Hédi Fried: Bodrin tarina. Sitruuna Kustannus. 2020. Ruotsinkielinen alkuteos: Historien om Bodri. Suomentanut Sanna Manninen. Kuvittanut Stina Wirsén.
Arvostelukappale kustantajalta
Hédi Fried on kirjoittanut lapsille suunnatun kuvakirjan natsismista, ”koska uudella sukupolvella on oikeus tietää, mitä on tapahtunut, jotta se voisi rakentaa paremman tulevaisuuden.” Hédistä ja hänen koirastaan Bodrista kertova kirja pohjautuu kirjailija Hédi Friedin omiin sota-aikaisiin kokemuksiin. Bodri-koira on Hédille hyvin rakas ja tärkeä. Hédi voi nukkua yönsä rauhassa, kun hän tietää, että Bodri vartioi heidän perhettään. Hédin paras ystävä on Marika, jolla on myös koira, Bandi nimeltään. Tytöt ovat hyvin samankaltaisia, iloisia nuoria tyttöjä, joille molemmille on kasvanut uudet etuhampaat. Yksi iso ero heillä on. Hédi on juutalainen ja Marika ei ole.
 |
| Kirjan kaunista kuvitusta |
Sitten
Hédi kuulee, kun joku mies huutaa radiossa kovaan
ääneen vieraalla
kielellä. Hédiä
pelottaa. Äiti
lohduttaa, että mies
ei tule heidän maahansa. Mutta mies
tulee. Mies vihaa
Hédia ja hänen perhettään, koska he ovat
juutalaisia. Sitten tulee lähtö. Bodri seuraa perhettä
juna-asemalle asti.
 |
| Eräänä päivänä penkissä oli teksti: Kielletty juutalaisilta. |
Kirja
on hyvin koskettava ja
herkkä.
Kehyksen
kirjan tapahtumille
muodostavat juutalaisuus, natsismi ja toinen maailmansota, jotka
kaikki valottuvat pikku-Hédin
kokemuksissa.
Stina
Wirsén on kuvittanut kirjan kauniisti. Kauniisti piirretyt puut,
joita
on käytetty kuvituksessa oivaltavasti,
kuvastavat tyttöjen
ystävyyttä
ja
elämän
jatkuvuutta.
Hédin
ja Marikan koirat antavat tytöille turvaa. Uskon,
että lastenkin
on hyvä perehtyä sotaan ja traagisiin tositapahtumiin, mutta sen on
tapahduttava yhdessä aikuisen kanssa. Kustantajan
ikäsuositus kirjalle on 5-9 vuotta. On tärkeää, että aikuinen
lukee tätä kirjaa ääneen lapselle.
Hédi Fried syntyi ja kasvoi Romaniassa Transilvanian pohjoisosassa. Alue liitettiin Unkariin v. 1940. Saksalaiset joukot marssivat Unkariin maaliskuussa 1944. Toukokuussa v. 1944 juna, jonka vaunujen kyljessä oli teksti "kahdeksalle hevoselle", kuljetti 3007 unkarinjuutalaista mukaanlukien Hédin perheen kohti Auschwitzin keskitysleiriä. Josef Mengele oli vastaanottamassa junasta astuvia juutalaisia. Hän passitti Hédin isän ja äidin "suihkuhuoneeseen". Tämän jälkeen Hédi ei enää nähnyt vanhempiaan. Hédi ja siskonsa Liva olivat onnekkaita, he selviytyivät Auschwitzista ja pääsivät Ruotsiin. Hédi on kirjoittanut kirjoja ja kiertänyt pitämässä esitelmiä mm. kouluissa näistä ihmiskuntaa järkyttäneistä asioista.
Kirja
on tärkeä teos varsinkin tällä hetkellä, kun Auschwitzin
keskitysleirin
vapauttamisesta tuli 27.1.2020 kuluneeksi 75 vuotta. Jotta
emme unohtaisi.
Olen lukenut Hédi Friedin omaelämäkerrallisia teoksia ja hänen elämäntarinansa on kerta kaikkiaan musertavan traaginen. Fried on jo pitkälti yli 90-vuotias mutta on edelleen aktiivinen ruotsalaisessa yhteiskuntakeskustelussa. Ja viime vuosina hän on aktivoitunut entisestään, sillä hän on todella huolissaan tämän hetkisestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.
VastaaPoistaTätä kirjaa en ole vielä lukenut mutta pistän kirjastoon varauksen! Tämä muuten muistuttaa asetelmaltaan paljon Ilon Wiklandin kuvakirjaa "Pitkä, pitkä matka", jossa Wikland kertoo lapsena tekemästään pakomatkasta Virosta Ruotsiin. /Mari
Kiitos Mari kommentistasi. Hienoa kun Fried on sinulle tuttu, tai varmasti hän näkyy siellä Ruotsissa enemmän kuin täällä. Fried tekee todella arvokasta työtä.
PoistaVoi miten herkkä kuvitus, mutta varmasti kuvaa hyvin juuri lapsille tätä vakavaa aihetta. Ikävää, että kirjailija on joutunut kokemaan keskitysleirin ja meenettämään vanhempansa. Onneksi hän jaksaa tuoda aihetta esille. Tuo omaelämäkerta rupesi myös kiinnostamaan.
VastaaPoistaOn todellakin hienoa, että Fried jakaa kokemuksiaan nuorten kanssa. Friedin omaelämäkerta on varmasti kiinnostava. Olen lukenut hänen kirjansa Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä.
Poistahttps://kirjojenkuisketta.blogspot.com/2018/05/hedi-fried-kysymyksia-joita-minulle-on.html
Kunnioitettavaa jaksamista kovia kokeneelta Friediltä.
VastaaPoistaOtsikkosi nostatti ihokarvani pystyyn ja ajattelin ensin, että onko tarpeen?
Olin ennakkoluuloinen. Kirjat - myös tämä- ovat oiva apu, kun keskustellaan lasten kanssa vaikeista asioista.
Mukavaa tiistaita Anneli!
Fried on todellakin kovia kokenut, ja hienoa, että hän on jaksanut / jaksaa niin hyvin puhua ja kirjoittaa näistä traagisista tapahtumista. Minäkin luulen, että kirja on varmasti hyvänä apuna kun käsitellään vaikeita asioita. Mukavaa viikon jatkoa Kirsti!
PoistaThanks for visiting my blog. It is a pleasure to have new blog friends. I will visit your blog, too. Have a good week!
VastaaPoistaTämä on mielenkiintoinen ja tärkeä teos, se on lukulistallani.
VastaaPoistaHienoa, että vapautuksen muistojuhla sai näkyvyyttä myös Suomessa oikein erityisesti, vaikka se johtuikin pitkälti surullisen ajankohtaisista teoista. Vihaan ei pidä tottua vaan taistella sitä vastaan niin kauan kuin henki pihisee. Pidän myös todella tärkeänä valistustyötä asian suhteen, jo lapsille. Tämänkin vaikean asian lopputulema on pitkälti kerronta- ja esitystavasta kiinni.
Hienoa että kirja on sinunkin lukulistallasi. Olet oikeassa, kun tällaisista traagisista asioista kerrotaan lapsille, on äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota kerronta- ja esitystapaan.
Poista