Marshall Frady: Martin Luther King Jr. Edita. 2009. Alkuperäisteos Martin Luther King Jr. Suomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom. Kannen kuva: Corbis. 197 sivua.
Omasta kirjahyllystä
Olen aina arvostanut Martin Luther Kingia ja hänen toimintaansa mustien aseman parantamiseksi. Hän oli hyvin merkittävä ja vaikutusvaltainen mies. Olin USA:ssa vaihto-oppilaana v. 1967-68 Michiganissa, lähellä Detroitia. Olin ylioppilasluokkani kanssa New Yorkissa tutustumassa YK:n toimintaan. Paluumatkalla koneen kapteeni ilmoitti, että Martin Luther King on murhattu. Päivä oli 4.4.1968. Pieni kaupunki Plymouth, jossa asuin, oli täysin valkoinen. Kingin kuolemasta ei puhuttu sanaakaan, ei koulussa eikä perheessäni. Olin ihmeissäni. Tästä alkoi kiinnostukseni Amerikan mustien historiaan ja kirjallisuuteen.
Nyt noin viidenkymmenen vuoden jälkeen tuntui hyvältä tarttua Kingin elämänkertaan pitkän tauon jälkeen. Frady on tehnyt hyvää ja perusteellista työtä selvittäessään Kingin elämän kaikki vaiheet.
Kingin isä oli baptistipastori, joka toivoi pojastaan jatkajaa uralleen. Isä oli ankara mies, jota Kingin tuli totella ja niin hän yleensä tekikin. Paitsi yhden kerran. Se yksi kerta oli silloin, kun isä vastusti Kingin ja Corettan avioliittoa, mutta King piti päänsä. King löysi rakkaan Coretta Scottin opiskellassaan ja tehdessään väitöskirjaa Bostonin yliopistossa. Coretta jätti musiikkihaaveensa, kun pariskunta muutti Alabaman Montgomeryyn, josta King sai pastorin viran. Vuosi oli 1954.
"Kuulkaahan ystävät, tulee aika jolloin kyllästymme siihen että sorron rautajalat polkevat meitä..." (s. 37)
Kingin toiminta ja maine kansalaisoikeusaktivistina alkoi Montgomerysta. Mustien bussiboikotti alkoi, kun Rosa Barksia vastaan nostettiin oikeusjuttu, koska hän ei ollut luovuttanut istuinpaikkaansa bussissa valkoiselle mielelle. Bussiboikotti oli ennenkuulumaton ja uskomaton mustien voimainnäyte, jonka organisoinnissa ja johtamisessa Kingillä oli tärkeä rooli. Osoittautui, että myös puhujana King oli vangitseva, puheiden sisällöissä välittyivät Kingin oppineisuus ja älykkyys. Bussiboikotti kesti 382 päivää. Mustat voittivat, rotuerottelu busseissa kiellettiin. Ensimmäinen voitto oli saavutettu.
 |
| Rosa Barks (Wikipedia) |
1960-luku oli USA:ssa muutosten aikaa. Montgomeryn voitto rohkaisi mustia ja King oli mukana toiminnassa, ilman muuta. Keväällä 1963 oli Alabaman Birminghamin vuoro. Mustat järjestivät mielenosoitusmarsseja ja yrittivät ostaa lounasta valkoisille varatuista paikoista. Paljon mustia vangittiin, King muiden mukana. King, jonka ehdoton periaate oli väkivallaton virkavallan vastustaminen, joutui vaikeaan tilanteeseen, koska valkoiset käyttivät rajua väkivaltaa poliisipäällikkönsä johdolla. Tilanteen rauhoittamiseksi presidentti Kennedy lähetti kaupunkiin kolmetuhatta sotilasta. "Birminghamista tuli Kingin väkivallattomien joukkoprotestien ensimmäinen aito ja väärentämätön voitto, joka todellakin saavutettiin ihmisjoukkojen ponnistelun ja kamppailun tuloksena." (s. 111)
I have a dream.
Washingtonissa järjestettiin mielenosoitusmarssi elokuussa 1963. Siellä King piti kuuluisan puheensa. Hän heitti pois valmiiksi kirjoitetun puheensa ja puhui vapaasti ja puhuikin niin, että puhe jää koskettavuudellaan ja voimallaan ainiaaksi historiaan. Puhetta pidetään yhtenä maailmanhistorian vaikuttavimmista puheista. "Minulla on unelma, että jonain päivänä Georgian punaisilla kukkuloilla voivat entisten orjien lapset ja entisten orjanomistajien lapset istua yhteiseen veljeyden pöytään. Minulla on unelma..." (116.) Presidentti Kennedy kätteli Kingiä ja sanoi: "Minulla on unelma." (s. 117)
Vuorossa olivat vielä Selman marssi, mustien asuntotilanteen parantaminen Chicagossa, Vietnamin sodan vastustamismielenosoitukset ja lopuksi vielä kesken jäänyt köyhien kampanja. Kaikki mielenosoitukset saivat paljon julkisuutta. Mediajulkisuuden myötä Kingistä tuli tunnettu, sekä USA:ssa että maailmalla. Olihan hän mies, joka oli saanut Nobelin rauhanpalkinnon ja oli tavannut myös paavin.
