Petina Gappahin Pimeydestä loistaa valo lukupiirikirjana

Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo. Eli tarkka kolmiosainen selonteko tohtori David Livingstonen viimeisistä vuosista, maallisista päivistä ja viimeisestä matkasta sisämaasta Afrikan rannikolle hänen afrikkalaisten toveriensa kertomana. Tammen keltainen kirjasto. 2019. Englanninkielinen alkuteos Out of Darkness, Shining Light. Suomentanut Aleksi Milonoff. Kansi: Eevaliina Rusanen. 377 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

 "Vaikka bwana yritti usein selittää minulle, miksi hän etsi sen Niilin alkua, en ole koskaan kunnolla käsittänyt asiaa. Sanoin hänelle:"Mene takaisin lastesi luo, Niili on ollut sijoillaan aikojen alusta asti ja on vielä senkin jälkeen kun sinä ja minä olemme mullassa. Ja mitä aiot tehdä kun löydät sen? Niilillehän on samantekevää, tiedätkö sinä mistä se alkaa. Joki tulee virtaamaan aina riippumatta siitä mistä se alkaa." (s. 40)

Naisten Pankin lukupiirimme Lukevat Leidit kokoontui vuoden ensimmäiseen tapaamiseen. Olipa mukava nähdä joulutauon jälkeen tuttuja lukupiiriläisiä. Useimmilla oli edessään kauniskantinen Gappahin kirja Pimeydestä loistaa valo, eli tämänkertaiseen lukupiiriimme valittu kirja. Gappah on meille jo entuudestaan tuttu. Olemme lukeneet hänen kirjansa Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (Tammi, 2009) (linkki) sekä Muistojen kirja (Tammi, 2017) (linkki). Paikalla oli tällä kertaa kymmenen naistenpankkilaista. Vetovastuussa oli Leila.

Tapahtumapaikka on Chitambon kylä Afrikassa. 60-vuotias tutkimusmatkailija tohtori David Livingstone on kuollut. Livingstonen elämäntyö jäi kesken. Hän olisi mieluusti halunnut löytää Niilin alkulähteille, mutta niille paikoille hän ei ehtinyt. Livingstonen seurana olleet uskolliset palvelijat joutuvat pohtimaan vaikeaa kysymystä: mitä tehdä bwana Daudin ruumiille. Käydään monet keskustelut ja päästään lopulta yhteisymmärrykseen. Tohtorin sydän haudataan Afrikkaan ja kuivattu ruumis toimitetaan Englantiin, siihen kulttuuriin, josta Livingstone on kotoisin. Ruumiin saaminen Englantiin edellyttää ensin ruumiin kuljetusta rannikolle. Sille matkalle lähdetään. 

Inhimillinen ja viehättävä Halima

Ruumista kuljettava saattue koostuu entistä orjista ja palvelijoista. Kaikenkaikkiaan heitä on 69 henkilöä. Mukana on myös naisia ja lapsia. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, kaksi henkilöä, Halima ja Jacob Wainwright, kertovat matkan etenemisestä. Kirjailija on tehnyt hyvät kertojavalinnat, niin sopivasti erilaisia kertojapersoonallisuudet ovat. Kertojien persoonat herättivät runsaasti keskustelua lukupiiriläistemme kesken. Halima on seurueen kokki, suorasukainen ja oppimaton nainen, joka ei osaa lukea. Hän on entinen orja, jonka Livingstone on ostanut vapaaksi. Halimalla on alkuvoimaista herkkyyttä, hän havainnoi ryhmän tuntoja tarkasti. Pidimme paljon Halimasta. Sympatioitamme herätti hänen haaveensa vapaudesta ja omasta talosta. Eräs lukijoistamme mietti, onko kirjailija kirjannut jotakin omasta itsestään Haliman persoonallisuuteen.

Yksinkertaisen hyväntahtoinen Jacob

Toinen kirjan kertojista on parikymppinen intialaisen Nassick-koulun kasvatti Jacob Wainwright. Hän on kiihkeän uskovainen ja uskonnossaan kunnianhimoinen. Hänen jumalkäsityksensä on hyvin vakava. Jacobin unelmana on pappisvihkimys ja sen myötä lähetystyön tekeminen. Eräs lukijamme pohti, onko kirjailija kirjoittanut kirjaan Jakobin roolin kriittisenä kannanottona kristinuskon mukanaan tuomiin epäkohtiin. Jacobin suhde naisiin on negatiivinen. "Jos minulla olisi valta, olisin mieluusti lähettänyt naiset pois, joka ikisen, ja heidän lapsensa myös, sillä pelkään pahoin että naiset vain kylvävät riitaa keskuuteemme." (s. 189)

