Lukemani kirjat v. 2026

▼

maanantai 16. marraskuuta 2026

Rosa Liksom: Talo

 

Rosa Liksom: Talo. Pastoraali. Like. 2026. 261 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Aalen elämä ei ole ollut helppoa. Hänet on ostettu pienenä huutolaispoikana suureen vallastaloon väylän varrelle. Pienestä koostaan huolimatta Aale on suurena apuna talon monissa toimissa, vaikka onkin potenut vaikean tuberkuloosin.  

Nyt syksyllä 1944 Aale on 15-vuotias. Parta ei vielä kasva, mutta lapsuusvuodet ovat lopuillaan, ja heräävät seksuaaliset tunteet saavat "kärsän" nousemaan mitä erilaisimmissa tilanteissa. 

Talon Vanhaemäntä pitää jöötä talossa isännän hääriessä saksalaisten kanssa. Lisäksi taloa asuttavat mielenterveysongelmista kärsivä Leila, talon oma poika, hieman Aalea vanhempi Piru ja ahkera piika Signe. Arkikuviot sekoittaa taloon tuleva renki. 

Aale lumoutuu rengistä, tämän komeasta näöstä ja kaupunkilaisista tavoista. Ihastuminen on seksuaalista, mutta Aalen itsetunto saa suuren kolauksen, kun renki torjuu hänet. Rauhansopimuksen tultua renki katoaa, ja myöhemmin osoittautuu, että mies oli ollut syvästi saksalaismielinen. 

Lapin sota alkaa. Tästä Liksom jatkaa upealla kirjallaan Väylä, mutta molemmat ovat kuitenkin itsenäisiä teoksia. 

Liksomin Talossa on paljon ammennettavaa. Teoksen alaotsikko on pastoraali, mutta kauniin luonnon alta paljastuu kaikkea muuta kuin viaton paratiisi. Aale kirjan päähenkilöksi ja minäkertojaksi on kiinnostava valinta. Romaani on paljolti Aalen tajunnanvirtaa, ja tapauksia kuvataan vain Aalen kokemusten läpi. Aalella on voimakkaita seksuaalisia jännitteitä lähinnä renkiä kohtaan, mutta myös "looran" salaisuudet kiehtovat. Tarina ei varmaankaan olisi kärsinyt, jos "kärsä"-kuvaukset olisivat jääneet pienemmälle huomiolle. 

Koko romaani on kirjoitettu Tornionjokilaakson murteella. Ratkaisu tuntuu luontevalta. Koska Liksom haluaa lukijan pääsevän Aalen sielunmaisemiin, kielenkin pitää olla Aalen omaa. Murteella saadaan myös autenttisuutta Tornionjokilaakson maalaistalon elämään. Kuuntelin kirjaa osittain äänikirjana, ja miten hienosti Anna Saksman lukeekaan sen! Tarina suorastaan soi ja tuo upeasti esille kirjan rytmin. 

Liksomin Talo on tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

4 kommenttia:

  1. Talo on varmasti paljon parempi äänikirjana kuin tekstinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olen samaa mieltä. Kirjan rytmi tulee hienosti esille äänikirjassa.

      Poista
  2. Pidin Väylästä. Todennäköisesti luen tämänkin kirjan, kunhan ehdin. Tornionlaakson murretta on aluksi vaikea lukea, mutta hyvin siihen pääsee sisään kiinnostavaa tarinaa lukiessa.
    Olisin toivonut Tommi Kinnusen viimeisintä kirjaa Finlandia-ehdokkaaksi. Aiemmat ehdokkuudet eivät minusta ole este, mutta raati on ollut toista mieltä. Katsotaan, kuinka käy Liksomin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota vaan tämäkin lukulistalle, et varmasti pety. - Minäkin olisin toivonut Kinnusta Finlandia-ehdokkaaksi, niin upea teos Pitkä aukea on.

      Poista