Gappahin Muistojen kirja naistenpankkilaisten lukupiirikirjana

Petina Gappah: Muistojen kirja. Tammen keltainen kirjasto. 2017. The Book of Memory. Suomentanut Tero Valkonen. 307 sivua.

Lainattu kirjastosta

Kokoonnuimme yhdeksän naistenpankkilaisen lukijanaisen kanssa Lukevien Leidien vuoden ensimmäiseen lukupiiritapaamiseen. Vetovastuussa tällä kertaa oli Anne. Afrikkalainen kirjallisuus on aina ollut mielenkiintomme kohteena, ja nyt saimme aloittaa vuoden zimbabwelaisen Petina Gappahin Muistojen kirjalla, joka on toinen Gappahilta suomennettu teos.

Kirjan minä-kertoja Memory ei ole tavallinen musta tyttö. Hän on albiino. "Ja sitten synnyin minä ilman tummaa ihoa, ilman pigmenttiä, albiinona, olin murungudunbu, aavemaisen valkoinen." (s. 282) Memory oli yksinäinen ja syrjäytynyt lapsi, hän ei voinut leikkiä toisten kanssa, koska hänen ihonsa ei sietänyt auringonvaloa. Memoryn isä oli erilainen kuin muut isät, hän ei ryypännyt, hän oli aina kotona. Äiti uskoi ennustajiin, noitiin ja hurahti milloin mihinkin uskontoon. Perhe oli köyhä. Memory toteaa: "Me olimme köyhiä ymmärtämättä sitä. Köyhyydessämme ei ollut mitään ylevöittävää, romanttista tai elämänhalua vahvistavaa. Se vain oli." (s. 53)

Kirjan alussa Memory istuu Chikurubin vankilassa Hararessa ja on tuomittu kuolemaan isäntänsä Lloydin murhasta. Memoryn vanhemmat myivät Memoryn Lloydille, vieraalle valkoihoiselle miehelle, Memoryn ollessa vasta 9-vuotias. Memory pelkäsi, ikävöi ja kaipasi kotiin, kuten tekisi varmasti jokainen ventovieraalle myyty lapsi.  "Pelko oli lamaannuttanut minut ja kaipasin kotiin, mutta kirjat pelastivat minut." (s. 187) Lloyd koulutti Memoryn, hän sai stipendin Cambridgeen, palasi kymmenen vuoden jälkeen Zimbabween. Ja istuu nyt vankilassa. Vankilassa hän kirjoittaa elämäntarinaansa amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvalta saattaisi auttaa tuomion kumoamisessa. Mietin postausta tehdessäni, millainen Memoryn tilanne olisi, jos häntä ei olisi myyty Lloydille. Ongelmia ja murheita ei ole ainoastaan köyhillä. Kyllä "kartanoissa on murheita, jopa enemmän, koska niille on enemmän tilaa" (s. 22), toteaa Memory.

Chikurubi Prison is a maximum security prison in Zimbabwe. (Wikipedia)

Gappah avaa kirjan juonta vähitellen. Toiset meistä olivat sitä mieltä, että juonta avattiin taitavasti kerien pikku hiljaa, kun taas toinen joukkio oli sitä mieltä, että kirjan alku oli "löysä, jaaritteleva, kiertelevä ja itseään toistava, aivan kuin kirjailijalta olisi hukkunut punainen lanka." Raa'at ja uskomattomat tapahtumat, syyt ja seuraukset, selviävät vasta kirjan loppusivuilla.

Koimme, että kirjan keskeinen teema on toiseus ja erilaisuus. Memory on albiinona erilainen ja eristäytynyt lapsi. Eräs lukijoistamme kiinnitti huomiota siihen, miten taitavasti Gappah kuvaa lapsen tapaa kokea asiat. Lapsena Memory aisti asioita, vaikkei niitä hänelle kerrottukaan. Hän syyllisti itseään aiheetta ja eli aikuiseksi asti väärintulkittujen muistojen kanssa. Myös Lloyd on erilainen, hänen erilaisuutensa avautuu pikku hiljaa. 

Kirjan teemana on myös zimbabwelainen yhteiskunta. Maan politiikka taustoittaa kirjan tapahtumia. Kun Memory palasi ulkomailta kymmenen vuoden jälkeen, hän totesi: "En siis ollut paikalla näkemässä, miten nopeasti kaikki meni päin seiniä." (s. 233) Epäselväksi jäi, mikä kaikki meni päin seiniä. Erikoiselta kyllä tuntui, että politiikasta ja maan oloista kirjoittaessaan Gappah ei maininnut lainkaan Mugabea, tyrannia pahimmasta päästä. 

Afrikkalaiset nimet ovat kiinnostavia ja eksoottisia. Nautiskelimme ja mutustelimme näitä kauniita nimiä: Pretty, Princess, Progress, Promise, Priviledge, Promotion ja tietysti Memory. Ison plussan sai kirjan kaunis kansi paratiisilintuineen. Käännöksen osalta huomasimme puutteita, liekö käännös tehty liian hätäisesti.

Tästä kirjasta tulee mieleen useitakin kirjoja, erityisesti Toni Morrisonin Sinisimmät silmät. Morrisonin kirjassa musta tyttö haluaa siniset silmät, tässä kirjassa albiinotyttö haluaa mustan ihon. Memory myydään tuntemattomalle miehelle 9-vuotiaana, myös Cecilia Samartinin Kirottu kauneus käsittelee tyttökauppaa. Vankilassa istuminen on Memoryn mielestä melko mukavaa ja hän tuntee itsensä suorastaan onnelliseksi aika ajoin, aivan kuten tapahtuu Dostojevskin kirjassa Rikos ja rangaistus. Yhtymäkohtia löytyy myös naisten valtionvankilan tapahtumia kuvaavaan Orange Is the New Black -dvd-sarjaan. 

Kirja sai meiltä arvion 4 (asteikko 1-5). Helmikuun lukupiirikirjana on Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton.