Reijo Mäki: Soopeli

Reijo Mäki: Soopeli. Otava. 2020. Äänikirja. Lukija Ville Tiihonen. 10 tuntia 18 min. Supla.

Soopeli oli minulle ensimmäinen lukemani Vares-kirja. Enkä elokuviakaan ole nähnyt. Pidän dekkareista, mutta huomaan, että olen lukenut vain vähän suomalaisia miesdekkareita. Seppo Jokisenkaan Sakari Koskinen -dekkareihin en ole tutustunut. 

Jumala on oikeasti olemassa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun. Kirjassa kulkee rinnakkain useampikin juoni. Aluksi Jussi Vares palkataan elokuvan tekoon, ei tosin näyttelijäksi, vaan turvamieheksi. Eli toimeksianto on kaukana yksityisetsivän tehtäväkentästä.  Mutta toki Vares pääsee myös yksityisetsivän tehtäviin, kun käy ilmi, että punkkariprinsessa Bad Betty eli Soopeli on kadonnut. Bad Bettyn ystävä räppäri Polly haluaa olla kaikin tavoin avuksi tutkinnassa. Eikä Vares pahastu lisäavustakaan, jota hän saa Bad Bettyn tädiltä. Sitten käy ilmi, että Patterinhaassa Jumala myy jumalallista viisautta ja ehkä vähän muutakin. Aika kauan Mäki antaa odottaa, että tapahtumat lähtemään vyörymään. Kun niin sitten tapahtuu, Vares huomaa olevansa tapahtumien keskipisteessä. Ja sitten mennään, mennään kovaa ja vauhdilla kohti yllättävää ja kekseliästä loppuratkaisua.    

Luusalmi, Kokojyvä Rauno, Linda Uppegred, Ylermi Ylemmyinen, Ruuti-koira...

Mäellä on näemmä ehtymätön varasto toinen toistaan herkullisempia henkilöhahmoja, joiden nimet huvittavat (koska olen kuunnellut kirjan, nimissä on varmasti kirjoitusvirheitä). Varmasti aiempia Vareksia lukeneille mukana on jo monia tuttuja henkilöhahmoja, vaikkapa novellikirjailija Luusalmi. Minulle he kaikki olivat uusia tuttavuuksia. Mainioita, värikkäitä, hieman rähjäisiäkin persoonia, Vares mukaanluettuna. Juttu lentää Uuden Apteekin baaritiskillä olutta ja lonkeroa nautiskellessa. Mäki hallitsee kielellisen leikittelyn. Miehistä dialogia värittävät simppelit, jo kuluneetkin sanonnat, joita Mäki käyttää ammattitaidolla. Ainakin minua ne naurattivat.

Tänks sano tom hänks

Soopeli on Reijo Mäen 31. Vares-kirja. Koska minulla ei ole aiempaa kokemusta Vares-kirjoista, en osaa sanoa, mihin suuntaan - huonoon vai hyvään - Vares-kirjat ovat kehittyneet. Minä en ainakaan huomannut kirjassa minkäänlaista tympääntyneisyyden tai väsymyksen merkkejä. Arvostan myös sitä, että dekkarin pystyi lukemaan itsenäisenä kirjana. Tuntui, että ihan hyvin pääsin tutustumaan tähän hieman eriskummalliseen henkilökaartiin. Moni dekkarin ystävä odottaa Vares-dekkaria kirja kirjan jälkeen. Sitä osoittaa jo sekin, että Soopeli on huhtikuun Mitä Suomi lukee -listalle sijalla neljä. Tätä en ihmettele. Minäkin viihdyin Vareksen seurassa, helppoa ja viihdyttävää luettavaa. Ville Tiihosen ääni sopi hyvin tähän kirjaan. Eikä tämä viimeiseksi Vares-kirjaksi jää. 

Vares tekee Turkua tunnetuksi. Uskon, että turkulaisille Vares-kirjat ovat lähes pakollista luettavaa. Mikäpä sen mukavampaa kuin kulkea Vareksen kanssa tuttuja katuja ja nauttia olut tai pari Uudessa Apteekissa. Ja sainpa selville, että Turussa järjestetään Vares-kaupunkikierroksia. Siinäpä hyvä syy vierailla Turussa.

Kirja on luettu myös Kirjat kertovat -blogissa.