Robert Seethaler: Kokonainen elämä

Robert Seethaler: Kokonainen elämä. Aula & Co. 2020. Saksankielinen alkuteos Ein ganzes Leben. Suomentanut Raimo Salminen. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 130 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Yökaudet hän istui talonsa itse veistetyllä kynnyksellä tuijottaen jalkojensa juuressa kasvavaa, kuun valaisemaa ruohoa ajatusten pyöriessä hänen puutteittensa ympärillä. Hän ei ollut talonpoika eikä halunnut sellainen ollakaan. Mutta ei hän liioin ollut käsityöläinen, metsätyöläinen eikä alppipaimen. Totuuden nimessä täytyi sanoa, että hän ansaitsi leipänsä jonkinlaisena apumiehenä, yleispätevänä kaikkien vuodenaikojen palkkarenkinä." (s. 32)

Itävaltalaisen Robert Seethalerin teokseen Kokonainen elämä mahtuu yhden ihmisen kokonainen elämä. Kyseessä on Andreas Egger. Egger syntyi vuosituhannen vaihteessa ja eli suurimman osan elämästään pienessä itävaltalaisessa vuoristokylässä. Eggerin kasvatti kaukainen sukulainen Hubert Kranzstocker, raaka ja julma maatilallinen, jolle Egger merkitsi vain lisätyövoimaa. Töitä Egger tekikin. Fyysinen työ teki hänet vahvaksi. "Hänestä oli tekemään töitä, hän ei vaatinut eikä puhunut paljon, ja  hän sieti yhtä hyvin auringonpaahdetta pelloilla kuin purevaa pakkasta metsässä." (s. 24)  

"Hän halusi suojella Marieta ja pitää huolta tästä." (s. 32)

Egger oli ollut yksinäinen lapsuudesta lähtien. Sitten tulee Marie, jonka Egger vie pieneen vuorilla sijaitsevaan taloonsa, jonka hän on itse rakentanut. Egger tarvitsee rahaa, jotta voisi laajentaa pientä taloaa Marieta varten. Köysirataa rakentava yritys Bittermann & Söhne palkkaa mielellään vahvan, hiljaisen ja vaatimattoman Eggerin työskentelemaan vaativissa olosuhteissa korkealla vuorilla. Marien kanssa Egger on omalla hiljaisella tavallaan onnellinen. Marie voisi johdattaa Eggerin uuteen elämään, mutta Marie kuolee nuorena lumivyöryssä. Egger on taas yksin. 

"Ihmiset haluavat aivan hullun lailla laskea mäkeä niillä laudoillaan." (s. 63) 

Elämän on jatkuttava. Egger valitsee armeijan ja osallistuu toiseen maailmansotaan, joutuu vangiksi Neuvostoliittoon ja palaa takaisin omaan kyläänsä 1950-luvun alussa. Kylä on muuttunut, turistit, laskettelijat ja vaeltajat ovat vallanneet kylän. Uusia majataloja on syntynyt. Bittermann & Söhne on tehnyt konkurssin. Vielä vanhoilla päivillään Egger kulkee mielellään vuoristossa. Koska hän jos kuka tuntee maastot, hän päättää ryhtyä vaellusoppaaksi. "Jos pidätte vuorista, tässä on teille oikea mies." (s. 97), hän mainostaa palvelujaan turisteille. Mutta sitten eräänä keväänä lumien alettua sulaa ja eläinten tullessa ulos koloistaan, Andreas Egger kohtaa Kylmän Rouvan.

Pidin kirjasta hyvin paljon. Vaikka Kokonainen elämä on sivuiltaan suppea, se kattaa Eggerin koko elämänkaaren. Kaikki hänen elämänvaiheensa tulevat kirjassa kuvatuiksi. Kerronta on kiireetöntä, mikä sopii hyvin kirjan tunnelmaan. Kirjan tunnelmassa on jotakin ainutlaatuisuutta, mm. siinä, miten kauniisti ja arvokkaasti kirjailija kuvaa Eggerin yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Eggerin elämänvaiheiden kuvausten ohella kirjailija kuvaa yhteiskunnallista kehitystä, sitä miten junarata, sähkö ja hiihtohissit tulevat osaksi vuoristokylän arkipäivää. Vanhoilla päivillään Egger pääsee ihmettelemään ja ihastelemaan televisiossa Grace Kellyä ja Neil Armstrongin kuukävelyä. Kirjasta jää hyvä jälkitunne, joka todennäköisesti jää elämään pitkäksi aikaa. Kokonaista elämää on eri arvosteluissa rinnastettu John Williamsin Stoneriin, eikä syyttä.

Kaunis kiitos Raimo Salmiselle erinomaisesta käännöksestä ja Sanna-Reeta Meilahdelle kauniista kannesta. 

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa: 
Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Mummo matkalla, Hemulin kirjahylly ja Kulttuuri kukoistaa.