Mutta ei King ollut kaikille mieleen. Mies, joka vihasi Kingiä yli kaiken ja halusi neutralisoida hänet, oli FBI:n johtaja J. Edgar Hoover. Hooverin näkemyksen mukaan King merkitsi uhkaa amerikkalaiselle elämäntavalle, kun sen sijaan Hoover halusi varjella vanhaa järjestelmää ja pitää mustat ja valkoiset erillään. FBI ryhtyi salakuuntelemaan silloisen oikeusministeri Robert Kennedyn luvalla Kingin puheluita, lokasi häntä ja kansalaisoikeusliikettä kaikin tavoin, laittoi urkkijoita Kingin perään, soitti hänelle uhkausviestejä ja itsemurhakehotuksia. Hoover sai kamppanjallaan selville arkaluontoisia tietoja liittyen Kingin naissuhteisiin. Tiedot merkitsivät aarretta Hooverille.
We shall overcome.
Kingin hautajaisiin osallistui yli 100000 surijaa. Vankilaan tuomittiin 99 vuodeksi James Earl Ray, joka ensin tunnusti tekonsa ja sittemmin vankilassa ollessaan perui sen.
Oma arvostukseni Kingiä kohtaan nousi tämän kirjan myötä, varsinkin kun Frady tuo avoimesti esille myös Kingin heikkoudet. Kingin silmiinpistävin heikkous oli ihastus naisiin, kaikkiin naisiin. Frady kuvaa myös avoimesti Kingin ajoittaisia epävarmuuksia ja pohdintoja siitä, olivatko hänen toimintatapansa oikeita auttamaan Amerikan mustaa väestöä. Aika ei ole himmentänyt Kingin mainetta. Hän sai aikaan niin paljon.
 |
| Martin Luther King vaimonsa Coretta Scottin kanssa (Wikipedia) |
On se ollut ihan sairasta puuhaa tuo orjuuttaminen ja rasismi Amerikassa, kun ajattelee, että heidän kaikkien alkuperä on jostakin muualta kuin Amerikasta. Kaikki paitsi intiaanit ovat maahanmuuttajia. Samoin intiaanit ovat saaneet kärsiä valkoisten tulosta maahan.
VastaaPoistahttp://kirjasahkokayra.blogspot.com/2014/03/poika-joka-pelastui-schindlerin-listan.html
Leon Leyser kertoo omaelämäkerrallisessa kirjassa, miten hän pelastui juutalaisten vainosta, muutti Amerikkaan ja kohtasi mustiin kohdistuvaa rasismia. Hän oli mennyt istumaan bussissa takapenkille ja hänet oli tultu ajamaan sieltä pois, että paikat kuuluvat n-e. Hän oli kauhuissaan, kun uusi kotimaa auttoi juutalaisia, mutta kohteli oman maan kansalaisia rasistisesti.
Samaa mieltä, aikamoisen hurjaa on orjuuttaminen ollut. Onneksi muutosta on tapahtunut, mutta vielä on paljon tekemättä. Olen nähnyt tuon Schindlerin listan elokuvana, mutta en ole lukenut kirjaa.
PoistaOnpa sinulla ollut ihan erityinen tausta kiinnostuksellesi Amerikan mustien elämään! Järkyttävää, että siellä missä olit silloin, ei Kingin murhasta puhuttu sanaakaan... Tämä kirja on kiinnostava, ja kuulostaa hyvältä, että se tuo esiin myös Kingin heikkoudet, koska heikkouksiahan meillä kaikilla on, sankareillakin.
VastaaPoistaTämä kirja on hyvin perusteos Kingin elämästä, mielestäni hyvä sellainen. Arvostin sitä, ettei häntä korotettu jalustalle.
PoistaRiipaiseva muisto sinulla liittyen Martin Luther Kingin kuolemaan.
VastaaPoistaOlen aina arvostanut Kingiä, muttei lisätieto ole pahitteeksi.
Itse olin Sijaisvanhempien konferenssissa Michiganissa, Ann Arborissa 1989. Konferenssin aikana amerikkalainen perhe kaltoinkohteli heille sijoitettua lasta. Järjestäjät selittivät tapahtunutta sillä, että sijaisperhe oli musta.
Tuntuu, ettei maailma ole menossa parempaan suuntaan vieläkään.
Huh huh, ja vuosi li 1989! Eli paljon on vielä tekemättä. Amerikkalaisen perheeni tytär opiskeli Ann Arborissa ja kävinkin siellä usein. Kiva kaupunki.
Poista