Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Laura Manninen: Kaikki anteeksi. WSOY. 2018. Lukija Sanna Majuri. 9 t 4 min. 

Vaara-kirjastot

Laura, nelikymppinen sinkkunainen tapaa ihanan Mikon, miehen joka on hurmaava, muut huomioonottava ja lisäksi vielä komea. Vihdoinkin minun kohdalleni sattuu tällainen onni, iloitsee Laura. Mikko ei hurmaa pelkästään Lauraa, myös Lauran sukulaiset ja tuttavat ovat yhtä lailla ihastuneita tähän kohteliaaseen ja hyvännäköiseen mieheen. Mikko on eronnut, hänellä on kolme lasta, jotka ovat vuoroviikoin Mikolla. Laura on ollut hyvin vähän tekemisissä lasten kanssa, mutta pikkuhiljaa hän tutustuu Mikon lapsiin. Kiintymys ja luottamus kasvavat puolin ja toisin.

Rakkaus kukoistaa

Laura ja Mikko ovat onnellisia, Laura tuntee suoranaista rakkauden aivomyrskyä. Joskus hetkittäin Laura on kuulevinaan tai aistivinaan mielessään hälytyskellojen soittoa tai ainakin ihmetystä Mikon käyttäytymisen suhteen, mutta sitten taas Mikko hurmaa Lauran ja kaikki jatkuu onnen  huumassa. Ei sekään haittaa Lauraa, että lähes kaikki kustannukset - ruoat ja matkat - menevät Lauran piikkiin. Suhde etenee nopeasti, se on molempien tahto. Vuokrataan talo Puistolasta. Lapset muuttavat Pohjanmaalta uuteen ympäristöön. 

Talo on ihana, juuri sellainen, jossa Laura on aina halunnut asua. Mutta yhdessä asumisen myötä arki alkaa rakoilla. Käy ilmi, että Mikko on sairaalloisen mustasukkainen. Hän on tosissaan syyttäessään Lauraa uskottomuudesta, milloin Laura on harrastanut seksiä muuttomiesten kanssa, milloin taas työpaikan esimiehen kanssa. Monesti mustasukkaisuus purkautuu väkivaltana. Väkivaltaa ilmenee muulloinkin, ihan tavallisissa arkisissa tilanteissa, jos Mikko ei ole tyytyväinen Lauran toimintaan. Mikko käyttää jo leipäveistä Lauran uhkailuun. Kodin ilmapiiri muuttuu. Rakkauden huuma muuttuu peloksi ja ahdistukseksi, joskus jopa niin, että Lauran on lähdettävä pois. Hän menee äitinsä luo, mutta tekojaan katuva Mikko vakuuttaa, että väkivaltaisuus on nyt loppu. Teatteria se on kaikki, mutta niin vain Laura palaa takaisin. Eikä se jää ainoaksi kerraksi. 

Laura yrittää ymmärtää ja tukea Mikkoa. Tukihan Mikkokin Lauraa silloin, kun Lauralla epäiltiin rintasyöpää. Laura järjestää Mikon terapiaan ja on joskus itsekin mukana. Lauralle tulee pakkomielteeksi se, että hänen täytyy saada diagnoosi Mikon käyttäytymiselle. Paljon täytyy vielä tapahtua, ennen kuin Laura saa tehdyksi lopullisen ratkaisun. 

Kuuntelin kirjaa mielelläni, aina vaan piti kuunnella lisää, koska halusin tietää enemmän. Mikon väkivaltaisuuden muodot eivät minua kiinnostaneet, sen sijaan kaksi asiaa kirjassa kiinnosti erityisesti. Ensinnäkin se, miten yhteiskunta tarjosi tukea sekä Mikolle että uhrille eli Lauralle ja toiseksi se, mitä piti tapahtua, että Laura pääsi irtautumaan suhteesta.

Kaikki anteeksi pohjautuu ainakin osittain kirjailijan omiin kokemuksiin. Kirjailija on antanut kirjan päähenkilölle jopa oman etunimensä. Kirjoittaminen on ollut rohkea teko, niin rehellisesti ja avoimesti Manninen kuvaa tätä suhdetta. Asuessaan väkivaltaisessa parisuhteessa kirjan Laura häpesi epäonnistumistaan, eikä ensin halunnut kertoa tästä edes äidilleen. Mutta nyt kirjailija-Laura ei enää häpeä, hän kirjoittaa auki koko suhteen. En tiedä, mikä Mikon lopullinen diagnoosi on, ja lieneekö se diagnoosi edes niin tärkeä, teothan ne merkkaavat. Luetun perusteella Mikolla on runsaasti narsistin piirteitä, eli siihen kategoriaan itse luokittelisin Mikon. Narsisti on mustasukkainen, pitkävihainen, ei koe sääliä eikä empatiaa, peittää heikkoutensa väkivaltaan ja osaa näytellä katuvaa. Tällainen oli myös Mikko. 

Tapahtumat on kerrottu pääasiassa Lauran kannalta. Kirjassa on pari lukua, joissa Mikko kertoo voimakkaiden tunteiden vallassa kuvitelluista Lauran seksisuhteista ja muista syytöksistä Lauraa kohtaan. Nämä luvut tuntuivat turhilta ja hieman keinotekoisiltakin. Vaikka lapset ovat mukana arjessa, jää kuitenkin hämäräksi, miten lapset kokevat isänsä käyttäytymisen. Ihmetyttämään jää Mikon ex-vaimo. On ilmeistä, että Mikolla on ollut narsistisia piirteitä jo edellisessäkin parisuhteessa. Mietin, miten ex-vaimo rohkenee antaa lapset Mikolle hoitoon vuoroviikoiksi ja miten sellainen oikeudellinen päätös on yleensä saatettu tehdä avioerovaiheessa.  

Mannisen kirja on mielestäni hyvin kirjoitettu. Pidän Mannisen kirjoitustyylistä. Ainakin kuunteluun se sopii hyvin.  Jossakin vaiheessa kiinnitin huomiota hieman erikoisiin kielikuviin. Olisin kirjaa lukiessani todennäköisesti palannut näihin kielikuviin, mutta kuuntelussa ne eivät juuri haitanneet. 

Toivottavasti kirja valaa rohkeutta vaikeassa parisuhteessa eläville. Manninen ei varoita naisia väkivaltaisista parisuhteista, ei varoittele komeista ja hurmaavista miehistä. Teksti puhukoon puolestaan. Kirja on luokiteltu kaunokirjalliseksi teokseksi. Välillä tuli tunne, että kuuntelen elämänkertaa tai jopa tietokirjaa. Mutta yhtä kaikki, olipa genre mikä tahansa, kirja on todella hyvä kuuntelukokemus. Tärkeä ja tarpeellinen kirja. Suuri kiitos lukija Sanna Majurille. 

Kaikki anteeksi on Laura Mannisen esikoiskirja. Hänen toinen kirjansa Sitten tapasin pehmeän miehen (Otava) ilmestyi tänä vuonna.  

Kaikki anteeksi on luettu mm. seuraavissa blogeissa:
Elämä on ihanaa.
Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Kirsin Book Club.