Sabine Forsblom: Betinka

Sabine Forsblom: Betinka. S&S. 2018. Ruotsinkielinen alkuteos: Betinkan. Suomentaneet Helene Bützow ja Laura Kulmala. Kansi: Fredrik Bäck. 227 s.

Helsingin kirjamessuilla kustantajalta saatu arvostelukappale

I, I will be king
And you, you will be queen
Though nothing will drive them away
We can be Heroes, just for one day
We can be us, just for one day
DAVID BOWIE, "Heroes" (s. 5)

Betinka-Tina-Tinkan kanssa lukija lähtee aikamatkalle 70-luvun suomalaiseen pikkukaupunkiin. Vaikka paikkakuntaa ei mainita nimeltä, käy ilmi, että se on kaupunki, jossa on öljynjalostamo, joten Porvoossa siis ollaan. Luokkaerot näkyvät, ruotsalaiset ovat parempaa väkeä, heillä on omat asuinalueensa ja paremmat lähtökohdat elämässä menestymiseen.

Kun huomasin, että ollaan Porvoossa, päässäni kuului Matti Heinivahon ääni, kun hän lauloi Pikku neiti porvoolaisesta. Heinivahon pikku neiti porvoolainen ei ollut Betinka, vaan hän oli 60-luvun Miss Suomi Virpi Miettinen. Betinka kuuluu 70-luvun porvoolaisten nuorten joukkoon, iältään 13-25 vuotiaita, jotka kokoontuvat ilta illan jälkeen Guntan kotiin kuuntelemaan musiikkia, sitä parasta 70-luvun musiikkia, puhumaan Yksi lensi yli käenpesän -elokuvasta ja ennen kaikkea hakemaan huomiota ja hyväksyntää omalle itselleen. Guntan luona ollaan viikolla, viikonloppuisin lähdetään bussilla tansseihin. Tupakka, alkoholi ja myös huumeet kuuluvat viikonlopun tanssi-iltoihin. 

Ja luonnollisesti  käydään koulua. Herkullisia ja niin autenttisen oloisia ovat Forsblomin koulukuvaukset. Kirjailija kuvaa värikkäästi kaikkea kouluun liittyvää, mm oppilaiden välinpitämättömyyttä koulua kohtaan ja opettajien ivaamista."On ymmärrettävää, että koulussa pinnattiin ja tunnilla läheteltiin lappuja. Että heiteltiin paperitolloja ja pyyhekumeja, että kaiverreltiin nimiä pulpettiin niin kuin vangit sellien seiniin Alcatrazissa. Ja että ajanviete oli hukkaan heitettyä ja turhaa, koska pakomahdollisuuksia ei kerta kaikkiaan ollut. Tuomio oli yhdeksän vuotta." (s. 70)  Koulukiusaamisen uhri on Lolan. Kiusaamista ei ihmetellä eikä siihen puututa. Se vain on osa arkipäivää. 

Mutta ei Betinkan elämä ole pelkkää koulua, Guntan luona istumista tai tanssi-iltoja. Betinkalle perhe ja lähisuku merkitsevät paljon. Betinka tulee työläisperheestä. Rahaa on vähän, isä on työtön, äiti kalanpakkaaja, Betinkan eno on saanut ehdonalaisen tuomion. Betinkan lähisuku on melko laaja, enkä välillä pysynyt perässä, kuka on kuka. Ajattelin, että perhesuhteita on varmaankin kuvattu jo aiemmissa Betinka-kirjoissa. Kirjan luettuani huomasin, että kirjan lopussa ollut sukutaulu olisi selvittänyt asiaa.

Suomenruotsalainen Sabine Forsblom on kirjoittanut erinomaisen kirjan. Forsblomilta on aiemmin ilmestynyt kaksi Betinka-aiheista kirjaa, joita ei ole suomennettu. Tässä kirjassa on tavoitettu Betinkan kautta 70-luvun nuoruus, tyttöjen unelmat ja kaipuu, kiinnostus poikiin sekä heräävä seksuaalisuus. Hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen on niin tärkeää. Kun Betinkasta tuntuu oikein pahalta, pimeydessä odottaa susi. Lukiessa tulee tunne, että kirjailija itse on ollut nuori 70-luvulla, niin tarkkaa ajankuvaus kaikkine yksityiskohtineen on. Levylistalta löytyvät mm David Bowie, Nazareth ja Edith Piaf. Suomalaisista Hurriganesin Roadrunner ja Get On kuuluvat ehdottomiin suosikkeihin samoin kuin Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen. Tytöt juovat minttuchokoa. Homous on kauheinta, mitä voi olla. "Homo oli likimain pahinta mitä olla saattoi. Oot sä homo, vai? kysyivät Daltonit, siis varsinkin Daltonit, jos joku poikkesi normista. Jos ei esimerkiksi halunnut juoda Koskenkorvaa pullon suusta kun juoma kiersi. Homo. Se oli pahinta mitä kukaan tiesi." (s. 106)

 

Forsblomin teksti on nautittavaa luettavaa. Niin värikästä ja kuvaavaa. Betinkan tunne-elämän kuvaus on eläytyvää. Kirjan halusi lukea hitaasti, ihan siksi ettei mikään mehukas yksityiskohta jäisi huomaamatta. Esimerkiksi näin: "Mikä tarttuu saunassa uuteen muoviseen pesuvatiin? Ei mikään. Kaikki huuhtoutuu reunan yli. Mutta mikä tarttuu vanhaan vatiin, kun muovi on jo naarmujen himmentämää? Aivan kaikki. Kaikki tarttuu kiinni eikä lähde enää irti. Mitä enemmän hangataan, sitä lujemmin kaikki tarttuu, ja jokainen joka on yrittänyt puhdistaa sellaista vatia tietää, että parempi olisi vain antaa olla. Vatia käytetään saunassa niin kauan kuin pystytään ja alennetaan sitten sianruoka-astiaksi. Jos ei satu olemaan sikoja, vadissa voi mainiosti säilyttää vääntyneitä  nauloja. Eipä juuri muuta." (s. 11) Kääntäjät ovat onnistuneet erinomaisesti tämän haasteellisen tekstin kääntämisessä.