Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa

Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa. Myllylahti. 2021. Kansi: Kaisu Sandberg. 372 sivua.

"Suomalaiset asuivat Ruotsissa ja käyttivät sitä kaikin tavoin hyväkseen, mutta silti maata kehdattiin haukkua ja arvostella joka käänteessä. Jan ei tiennyt mitään junttimaisempaa. Hän käänsi katseensa takaisin baaritiskin suuntaan, jossa baarimikko oli juuri sekoittanut reportterille drinkin. Naisen takamus näytti baarijakkaralla leveämmältä kuin sen olisi pitänyt." (s. 124)

Milka Hakkarainen aloittaa dekkaristiuransa lupaavasti teoksella Ei verta rantaa rakkaampaa. Hakkarainen kuljettaa lukijan mukaansa Ruotsiin Skutskärin pieneen kylään, jota asuttaa suuri ruotsinsuomalaisten yhteisö. Monet perheistä ovat asuneet Ruotsissa jo useita vuosikymmeniä. Suurin osa kyläläisistä työskentelee Stora Ensolla. Tehtaan hajujen vuoksi kylälle on annettu lempinimi Skitskär, vaikkakaan "Stora Enson hajut eivät kuulemma nykyään olleet mitään verrattuna menneiden vuosien katkuihin". (s. 22) Kylässä toimii aktiivinen Suomiseura, joka järjestää yhteisiä Suomi-henkeä ylläpitäviä tapahtumia.

"Vain yhdet nopeat hautajaiset, Jan muistutti itseään." (s. 7)

Heikki Tirri on kuollut ja hautajaisiin saapuu suuri joukko Skutskärin ruotsinsuomalaisia. Tukholmassa asuva poliisina työskentelevä Jan Peranto kokee velvollisuudekseen osallistua hautajaisiin, onhan vainaja hänen enonsa. Tosin mielellään Jan ei lapsuudenkotiinsa lähde, koska ei mielellään kohtaa sukulaisiaan tai muitakaan suomalaisia. Hän haluaa unohtaa olevansa suomalainen ja oli jopa leikannut etunimestä i:n pois. Hän haluaa olla ruotsalainen Jan, eikä mikään finnjävel-Jani. Hyvän lapsuuden hän kieltämättä oli Skutskärissä viettänyt, mutta koulun jälkeen oli halunnut nopeasti pois kylästä ja oli hakeutunut poliisikouluun. Janin tarkoituksena on palata hautajaisista Tukholmaan kauniin Sandran, kihlattunsa, luo jo samana iltana. Mutta sitten Rauha-mummo katoaa salaperäisesti. Jan päättää jäädä lapsuudenkotiinsa muutamaksi päiväksi äitinsä tueksi.  

"On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta..." (s. 229)

Entinen rikostoimittaja Rosa Riemunen on muuttanut Suomesta toimittajaksi Uutissuomi-lehteen, joka on suurin ulkomailla suomeksi ilmestyvä sanomalehti. Rikostoimittajataustaansa perustuen Rosa kiinnostuu Rauhan katoamisesta. "Rosan vainu selvästikin ohjasi hänet mysteerejä kohti paikkaan katsomatta. Hän oli paennut toiseen maahan, mutta rikosten maailma oli ainoa paikka, jossa hän tunsi olevansa elementissään." (s. 170)  Rosalle selviää, ettei Rauha ole ainoa epäselvissä olosuhteissa henkensä menettänyt skutskäriläinen. Rosa uskoo, että yhteistyöllä Janin kanssa saataisiin tutkimuksiin vauhtia, onhan Jan sentään poliisi. Jania yhteistyö ei kiinnosta. Mutta kun uusi rikos vavahduttaa kyläyhteisöä, Jan on valmis yhteistyöhön.  

Kyseessä on kiinnostava esikoisdekkari. Kiinnostavaksi kirjan tekee tapahtumaympäristö. Kirjailija itse asuu Skutskärissä. Näin ollen hän tuntee hyvin tämän ihan omanlaisensa ruotsinsuomalaisen yhteisön tavat ja tottumukset. Kyläyhteisön tunnelma ihmissuhdekiemuroineen ja Suomi-ikävineen välittyy lukijalle autenttisena ja elävänä. Nostalginen suomalainen iskelmämusiikki lisää yhteisön yhteenkuuluvaisuutta. Myös kirjan juonikuvio on kiinnostava. Tapahtumissa on yllätyksellisyyttä ja riittävästi jännitystä ilman mitään turhaa väkivaltaa. 

Rosa Riemunen on kirjan henkilöistä kiinnostavin ja myös uskottavin. Pidin Rosasta, hän on päämäärätietoinen ja sinnikäs nuori nainen. Sen sijaan Jan näyttäytyy hieman ylimielisenä mitäänsanomattomana nössönä. Vasta tapahtumien edetessä loppuratkaisua kohti Jan ikäänkuin ryhdistäytyy. Kun hän löytää uusia puolia itsestään, hänestä kehkeytyy ihan kelpo mies, jonka seurassa lukija viihtyy.

Kirjasta muodostuu toimiva kokonaisuus, jonka takaavat poikkeuksellisen kiinnostava tapahtumaympäristö, jännittävä juoni ja kirjan selkeä rakenne. Pidän Hakkaraisen kirjoitustyylistä, hänen kerrontansa on kepeää ja helppolukuista. - Kaikenkaikkiaan Hakkaraisen Ei vertaa rantaa rakkaampaa lukeutuu alkuvuoden tasokkaiden esikoisdekkareiden joukkoon.