Rosa Liksom: Everstinna - Everstinnan selviytymistarina

Rosa Liksom: Everstinna. 2017. Like. 195 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakhan. (s. 74-75)

Liksomin Everstinna oli seniorilukupiirimme tammikuun kirjana. Kokoonnumme kerran kuukaudessa Joensuun kirjastolla ja tämä oli meidän vuoden ensimmäinen kokoontumisemme. Paikalle oli 13 senioria, kaikki naisia. Aiheeltaan Everstinna kiinnosti senioreita, koska kirja kertoo ajasta, joka on monelle meistä tuttua.

Kirja on jo vanhaksi tulleen päähenkilön yhden yön monologi, jossa hän käy läpi elämäänsä tai oikeastaan neljää elämäänsä: lapsuus, Eversti-vuodet, Tuomas-vuodet, vanhuus. Päähenkilö, minä-kertoja on lappilainen kirjailija Annikki Kariniemi-Willamo-Heikanmaa (1913-1984). Eräs ryhmäläisistämme pohti Everstinnan henkilöllisyyttä. Hänen mielestään Everstinna saattoi olla Annikki Kariniemi, mutta aivan yhtä hyvin joku muu Everstin lukuisista rakastajattarista.

Annikki Kariniemi-Willamo (Wikipedia)

Kotoa tulee usko valkoiseen Suomeen, ja rakkaus 28 vuotta vanhempaan Everstiin tuo mukanaan natsi-Saksan ja Vyyrerin ihailun. Kosolan tyylitön Mussoliini-vasismi sai jäähä ja mie siiryin etheenpäin samala, mutta erilä, puhtaammalla tielä. Mie muistin isän sanat, että kaikki hyvä tullee Saksasta: uskonto Lutterilta, kahvi Paulikilta, johonka itte lisäsin, että  nationalismi Vyyreriltä. (s. 32) Sotaa odotellessa kaikki oli niin helppoa ja itsestäänselvää lukuisine juhlineen saksalaisten upseerien vieraina. Tavataan itse Vyyreri ja Himmleri ja pistäydytään natsi-Saksassa. 

Everstinnan mies on Lapin keisarina ja monipuolisena vaikuttajana tunnettu suomalainen jääkärieversti Oiva Willamo. Seurusteluaika Everstin kanssa ennen sotaa ja sodan aikana on kiihkeää aikaa; Eversti vaatii paljon ja päähenkilö on hänen vaatimustensa mukainen. Seksuaalisuus näyttäytyy niin vahvana, voimakkaana ja mukanaan vievänä viettinä, kuten eräs piiriläisistämme totesi. 

Eversti Oiva Willamo (Wikipedia)

Sodan jälkeen elämä muuttuu, kun he menevät naimisiin. Everstistä tulee väkivaltainen, suorastaan sadistinen aviomies. Kaikesta huolimatta Everstinna kestää kaiken, rakastaa miestään, on aina valmis aloittamaan alusta ja on erityisen ylpeä arvonimestään. Mutta kestämiseenkin tulee päätepiste: Everstinnan kauan odotettu raskaus keskeytyy Everstin hakkaamiseen  ja väkivaltaisuuteen. Eversti potki minut keskenmenhoon. (s. 146) Toipuminen kestää kauan. Sitten elämä kuljettaa päähenkilön opettajan tehtäviin Kalmalompoloon. Sieltä löytyy 28 vuotta nuorempi Tuomas ja sininen pirtti. Täälä sinisessä pirtissä mie olen turvassa ko hauen mahassa. Minun sielu on löytäny rauhan. Tykkään itkeskellä ilman mithään syytä. Se puhdistaa. (s. 189)        

Sen lisäksi, että Liksom kuvaa vahvasti ja voimakkaasti Suomen 1930-luvun yhteiskunnallista tilannetta yksilön näkökulmasta sekä äärimmäisyyksien avioliittoa, Liksom on myös erinomainen Lapin luonnon kuvaaja. Lapin luonto on tavalla tai toisella koko ajan läsnä. Lukija pystyy aistimaan luonnon tuoksut ja värit. Erästä lukijaamme ihastutti erityisesti Lapin soiden kauniit kuvaukset. Minua lohuttaa se, että tämän talven sinisen kylmä taivas antaa kaiken anteeksi, että tämä talvi kestää ainoasthaan huhtikuun loppuun, pakkanen pittää siihen saakka jähmettyhneenä kaiken elollisen, tuiskut pyyhkivät allensa venheet, vajat ja puuliiterit sekä saunat niiko Suuri Henki on säätäny. (s. 191) 

Liksomin kieli on vahvaa ja samalla kaunista, sitä on miellyttävä lukea. Kirjan sitaateista käy ilmi, että kirja on kirjoitettu mean kielellä. Mielestämme mean kieli sopii tähän kirjaan erittäin hyvin jo senkin vuoksi, että kieli pehmentää kirjan rankkuutta. Keskustelimme tovin meän kielestä ja h-kirjaimen paikasta. Lapissa on useita murrealueita ja h-kirjaimen paikka riippuu murteesta. Erästä lukijaamme murre oli kiinnostanut niin, että hän oli lainannut kirjastosta meän kieltä käsittelevän kirjan sekä meänkielisen Aku Ankan. 

Everstinna-kirja herätti vilkasta keskustelua. Kirjasta oltiin montaa mieltä, sillä jokainen peilaa kirjaa omaan taustaansa ja omiin kokemuksiinsa. Kaiken kaikkiaan kirja oli ollut varsin mieluista luettavaa suurimmalle osalle meistä. Tällaisia kommentteja kirja sai:
* kieli on kaunista, erityisesti luontokuvaukset väreineen ja tuoksuineen
* väkivaltakohtaukset ovat kammottavia
* vanhuuden kuvaus on kaunista
* kirjan loppu on puhdistava 
* upea selviytymistarina: Everstinna ei ole Suomen Eva Braun; Everstinna selviytyy
* kirjaa kuvaavia adjektiiveja: rajun kaunis, taitavasti kirjoitettu, järkyttävä, upeaa kieltä
* plussana kirjan tiiviys ja lyhyys 
* sotakirjoja on ilmestynyt liikaa lähivuosina.

Kiitos Rosa Liksom tästä lukukokemuksesta. On ilo huomata, että Blogistanian Finlandia-äänestyksen 2017 voitti juuri tämä kirja.

Taiteilijaprofessori Ensio Seppäsen veistämä Annikki Kariniemi -patsas on pystytetty Aavasaksalle vuonna 1990.