Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa. 1. osa. Gummerus. 2020. Kansi: Timo Numminen. 335 sivua.

Ennakkokappale kustantajalta

"En todellakaan tiedä, vastasi Jenny hymyillen. Hän maksoi ostoksensa ja lähti kirjapinonsa kanssa voitonriemuisesti hyräillen takaisin Kirkkopuistoon. Ostokset olivat tehneet suuren loven hänen säästöihinsä, mutta se oli totisesti ollut sen arvoista. Tämän erän hän oli voittanut. Hän ei suostuisi antamaan Fredrik Barkerin kaltaisille ylimielisille öykkäreille periksi tuumaakaan." (s. 57)

Jenny Malmström on leski, jonka aviomies Matias menehtyi koleraan liki kolme vuotta sitten. Sen jälkeen häntä kohtasi toinenkin raskas menetys, Matiaksen ja Jennyn Mikael-vauva syntyi kuolleena. Nyt Jenny asuu rovasti-isänsä kanssa Kaarinan pappilassa. Eletään 1800-luvun loppua, jolloin sivistyksellinen ja kulttuurinen edistyksellisyys ovat saamassa jalansijaa.  

Säätyrajat ovat tiukat. Rikkaat ovat rikkaita ja köyhät ovat köyhiä. Monella paikkakunnalla säätyläisnaiset kokevat velvollisuudekseen harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja auttaa köyhiä. Niin tapahtuu Turussakin. Rouvainyhdistyksessä on mukana kymmenkunta säätyläisnaista, joista yksi on Jenny. Yhdistyksen "tarkoituksena oli tukea vähävaraisten lasten koulutusta, sillä he uskoivat vakaasti, että sivistys oli ainoa keino vapautua köydyydestä." (s. 21) Jenny esitti rouvainyhdistyksen kokouksessa, että lasten koulutuksen lisäksi yhdistys voisi jollakin tavoin edesauttaa köyhien surkeiden asuinolosuhteiden parantamista. Naiset kokivat asian tärkeäksi, ja siksi päätettiin ottaa yhteyttä paikallisiin teollisuuslaitoksiin. Jennyn tehtäväksi tuli esitellä asia puuvillatehtaan Fredrik Parkerille, johtaja John Parkerin pojalle. Fredrik oli komea mies. "Tämä oli pitkä ja harteikas ja pukeutunut hyvin istuvaan mustaan pukuun ja liiveihin. Jenny hätkähti. Mies oli harvinaisen komea. Tumma tukka oli lyhyt ja kammattu taaksepäin, leuka oli leveä ja lujapiirteinen ja sitä peitti musta lyhyt parta. Ulkoinen olemus vaikutti itsevarmalta ja voimakkaalta." (s. 30) Tämän tapaamisen myötä Fredrikistä tulee yksi kirjan päähenkilöistä.

Moni mies haluaa tehdä tuttavuutta Jennyn kanssa, onhan hän näyttävä ja kaunis nainen. Kosti Vanhanen, suomalaisen lyseon opettaja, on yksi kiinnostuneista. Kosti Vanhanen kertoo innoissaan perustamansa työväenyhdistyksen periaatteista. Jenny kokee aatteen hyväksi, ollaanhan siinä edistämässä työnväen elinolosuhteita. Mutta yli Jennyn ymmärryksen menee se, että Kosti Vanhanen on varsin vanhoillinen, kun tulee puhe naisten kouluttautumisesta. "Miksi naisten pitäisi opiskella pitemmälle? Sehän on aivan turhaa, koska naisten pyhimpinä velvollisuuksina on olla vaimoja ja äitejä, hoitaa lapset ja koti." (s. 75)    

Kiinnostava sivujuoni kirjassa on arkeologiset kaivaukset Koroisten tilalla. Aiemmin alueelta oli löytynyt rautakautisia keihäänkärkiä. Nyt arkeologi Juhani Aaltosen johdolla alueella tehdään kiinnostavia löytöjä. Alueelta löydetään mm hautarakennelmia, joihin on todennäköisesti haudattu Suomen ensimmäiset piispat.  

Tämän kirjan seurassa viihdyin. Jos kirjassa on hyvää ajankuvaa, kiinnostavia henkilöhahmoja ja sujuvaa tekstiä, olen melko varma, että sellaisesta kirjasta minä pidän. Juuri näin kävi Puuvillatehtaan varjossa -kirjan kanssa. Tämä historiallinen viihdekirja on Antellin esikoisteos ja on Puuvillatehdas-kirjasarjan ensimmäinen osa. Pidin Jennystä, vahvasta ja itsenäisestä naisesta, joka joutuu etsimään uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja suurien elämänmuutosten edessä. Kirjailija piirtää vahvaa ajankuvaa 1800-luvun lopun Turusta yhdistäen taitavasti fiktiota ja faktaa. Henkilöiden käyttämä kieli, pukeutuminen ja arkipäivän elämä pienine yksityiskohtineen antavat uskottavuutta ajankuvaukselle. Kaikesta huomaa, että taustojen kartoittamiseen on todella panostettu, kuten voi päätellä kirjan lopussa olevasta laajasta lähdeluettelosta. Tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja nousee kirjassa hyvin esille, mm. tyttöjen koulutus, naisten äänioikeus, kirjastolaitoksen synty ja Minna Canthin kirjat, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan sitä suurta suuriruhtinaskunnan kehystä.

Oman kansan historian tunteminen ja ymmärtäminen kiinnostavat suomalaisia. Uskon, että Antellin kirjasarjalle löytyy uskollinen lukijakunta, aivan kuten Laila Hirvisaaren historiallisista kirjasarjoista tuli niin monen suomalaisen rakastamia teoksia.  Tarkka ajankuva ja luotettava taustatyö yhdistettyinä kiinnostaviin henkilöhahmoihin takaavat juuri oikeanlaisen konseptin historiallisille viihderomaaneille. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Erityiskiitos Timo Nummiselle onnistuneesta kannesta. 

Kirja on luettu mm. Kulttuuri kukoistaa -blogissa.

Kirja ilmestyy 15.2.2021.