▼
keskiviikko 1. huhtikuuta 2020
Camilla Sten: Kadonnut kylä
Camilla Sten: Kadonnut kylä. Bazar. 2020. Ruotsinkielinen alkuteos Staden. Suomentaneet Jänis Louhivuori ja Risto K. Träff. 447 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
"Se oli pikkuinen kylä, mutta siellä oli kaikkea mitä suinkin tarvittiin. Oli kirkko, jossa pidettiin jumalanpalvelus aina sunnuntaisin ja jossa vanhempani aikoinaan menivät naimisiin, oli pieni ruokakauppa ja apteekki. Kaksi kertaa kuukaudessa tuli lääkäri käymään ja hoiti naarmut ja pikku vammat joita ihmiset olivat saaneet, ja mikäli oli jotain vakavampaa, piti ajaa Sundsvallin lasarettiin. Ja sitten oli tietenkin koulu." (s. 90-91)
On vuosi 2019. Alice, nuori dokumenttiohjaaja, päättää toteuttaa haaveensa ja tuottaa filmin syrjäisestä, autiosta Silvertjärnin kylästä. Alice on varma, että filmistä tulee hänen läpimurtonsa. Mutta jotta projekti pystytään toteuttamaan, tarvitaan rahaa. Siksi Alice kokoaa työtiimin, jonka kanssa on tarkoitus mennä tutustumaan kuvauskohteisiin ja tekemään esittelymateriaalia. Työtiimiin kuuluvat Alicen lisäksi Emmy, Robert, Max ja Tone.
"Tämä on Silvertjärn. Alku on tässä ja nyt." (s. 43)
Silvertjärn on Alicen isoäiti Margarethan kotikylä. Alice on kuunnellut isoäitinsä kertomuksia kylästä ja lukenut pikkusisko-Ainan kirjoittamia kirjeitä Margarethalle.
Silvertjärn oli vielä 1950-luvulla 900 hengen yhteisö, joka eli kaivostoiminnan ehdoilla. Mutta kaivostoiminta päättyy tässä idyllisessä kylässä. Asukkaat ovat epätoivoisia ja jotkut suunnittelevat muuttavansa toiselle paikkakunnalle. Kylään saapuu uusi pastori Mattias. Pastori lupaa antaa lohtua kyläläisille. Jo hänen ulkonäkönsä on rauhoittava. "Ehkä juuri silmät saavat hänet vaikuttamaan niin hurmaavalta. Ne ovat suuret ja pyöreät kuin lapsella ja ne saavat hänet varmaankin vaikuttamaan ikäistään nuoremmalta." (s. 66) Mattias hurmaa suurimman osan kyläläisistä, myös Margarethan Aina-siskon. Aina kirjoittaa siskolleen: "Voi Margaretha, se on kuin aivan uusi maailma. Tuntuu kuin olisin ollut sokea koko ikäni, murehtinut asioista, joilla ei ole mitään väliä, tuntenut itseni vähäpätöiseksi ja pelokkaaksi ja avuttomaksi, mutta pastori Mattias on näyttänyt minulle totuuden tien." (s. 270)
Mutta jotakin tapahtuu kylässä. Kyläläiset katoavat. Vuosi on 1959. Tähän kyläläisten katoamiseen ja kylän autioitumiseen Alice haluaa vastauksen.
" Jotain on nyt pahasti pielessä." (s. 391)
Tiimi suuntaa matkansa kohti Silvertjärniä. Edessä avautuu näkymä lohduttomaan kylään. "Rakennukset näyttävät syyttävilta luurangoilta tyhjinä tuijottavine ikkunoineen. Suurin osa on yksinkertaisia rivitaloja, jotka on maalattu valkoisiksi, keltaisiksi tai punaisiksi. Kuin ruotsalaisen kansankotiunelman muumioituneita haamuja. Kanervat ja risukot ovat selvästi vallanneet pihamaat, mutta siellä täällä kohoaa myös pieniä, vääntyneitä mäntyjä, niitä työntyy särkyneiden rappusten ja katkenneiden aitojen lomitse." (s. 38) Heti kun tiimi saapuu kylään, tuntuu että kaikki ei ole kunnossa. Heidän tavaroitaan alkaa kadota, heidän autonsa räjähtää ja he kuulevat omituisia ääniä.
