Lisbeth Salanderin jalanjäljillä Tukholmassa

David Lagerkrantz: Tyttö joka eli kahdesti. WSOY. 2019. Alkuperäisteos Hon som måste dö. Suomentanut Outi Menna. 376 s.

Omasta hyllystä

Stieg Larssonin luoma Lisbeth Salander on varmasti yksi tunnetuimmista ja myös suosituimmista ruotsalaisista roolihahmoista. Larssonin Millennium-sarja koostuu kolmesta kirjasta: Miehet jotka vihaavat naisia (WSOY, 2006), Tyttö joka leikki tulella (WSOY, 2007) ja Pilvilinna joka romahti (WSOY, 2008). Trilogia sijoittuu lehtimaailmaan. Päähenkilöitä ovat tietokonehakkeri Lisbeth Salander ja taloustoimittaja Mikael "Kalle" Blomkvist. Larssonin kirjat valloittivat lukijat ympäri maailmaa, ne olivat jännittäviä, niissä oli mielenkiintoisia hahmoja, ihmisläheisyyttä ja rakkauttakin. Trilogian oikeudet myytiin 30 maahan. Maaliskuuhun 2015 mennessä trilogiaa oli myyty liki 80 miljoonaa kappaletta. 

Stieg Larsson kuoli sydänkohtaukseen v. 2004. Kirjoittajatyötä jatkoi David Lagerkrantz. Lagerkrantzin kirjoittamat jatko-osat ovat Se mikä ei tapa (WSOY, 2015), Tyttö joka etsi varjoaan (WSOY, 2017) ja Tyttö joka eli kahdesti (WSOY, 2019). 

Larssonin kirjoista on tehty elokuva sekä Ruotsissa että USA:ssa. 

Pistäydyimme alkuviikosta Tukholmassa. Päätimme etukäteen, että Fotografiskan ohella teemme nostalgiakävelyn Södermalmin Millennium-tapahtumapaikoille. Millennium-tunnelmiin päästäkseni luin viimeisen Lisbeth Salander -kirjan eli David Lagerkrantzin Tyttö joka eli kahdesti.  

"Kun he olivat kaksitoistavuotiaita, tilanne paheni äkisti. Väkivalta muuttui rajummaksi ja välit tihenivät. Zalatsenko asui ajoittain heidän luonaan ja saattoi välillä raiskata Agnetan monena iltana peräkkäin. Muutos ulottui pikkuhiljaa myös siskosten suhteeseen, aluksi huomaamattomana mutta vähitellen näkyvämpänä, sen erotti kiihtyneestä hehkusta Camillan katseessa ja epäröivistä askelista hänen mennessään ovelle isää vastaan, ja tämä oli käännekohta." (s. 34)

Lisbethillä on vielä paljon selvitettävää lapsuusmuistoissaan. Menneisyys on kuin pommi, joka odottaa räjähtämistä. Lapsuuden kuvioista nousee suunnaton viha Camilla-siskoa kohtaan, jopa niin, että Lisbeth on valmis tappamaan Camillan. Vihan tunne on molemminpuolinen. Siskokset jahtaavat toisiaan ympäri Eurooppaa apunaan legendaarisen taitavat tietokone-expertit. 

Toinen kirjan juonista kuljettaa lukijan ruotsalaisen vuorikiipeilijäryhmän matkalle kohti Mount Everestin huippua. Kiipeämisurakka on haasteellinen ja myös vaaralllinen. "Everistille on tähän mennessä kiivennyt yli neljätuhatta ihmistä. Kolmesataakolmekymmentä heistä on kuollut matkan aikana, ja monia ei ole pystytty tuomaan alas, ja ymmärrän todellakin, että miehestä, joka oli kiivennyt vuorelle yksitoista kertaa, saattoi tuntua kuin vainajat olisivat puhuneet hänelle." (s. 252) Kiipeilijäryhmä on onnekseen saanut ammattitaitoisen ja uhrautuvan oppaan. Hän on Nima Rita. Nima on serpa; se on kansa joka elää Nepalissa Himalajan vuoristossa. Niman vaimo Luna huolehtii retkikunnan muonituksesta. Mutta kaikki ei sujukaan mallikkaasti. Ikävien tapahtumien taustalla eivät ole pelkästään haastavat luonnon olosuhteet, vaan myös henkilökohtaiset poliittiseen valtapeliin liittyvät motiivit. Myöhemmin monta vuotta myöhemmin kerjäläinen löydetään kuolleena Mariatorgetilta Tukholmasta. Mies on Nima Rita.  Hänet on myrkytetty.

Mariatorgetin Thor fishing -patsas. Tästä kerjäläinen Nima Rita löydettiin kuolleena. 

Murhan selvittely on osittain mielenkiintoista, mutta myös aika jankkaavaa ja sekavaa. DNA-selvitykset eivät oikein jaksa kiinnostaa, mutta onneksi kirja saa todella jännittävän lähes satasivuisen loppunousun. Lisbethin ohella kirjassa on mukana edellisistä kirjoista tuttuja henkilöhahmoja. Merkittävin rooli on Mikael Blomkvistilla, Millenniumin toimittajalla. Hänen ja Lisbethin yhteistyö on edelleen tiivistä. 

Tässä on Mikaelin 70 m2:n koti: Bellmansgatan 1.

Entisellä lasitehtaalla käydään lopullinen taistelu. Lisbeth Salanderin jamesbondimainen moottoripyörällä ajo sisään lasitehtaaseen on vertaansa vailla. Kirja päättyy niin, että lukija saattaisi odottaa jatkoa tai sitten ei. 

Bishops Arms -pubi oli yksi Mikaelin suosikkipubeista.

Jatkoimme matkaa ja löysimme lisää kirjasta tuttuja paikkoja.

Ylhäällä vasemmalla Pyhän Yrjänän ja lohikäärmeen patsas Tukholman suurkirkossa. Lohikäärme oli mallina Lisbethin lohikäärmetatuoinnille.
7-Eleven oli Lisbethin ruokakauppa.
Ravintola Kvarnenissa viihtyivät sekä Lisbeth ystävineen ja Millenniumin toimittajat. 

Lopuksi menimme katsastamaan Lisbethin asuntoa. Osoite on Fiskargatan 9. Lisbethin asunnossa oli 21 huonetta ja upeat näköalat vanhaankaupunkiin ja Djurgårdenille. 

Lisbethin asunto oli tässä upeassa talossa.

Olipas tämä mukavan nostalginen Tukholman reissu, totesimme paluumatkalla Silja Serenadella.