Ruumissaattueen matka kestää yhdeksän kuukautta. Matkanteko on vaikeaa. He eivät kohtaa pelkästään fyysisiä esteitä, vaan myös salakavalia ennakkoluuloja. Mutta perille rannikolle päästään, vaikkakin seurue on pienentynyt 25 henkilöllä, joista osa oli kuollut ja osa karannut. On selvää, että tällaisella pitkällä matkalla erilaiset tunteet kohtaavat. Kirjailija kuvaakin onnistuneesti matkalaisten erilaisia uskomuksia, unelmia ja toiveita. Erilaisten maailmojen kohtaamisessa syntyy kirjaan jännitettä. Matkalaisten ryhmädynamiikan kuvaus ei erään lukijamme mielestä ole sidottu tähän matkaan, vaan voisi sijoittua mihin ajankohtaan tahansa.  

Viimeinen kirjan osio kuvaa, mitä seurueen jäsenille kuuluu 10 vuotta sen jälkeen, kun Livingstonen ruumis on kuljetettu Englantiin. 

Petina Gappah on zimbabwelainen kirjailija ja asianajaja. @Markko Taina. 

Doctor Livingstone, I presume?

Arvostamme ja ihailemme sitä, että Gappah on kirjoittanut tämän kirjan Livingstonesta. Livingstonesta on kirjoitettu runsaastikin, mutta aina valkoisten näkökulmasta. Kirjan alussa on kartta Livingstonen kolmesta tutkimusmatkasta Afrikkaan. Livingstone oli lääkäri, kirjailija, tutkimusmatkailija, lähetyssaarnaaja ja orjuuden vastustaja. Afrikkalaiset arvostivat häntä. "Bwana osti minut vapaaksi. Bwana paransi minut, kun olin sairas." (s. 101) Gappah on tehnyt laajaa taustatyötä kirjaa varten. Sen osoittaa varsin kattava lähdeluettelo kirjan lopussa. Uskomme, että kirjasta olisi saanut myös puhtaan tietokirjan, mutta mielestämme tämä faktaan perustuva fiktio on hyvä ratkaisu. Kirja ei ole pelkkä henkilökuva Livingstonesta, se on myös kriittinen kannanotto, mitä tapahtui seuraavaksi. "Bwana Daudin piirtämä Luabala oli Kongojoen suu, tuhomme alkulähde, vesireitti, jota pitkin valkoiset miehet pääsivät kulkemaan Winchester-kiväärit tanassa ja Maxim-konekiväärit ladattuina."

Hyvä ja tärkeä tarina

Pidimme kirjasta. Miksi? Mm. näistä syistä:
- hyvää faktan ja fiktion yhdistämistä
- rikasta henkilökuvausta
- paikallisten tapojen elävää kuvausta
- Halima ihan huipputyyppi. "Nainen, joka ei pyytänyt anteeksi olemassaoloaan."
- heterogeenisen saattueen vahvaa kuvausta
- mielenkiintoinen aihe, joka innosti selvittämään tarkemmin Livingstonen matkoja. Olipa eräs lukijoistamme tuonut mukanaan maantiedon oppikirjan vuodelta 1917. Oppikirjan neekeristereotypiat olivat aika hurjaa luettavaa. 

Kiitos Aleksi Milonoffille tasokkaasta käännöksestä ja kiitos Eevaliina Rusaselle kauniista kannesta. Monet meistä olisivat kaivanneet kirjaan lisää jännitettä ja lisää käänteitä. Kirja oli kirjoitettu viipyilevästi, kuten eräs lukijamme osuvasti totesi. 

Lopuksi pohdimme kirjan nimeä. Mihin se viittaa? Ehkä ei Livingstonin jälkeensä jättämään valaistuun polkuun, vaan pikemminkin kenties tulevaisuuden Afrikkaan. Gappah on todennut, että "Afrikka on tulevaisuus" ja "kiinnostus Afrikkaa kohtaan lisääntyy lähivuosina, se on ajan henki." (Ylen haastattelu 26.9.2019)

Kirja sai meiltä arvosanan 4,05 (asteikko 1-5).

Arvomme lukupiirissämme kirjoja, joiden tuotto lahjoitetaan Naisten Pankin Kristan rahastoon. Tässä tämän kertaisen lukupiirin arvontakirjat. Tuotto oli 60 e.
Lukutoukka Krista Airolan muistokampanja