Yaa Gyasi: Matkalla kotiin - kunnianhimoinen sukutarina

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin. 2016. Otava. Homegoing. Suomentanut Sari Karhulahti. 380 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Joensuun Naisten Pankin Lukevien leidien marraskuun lukupiirin kirjana oli Yaa Gyasin Matkalla kotiin. Pyrimme valitsemaan luettavaksi kehitysmaiden kirjallisuutta, mutta erityisen viehtyneitä olemme afrikkalaisesta kirjallisuudesta. Gyasin kirja kiinnosti tarinallaan ja myös erityisen kaunis kansi viehätti meitä. Gyasi  (s.1989) on ghanalais-yhdysvaltalainen kirjailija, joka asuu Kaliforniassa.  Hänen esikoisteoksensa Matkalla kotiin on kahminut runsaasti palkintoja USA:ssa.  

Yaa Gyasi

Kirjan tapahtumat alkavat Ghanan Kultarannikolta. Gyasi kuvaa pietiitillä ghanalaisten suhdetta brittivalloittajiin sekä heimojen välisiä sotia, joissa vangittuja sotilaita ja siviilejä kuljetetaan edelleen orjiksi Amerikkaan. Effia elää luksuselämää valkoisen kuvernöörin vaimona ja vankityrmässä kärsii sisarpuoli Esi. Esi, muiden vangittujen tavoin, päätyy orjaksi Amerikkaan.

"Effia oli tiennyt tulopäivästään asti, että vankityrmissä oli ihmisiä. Ihmisiä, jotka puhuivat toisenlaista murretta kuin hän, jotka oli vangittu heimosodassa tai jopa siepattu."

Cape Coast

Lukupiirikokoontumisessamme oli mukana kahdeksan naistenpankkilaista. Anne, jolla oli vastuu tämän kerran lukupiirin vetämisestä, kertoi tietoja kirjailijasta ja kirjan taustoista. Kirja on aikamoinen saavutus esikoiskirjailijalta: kirjassa seurataan sukutarinaa aina 1700-luvulta asti 250 vuoden ajan. Kysymyksessä on rehevä sukutarina, jossa henkilöiden kautta avataan rasismin syntyä ja historiaa. Rasismilla on ollut tavalla tai toisella merkittävä vaikutus kirjan henkilöiden kohtaloihin.

Keskustelu kirjasta oli innokasta, kuten aina lukupiirissämme. Jälleen tuli todistetuksi se, että lukeminen on mukavaa yksinkin, mutta vielä mukavampaa se on, kun saa vaihtaa kokemuksia yhdessä.  Olimme yhtä mieltä siitä, että kysymyksessä on yltäkylläinen ja kunnianhimoinen sukutarina Afrikan ja Amerikan mantereelta. Kirjan ihmiset ovat joutuneet käymään läpi hyvin ankaria elämänvaiheita, jotta seuraava sukupolvi saa mahdollisuuden elää. Eräs lukijoistamme pohtikin, onko ihmiskunta oppinut mitään historiastaan, kun ajatellaan vaikkapa tämän päivän orjakauppaa Libyassa. 
 
Esin myötä kirjassa siirrytään Amerikan mantereelle. "Pahinta mitä Amerikassa saattoi tehdä oli olla musta mies." Kirjassa on huikeat 14 päähenkilöä, mikä osoittautuikin aikamoiseksi haasteeksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että kirja on tavallaan laaja novellikokoelma, jonka  jokaisessa luvussa kuvataan yhtä sukupolven edustajaa joko Afrikassa tai Amerikassa. Sukutarinoiden seuraaminen oli haasteellista, vaikkakin kirjan alussa oleva sukupuu oli suureksi avuksi. Eräs lukijoistamme olikin lukenut yhtenäisinä kokonaisuuksina Amerikka- ja Afrikka-jaksot, jolloin sukutarinoista muodostui ehyempi kokonaisuus.

Keskustelimme myös siitä, ketkä kirjan henkilöt olivat herättäneet eniten mielenkiintoa. Mielenkiinnon kohteet vaihtelivat, jollekin oli jäänyt parhaiten mieleen Akuan ja lähetyssaarnaajan suhde, joitakin oli taas koskettanut laulajan tai iso H:n kokemukset ja joku taas piti koskettavana Willien ja Robertin suhdetta. Marjorien kantamalla mustalla korulla oli tärkeä rooli kautta sukupolvien. Suurin osa lukijoistamme piti enemmän Afrikkaan sijoittuvista sukukuvauksista, koska ne tarjosivat paljon uutta tietoa mm orjuudesta, jota harjoittivat niin valkoiset kuin mustatkin. Amerikan mustien historia on tunnetumpaa kirjojen ja elokuvien kautta. 

Mietimme, mitä kirjoja tästä kirjasta tulee mieleen. Mainintoja saivat Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani (1987) sekä Morrisonin Jazz (1993). Myös äskettäin lukupiirissä lukemassamme kirjassa Chigoma Obizien Kalamiehet (2016) on samaa afrikkalaista tunnelmaa, samoin Zadie Smithin Swing timessa (2017) liikutaan samoissa teemoissa. Ghanan maaperällä liikkuu myös Taiey Selasi kirjassaan Ghana ikuisesti (2014). Myös elokuva 12 vuotta orjana (2014) muistutti orjuuden teemasta.

Osalle lukijoistamme kirjan tarina on keskeistä, jolloin Matkalla kotiin -kirjan tyylinen teos isolla tarinallaan on ehdoton mielenkiinnon kohde. Osa meistä taas kiinnittää enemmän  huomiota kirjan kieleen. Heidän mielestään tämä kirja ei kiehtonut kielellisesti, kieli oli päinvastoin aika latteaa. Eräs lukijoistamme löysi kirjasta kauniin kuvauksen:
Hän ja muut aamuvuorolaiset heräsivät, kun kuu paistoi vielä kirkkaana sirppinä, joka oli kuin tummaihoisen yön vino valkohampainen hymy. (s. 203)

Lopuksi keskustelumme kääntyi kirjan kansiin ja niiden merkitykseen. Totesimme yhteisesti, että tässä kirjassa on kaunis kansi. Kirjan kannella on tärkeä merkitys. Eräs lukijamme oli kirjamessuilla tutustunut Ville Hännisen kirjaan Kirjan kasvot, sata vuotta suomalaisia kirjankansia (2017), joka on tutustumisen arvoinen kaikille kirjojen ystäville. Annamme kirjoille arvion; Matkalla kotiin -kirjalle annettiin arvio 3,9 (1-5 skaala).

Kiitos virkistävästä kirjaillasta! Jäämmekin nyt vuoden vaihteen tauolla ja palaamme kirjojen pariin jälleen tammikuussa. Tammikuun kirjana on  Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriö (2017. Otava).