Hannu Mäkelän Krimiturkkisessa karhussa matkataan Venäjälle

Hannu Mäkelä: Krimiturkkinen karhu - Venäjää kotikäyttöön. 2018. Kirjapaja. Kansi Mika Tuominen. 187 sivua.

"Krimiturkki on vanha ja kauhtunut ja maksaa joka suhteessa aivan liikaa sen todelliseen arvoon nähden, mutta se yllään Venäjän karhu nyt saapastelee." (s. 57) 

Lukupiirimme vuoden viimeisenä kirjana oli Hannu Mäkelän novellikokoelma Krimiturkkinen karhu. Kirjaa valitessamme päädyimme tähän kirjaan, koska  olemme lukeneet lukupiirissämme hyvin vähän novellikokoelmia. Paikalla joulukuun tapaamisessa oli seitsemän uskollista lukijaa; lähestyvällä joululla oli varmaankin vaikutusta läsnäolijoiden määrään. Pirkko P toimi lukupiirin vetäjänä.

Tässä novellikokoelmassa Hannu Mäkelä vie lukijansa tutustumaan elämään Venäjällä: venäläiseen arkeen, ihmisiin, politiikkaan ja kulttuuriin. Mäkelälle Venäjä on tullut tutuksi jo nuoruuden matkoilla, mutta venäläisen vaimon ja vaimon perheen myötä venäläisestä arjesta tuli kiinteä ja tärkeä osa Mäkelän omaa elämää. Mäkelä hallitsee venäjän kielen, mikä luonnollisesti helpottaa kanssakäymistä paikallisten kanssa ja on tärkeä tekijä, kun krimiturkin liepeitä avataan lukijalle. 

Kirja koostuu 24 novellista. Novellit ovat enimmäkseen lyhyitä, koska kirjassa on sivuja vain vajaat 200. Kirjaa on helppo lukea välipalakirjana - yksi novelli silloin ja toinen tällöin. Moni lukijoistamme totesi, että novellien lukeminen osoittautui tämän kirjan myötä melko mukavaksi lukukokemukseksi. 

"Pieni on ihminen, suuri luonto, ihmeitä kummatkin." (s. 152)

Mäkelän novelleissa käsitellään hyvin monia Venäjään liittyviä aihealueita. Lukupiiriläisemme totesivat, että omat asenteemme Venäjää ja venäläisiä kohtaan vaikuttivat aluksi negatiivisesti, mutta vähitellen - novelli novellilta - tavallisen kansan tapoihin ja elämään tutustuminen miellytti lukijoitamme. Mäkelän jouhea kerronta ja sympaattisuus venäläisiä kohtaan sopii erinomaisesti kuvaamaan tavallisen venäläisen elämää. Kirjan vahvuus mielestämme onkin Mäkelän kieli. Hän kirjoittaa elävästi, älykkäästi ja monia asioita - nykyaikaa ja historiaa - yhdistellen. Viehättävillä luontokuvauksilla ja osuvalla huumorin käytöllä Mäkelä saa kirjan kuvaukset elämään. Venäjänkieliset sanat ovat hauskoja yksityiskohtia.  

Novelleista erityisen hyviä lukukokemuksia olivat  mielestämme nuoren tytön kokemuksista kertova novelli Kolmio, vaimon ikonin katsojakokemuksia kuvaava novelli Ikoni sekä elämän virtaa käsittelevä novelli Elämän virta. Novellissa Saisiko olla kupillinen teetä? Mäkelä pohtii teekulttuurin katoamista Venäjällä. "Äkkiä kävi jopa niin, että vaikka menit minne tahansa parhaimpaan ravintolaan ja tilasit teetä, sait eteesi ison lasillisen kuumaa vettä ja sen viereen Lipton-pussin." (s. 80) Tsehov-novelli on Mäkelän ylistys rakastamalleen kirjailijalle.

Anton Tsehov (Wikipedia)

Keskustelimme myös kirjan nimen saaneesta novellista Krimiturkkinen karhu. Novellissa pohditaan Krimin kysymystä, samoin kuin Irakin ja Syyrian ongelmia. Mielestämme se voisi symboloida myös koko Venäjää: päällisin puolin komea, mutta kulunut ja paikoin raihnainen. Joskus kuuluu karhun murinaa. 

Summa summarum: Ennakkoasenteista huolimatta kirja oli lukijoillemme miellyttävä lukukokemus, mikä antoi aihetta tarkastella uudesta näkökulmasta naapurimaamme ihmisiä ja heidän elämäänsä. Mäkelä itse toteaa näin: "Kirjailijan tehtävänä ei ole antaa vastauksia, vaan kuvata ja  herättää kysymyksiä."

Hannu Mäkelän venäläinen Sveta-vaimo kuoli elokuussa v. 2017. Kirjassaan Valo – kertomus rakkaudesta (2018, Kirjapaja) Mäkelä muistelee yhteistä kahdeksan vuoden onnen aikaa. 

Nyt on lukupiiriläisten aika nauttia joulusta, uudesta vuodesta ja talvesta.  Tapaamme jälleen tammikuun loppupuolella Antti Heikkisen Mummo-kirjan parissa.