaan opintoja ja Hanna jää Kuopioon ompelemaan paitoja isälleen ja veljelleen. Kirjeet kulkevat aluksi tiiviisti Kuopion ja Helsingin välillä, mutta sitten kirjeiden tulo Helsingistä harvenee ja loppuu kokonaan. Tulee uutinen, että Kalle on mennyt kihloihin serkkunsa kanssa. Kirjan loppu on hyvin koskettava, kun nuori Hanna, vasta 21-vuotias, on menettänyt elämänilonsa.

Miten hyvin Minna Canth kirjoittaakaan, miten mieluusti näitä hänen tekstejään yhä tänä päivänäkin luetaan. Canthin kirjat, kuten myös tämä Hanna, on hyvää ajankuvaa. Canth kuvaa realistisesti tyttöjen kasvatusta ja koulunkäyntiä. Miten sääli onkaan, kun opinhaluiset tytöt, kuten vaikkapa Hanna, eivät pääse jatkamaan opintojaan. Tämän päivän diagnoosien mukaan Hanna kärsi masennuksesta. Eipä kai se mikään ihme ole, kun opettajan työstä haaveksiva teinityttö tekee päivät pääksytysten ompelutöitä ja paitojen ompelua. Canthin tekstistä yhteiskunnalliset epäkohdat tulevat hyvin esille, mutta saarnaamatta. Mutta viesti tulee lukijalle selväksi. Ja hyvä niin. 

Hannan perhe asui Kuopiossa. Miten mukava oli liikkua Hannan kanssa tutuilla seuduilla, Kotkankalliolla, Jynkässä, Harjulassa ja Vaajasalossa. - Kiitos Krista Putkonen-Örn, olet todella hyvä äänikirjojen lukija.

Minna Canth v. 1894: "Ajan vietteeksi ajattelin ainoastaan tekaista jonkun pikku näytelmän silloin tällöin."