Eikä siinä kaikki, jännitys vain tiivistyy loppua kohden.
Kirjan elokuvamainen kerronta vie lukijan mennessään. On vain luettava ja luettava, jotta saa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Aution kylän kummitusmaiset tyhjät talot, rikkinäiset ikkunat ja nurmen peittämät tiet tuovat kirjaan kouriintuntuvaa jännitettä. Kirjaa on helppo lukea, kirjassa on lyhyet luvut ja selkeä kahdessa aikatasossa liikkuva rakenne. Kadonnut kylä on persoonallinen ja vakuuttava lukukokemus. Camilla Stenissä on ainesta uudeksi kansainväliseksi dekkaritähdeksi.
Äitinsä, rikoskirjailija Viveca Stenin kanssa Camilla Sten on julkaissut Synkät vedet -trillerisarjan nuorille. Sen lisäksi Camilla Sten on kirjoittanut kaksi romaania, joista Kadonnut kylä on ensimmäinen suomeksi julkaistu.
Kirja ilmestyy 5.5.2020.
Tuo on sellainen kirja minkä minä lukisin, tulee mieleen kylä jossa lapsena asuin, kylä oli silloin vilkas,koulussakin oli yli 100 oppilasta, oli kauppoja monta kappaletta, kioski, baari, apteekki,kampaamoja 2 kpl., tehdas, saha, maitotiloja, puutarha toimintaa, juna-asema jossa kulki lättähattu joka päivä, kerhotilat nuorisolle.
VastaaPoistaTänä päivänä tuo kylä on kuollut, mitään noista palveluista ei ole enää, asunnot on tyhjillään ränsistyneet, tehdas pystyssä mutta autio, muutama erakko joka on ikänsä asunut siellä, on jäänyt mökkiinsä, mutta sieltä ei ole mitään kulkuyhteyttä, tuosta kylästä voisi kertoa hyvän tosi tarinan, silloin kun olin lapsi siellä tapahtui paljon kaikenlaista kamalaa.
No jopas jotakin, sinulla on samankaltaisia muistoja kuin Alicella. Minusta tämä aution kylän kuvaus oli aikamoisen hyytävää, mutta varmasti sellaista siellä todellakin on, kun kylä on ollut autiona 60 vuotta.
PoistaOdotan kyllä kovasti, että tämä tulisi äänikirjana!!
VastaaPoistaVarmasti tykkäät tästä Satu.
PoistaTämäpä kuulostaa lupaavalta uutuudelta. Täyttää laittaa muistiin. :)
VastaaPoistaSuosittelen Ruusa. Uskon, että sinäkin tykkäät tästä.
PoistaTämä voisi olla mielenkiintoinen kirja,niinkuin myös tuo alempana mainittu Kivikalmisto. Siitä tuli mieleen ne dekkarit vanhasta Helsingistä, en nyt saa mieleeni sen komissarion nimeä, mutta arvaat varmaan ketä tarkoitan...oliko se Berg?
VastaaPoistaTämä oli minusta oikein hyvä kirja, vähän erilainen. Ehkä Björk? Virpi Hämeen-Anttilan dekkareissa.
PoistaNiin olikin :D
PoistaKuulostaa jännältä tämä tarina! Täytyy pitää mielessä tämä kirja. Hienoa, että Viveca Stenin tytärkin on innostunut kirjoittamisesta.
VastaaPoistaSuosittelen! Minun täytyy tunnustaa, että en ole lukenut yhtään Viveca Stenin teosta. Ehkäpä luen tyttärensä innoittamana. Sitten kun kirjastot avautuvat.
PoistaTaidan hankkia tämän dekkareita lukevalle tyttärelle. Sitten, jos vielä joskus pääsee matkalle, haen sen häneltä matkalukemiseksi :) Kiitos kirjan esittelystä.
VastaaPoistaUpeaa huhtikuuta sinulle!
Tätä voin kyllä suositella. On vähän erilainen dekkari, kiinnostava juoni. Mukavaa alkanutta huhtikuuta myös sinulle.
PoistaOlen nyt sivulla 247. Pitkään mietin alkupuolella, että jätän lukemisen kesken. Kirja oli pitkästyttävä ja vähän outokin, mutta nyt on jotain hyytävää. Pakko lukea loppuun.
VastaaPoista