Lukemani kirjat v. 2026

lauantai 12. syyskuuta 2026

Maritta Lintunen: Halla

 

Maritta Lintunen: Halla. WSOY. 2026. Kansi: Piia Aho. 302 sivua.

Luimme lukupiirissämme Maritta Lintusen Sata auringonkiertoa (WSOY 2023). Pidimme kirjasta, paljon kiitosta sai Lintusen taidokas kieli ja kauniit luontokuvaukset. Annoimme kirjalle arvosanan 4,2 (asteikko 1-5). 

Pidän yksinkertaisista ja ytimekkäistä kirjojen nimistä. Siksi tämän kirjan nimi herätti kiinnostukseni, vaikkei nimestä voikaan päätellä, mihin nimi Halla viittaa. Se selviää heti kirjan alussa. Halla, joka toimii kirjan tapahtumien keskiössä, on sukutalon nimi. Halla on mukana neljän naisen, Pietan, Eliinan, Tuomikin ja Hiljan  elämäntarinoissa. 

Tapahtumat alkavat vuodesta 1713, isovihan ajasta, jolloin Pieta joutuu pakenemaan vainolaisia eli venäläisiä miehitysjoukkoja. Pakeneminen on raskasta, Pieta uupuu täysin. Hallan isäntä pelastaa hänet. Isäntä on naimisissa ja lisäksi talossa on hoidettavana isännän sairas äiti, mutta mikään ei estä Pietaa rakastumasta isäntään. Suurten nälkävuosien jälkeen 1800-luvulla Hallaan muuttaa Eliina. Sekä Pietalla että Eliinalla on läheinen suhde luontoon. Maagisilla uskomuksilla ja taikuudella, joilla hallittiin elantoa ja terveyttä, oli vahva rooli maaseutuväestön arjessa. 

Eliinan pojantytär Tuomikki kaipaa pois maaseudulta suureen maailmaan. Hän tekee rohkean päätöksen ja lähtee vuonna 1914 Kanadaan, mistä löytyy juuri se elämänsyke, mitä hän lähti etsimään. Halla jää tyhjilleen ilman asukkaita, kunnes 1960-luvulla tulee Hilja, joka asettuu kesäasukiksi Hallaan. Hän rakastuu Hallaan ja rakastuu mieheen, joka on naimisissa eikä halua vaimostaan avioeroa. 

Halla on kertomus neljästä itsellisestä, rivakasta ja aikaansaavasta naisesta. Vaikka miehet ovat pääosin työteliäitä ja kunnollisia naisiaan kunnioittavia miehiä, heillä on vain sivurooli kirjan tapahtumissa eikä lukija ei pääse heitä lähelle. Naishahmoista laajin on Hiljan tarina, joka ulottuu myös jälkipolviin. Hiljan suru on suuri, kun yhteys Juho-poikaan jää hyvin pinnalliseksi – sen sijaan pojanpoika Sampo tuo Hiljan elämään paljon iloa.
Neljälle vuosisadalle sijoittuva tarina ja sukutalo Halla sitovat naiset yhteen kauniiksi kunnianosoitukseksi aiemmille sukupolville. Palasia yhdistää myös Lintusen äärettömän kaunis kieli, joka loistaa erityisesti taitavissa luontokuvauksissa. Maisemat, kasvit ja eläimet ovat vahvasti läsnä henkilöiden arjessa. Teos on taitavasti rakennettu, ja neljän naisen tarinat limittyvät luontevasti sukupolvet ylittäväksi kokonaisuudeksi. 
Tämä koskettava romaani herättää väkisinkin ajatuksen: millaisen tarinan saisin kokoon oman sukuni naisista?

3 kommenttia:

  1. Minua häiritsi useat ”epätarkkuudet— esim. 1700 - luvulla asuttiin Suomessa savupirteissä,,ei,taloissa.Ja minun olimvaikeamuskoa ,että Pieta,oli niin valistunut naisen seksuaalisuudesta 14- vuotiaana siihen aikaan,että vietteli Paavon.Tuskin tiesi kuukautisistakaan mitään, Ja muitakin samanlaisia kömmähdyksiä,kirja sisältää.Ihmettelin,ettei kustannutoimittajanole puuttunut asiaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. En yleensä lähde kirjoittamaan vastinetta lukijakommentteihin. Haluaisin kuitenkin selventää muutamaa kohtaa – kyseinen romaanin Hallan talo on ollut varmasti savupirtin keinoin lämpiävä kuten oli yleistä. Sitähän ei romaani mitenkään kiellä. Ruoka valmistettiin tulisijassa, savu poistui räppänästä. Oma isovanhempieni talokin oli muinoin entisten asukkaittensa savupirtti ja siitä sitten kehiteltiin ajan kuluessa uunilla lämpiävä rakennus. Köyhimmät asuivat yhden huoneen maalattiapirtissä, hiukan vauraammat, kuten Hallassa, parin huoneen taloissa, lautalattioin jo varustettuina. Tuolloin taloissa saattoi jo olla joko lasi-ikkuna tai eläimen virtsarakosta pingotettu kalvo ikkunaa toimittamassa.
    Pietan sukukypsyys ja henkinen kypsyys on voinut hyvinkin olla kuvantunlaista: lapsuutta ei vietetty siinä määrin kuin nyt. Töihin oli ruvettava jo pienenä, heti kun kynnelle kyettiin. Lapsesta asti aikuisten ankara maailma oli läsnä.
    Avioituminen tapahtui erittäin nuorena, lapsenteko myös. Vaimoja katsastettiin jo ennalta, heitä käytiin etsimässä matkojen takaa ja "puhumassa" morsiamiksi ennalta. Elämä oli kovaa ja Pietakin oli nähnyt todellisuuden monet puolet jo nuoresta pitäen. Nyt hänen piti selvitä yksin. Älykäs tyttö ymmärsi, että vaihtoehdot olivat vähissä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Anonyymi ja kiitos Maritta Lintunen.

    VastaaPoista