Arvostelukappale kustantajalta
Uusikaupunki on nosteessa! Kaupunki on tullut tunnetuksi autokaupunkina, jonne rekrytoidaan henkilökuntaa ympäri Suomea. Uusikaupunki on noussut esille myös kirjallisuudessa. Rake Tähtisen dekkarit sijoittuvat Uuteenkaupunkiin ja nyt Uusikaupunki on tapahtumaympäristönä Marjut Petterssonin uudessa dekkarissa.
Kirsimari Uitto, punatukkainen, noin 50-vuotias freelance-toimittaja palaa Uuteenkaupunkiin - muistojensa kaupunkiin - selvittämään välejänsä Monan kanssa. Kirsimarin kouluaikainen ihastus Tony Vice on avioitunut Monan kanssa - asia jota Kirsimari ei pysty anteeksiantamaan. Kun Kirsimari saa lapsen, Toni onkin kahden naisen loukussa. Se, mitä tapahtuu sen jälkeen, onkin alku kirjan mukaansa tempaaville tapahtumille, jotka huipentuvat todella intensiivisiin lopputapahtumiin. Kirsimari, Mona ja Tony ovat kirjan päähenkilöitä, mutta mukana kerronnassa ovat myös päähenkilöiden suvut.
Luin mielenkiinnolla Petterssonin kirjaa. Kirjan tapahtumat tempaisivat mukaansa niin että kirjaa oli vaikea jättää kesken. Kirjan rakenne on erikoinen: sitä luetaan väärinpäin, eli kirja alkaa tunnustuksella ja siitä sitten lähdetään kerimään tarinaa taaksepäin, jolloin liikutaan vuosien 1977 - 2015 välillä. Vaikka kirjaa ei ole kirjoitettu kronologisesti, juonta on helppo seurata lukujen alussa olevien vuosilukuviitteiden ansiosta. Kirja on kirjoitettu toisessa persoonassa. Kirjan alku on hieman hämmentävä sekä rakenteen että kerronnan vuoksi, mutta kirja kyllä palkitsee lukijansa, vaikkakin kirjan sinä-muotoinen kerronta hämmästytti minua kirjan loppuun saakka.
Petterssonin ehdoton vahvuus on kaunis, kuvaileva kieli. Kaunista kieltä on nautinnollista lukea, olipa kyseessä sitten dekkari tai kaunokirja.
"Kerstin Fredriksson on jalasmökin kokoinen, mutta ei valitettavasti sen näköinen. Jos unohtaa hänen hienolta kalskahtavan nimensä, kuvittelee hänet naispuoliseksi Mikko Alataloksi, poistaa hyväntuulisen ilmeen ja lisää keitettyjä kananmunapuolikkaita muistuttavat silmät, saa hänet kohdilleen oikein." (s. 66-67)
Pettersson on taitava tapahtumien sekä paikkojen ja esineiden kuvaaja. Pidin kovasti hänen yksityiskohtaisesta Uudenkaupungin kuvauksestaan. Itse olen tutustunut Uuteenkaupunkiin vasta lähivuosina. Kirjassa tulevat esiin tutut ravintolat, jotkut puutalot ja myös Paskalahdeksi kutsuttu Kaupunginlahti. Minua viehätti myös Petterssonin tarkka 80-luvun ajankuvaus. Kuinka selkeästi tulivatkaan mieleen tuon aikakauden Dallasit ja Dynastiat, musiikki, tupeeraukset, vaatetus, huonekalut, astiat sekä Netta Musketit ja Sydänsarjat.
Petterssonin henkilögalleria sopii hyvin Uudenkaupungin kaltaiseen pikkukaupunkiin. Kaikki tuntevat toisensa ja kaikkien intiimitkin asiat ovat yhteisiä puheenaiheita. Ensiksi tuntui, että kukaan kirjan henkilöistä ei tullut minulle läheiseksi eikä saanut sympatiaa, kaikki olivat toisiaan kohtaan epäluuloisia, kateellisia, valehtelijoita ja jopa vihamielisiä. Mutta annapas olla kun luet kirjan loppuun: uudenlaiset inhimilliset ihmiset heräävät henkiin kirjan loppuvaiheissa.
Kirjan nimi Niin kuin sen muistat on hyvin kirjaa kuvaava. Kannen joutsen ja auto on olennainen osa kirjan juonta, mutta kannen väritys on epäselvä.- Kiitos Marjut Pettersson ja Myllylahti tästä oivaltavasta dekkarista. Toivottavasti saamme kuulla lisää Petterssonista.
Warum gabst du uns die tiefen Blicke,-
Uusikaupunki (kuva Uudenkaupungin sivuilta)
Hyvältä näyttää uusi kirjablogisi. En ole muuten käynyt koskaan Uudessakaupungissa. Mukava kesäkuva kaupungista :)
VastaaPoistaIlman muuta tänne myös lukijaksi. Itsekin tein erikseen Kirja ja kynä-blogin kun en halua kirjoittamisia sotkea muuhun, no kolmen blogin pyörittämiseen meneekin sitten aikaa jos menee. Blogisi on hyvä ja kiitos kirjavinkistä. Edellisen postauksen kirjan olenkin jo lukenut.
VastaaPoista