L. M. Montgomery: Anna Ystävämme. Äänikirja. Lukija Eija Peltonen. Kokonaispituus 12 h 59 min 8 s.
Hyvinhän se onnistui - ensimmäisen äänikirjan kuuntelu ikinä! Minulla oli ollut aika vahvoja ennakkoluuloja äänikirjojen kuuntelemisesta, liittyen lähinnä siihen, jaksaako sitä koko kirjaa kuunnella. Hyvin jaksoin tuon liki 13 tuntia! Kirjan valinta olikin sitten prosessi sinänsä. Päädyin varmaan valintaan: Montgomeryn Anna Ystävämme. Kirja, joka minun ikäluokalleni on tutuista tutuin lapsuudesta ja nuoruudesta.
Kiva oli palata uudelleen vanhoihin muistoihin ja tutustua viehättävään Annaan ja Vihervaaraan. Anna Ystävämme on toinen kahdeksanosaisesta Anna-sarjasta. Kirjan alussa Anna Shirley, orpotyttö, aloittaa opettajan työt Avonlean koulussa. Annan elämästä ei puutu vauhtia, kommellukset seuraavat toisiaan. Tylsäksi hänen elämäänsä ei voi sanoa, siitä pitävät huolen mm Cuthberteille muuttavat Keithin kaksoset Davy ja Dora.
Pidin tästä kuuntelukokemuksesta, mutta en kuitenkaan enää päässyt Anna-kirjan kanssa sellaiseen tunnelmaan kuin nuorena tyttönä. Nuorena pystyi samaistumaan Annan iloihin ja suruihin. Muistan, että ihailin Annaa ja varmaan kadehdinkin häntä, hänen elämänasennettaan, mielikuvitustaan ja hänen taitoaan selvitä kommelluksista. Anna-kirjat samoin kuin Runotyttö -kirjat antoivat mahdollisuuden uppoutua täysin erilaisiin maailmoihin.
Annan Vihervaaralla on todellinen vastineensa Green Gables Prinssi Edwardin saarilla Kanadassa. Alue ottaa täyden hyödyn Montgomeryn Anna-kirjoista. Siellä on myynnissä lukematon määrä Anna-oheistuotteita ja Charlottetownissa on esitetty Anne of Green Gables -musikaalia jo 54 vuotta. Green Gables on kuvista päätellen kaunis, siistiksi kunnostettu talo. Turistit saavat tutustua taloon, kulkea jonossa ja kurkistella huoneisiin, joissa Anna on saattanut asua.
Missäpä sitten kuuntelin tätä äänikirjaa? No, sieniä siivotessa. Tänä syksynä tulikin hyvät sienisaaliit, joten siivotessa kyllä vierähti useampi tunti. Kirjaa kuunnellessa mieleen tuli väistämättä Kevin Sullivanin ohjaama Anna-elokuva, joka hurmasi minut täydellisesti.
Hieman petyin siihen, että koko kirjan luki yksi henkilö, vaikkakin hän teki sen mielestäni hyvin. Olisin odottanut, että kirjasta olisi tullut todellinen näytelmä niin että, jokaisella henkilöllä olisi ollut oma äänensä.
 |
| Tästä se alkoi. |
 |
| Niin kaunista ruskaa tänä syksynä. Kuva on Leppävirralta, kuvattu Kauppilanmäeltä. |
 |
| Ruskaa Kolilla. |
Muutaman kerran olen palannut nuoruuden kirjoihin ja joidenkin kohdalla mielessä ollut lumous on kadonnut. Ehkä on parempi jättää uusi lukukierros ja säilyttää ne tunnelmat, jotka ensimmäisellä lukemisella on saanut.
VastaaPoistaOlen myös kokeillut äänikirjaa, mutta illalla sängyssä. Alkoi nukuttamaan ihan mahdottomasti ja torkahdinkin sillä seurauksella, että jouduin kelaamaan tarinaa taaksepäin. Sinänsä jännää, etten tavallista kirjaa lukiessani koskaan nukahda kesken lukemisen. Sienien perkaamisessa tai jossain muussa molemmat kädet vaativissa tehtävissä äänikirja varmasti on paikallaan.
Mietin kuuntelemisen jälkeen, jääkö tämä ainoaksi kuuntelukokemukseksi. Saattaisi toimia vaikka automatkoilla. Mutta olen ihan samaa mieltä kanssasi: illalla sängyssä tai nojatuolissa minusta ei ole kirjojen kuuntelijaksi, kyllä uni yllättää.
VastaaPoistaAivan mahtavia kuvia.
VastaaPoistaSinä otit sen askelen, jota joskus kiireisempänä sadonkorjuuaikana olen miettinyt. Mutta sittenhän ei saisi istua lainkaan, kun ei kirjankaan varjolla voisi vetää henkeä.
Hyvän kuuneltavan valitsit.
Mahtavaa alkavaa viikkoa!