Tara Menon: Upoksissa

 

Tara Menon: Upoksissa. Siltala. 2026. Englanninkielinen alkuteos Under Water. Suomentanut Kaisa Kattelus. Kansi Pauliina Nykänen. 224 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Marissa on parikymppinen nuori nainen, joka työskentelee New Yorkissa toimitusassistenttina huippuvarakkaille suunnatussa matkailualan lehdessä. Marissan tehtävänä on kirjoittaa nimettömänä kuvatekstit Viisi parasta -sarjaan, esimerkiksi "Viisi parasta luontokohdetta Etelä-Amerikassa. Viisi parasta lomakeskusta Sveitsissä. Viisi parasta saariretriittiä joogaharrastuksen dekolonisaatioon." Pitää hallita suuri määrä ylistäviä adjektiiveja ja siitä se teksti sitten syntyy. Vaikkapa näin: "Tämän valokuvauksellisen rannan hohtava hiekka ja kristallinkirkas vesi palkitsevat patikoijan." Luonnonkauniit paikat tuovat Marissan mieleen Thaimaan rannikon, missä hän oli varttunut ja missä hän oli löytänyt elämänsä parhaan ystävän. 

Marissan äiti oli kuollut tytön ollessa 6-vuotias. Isä, meribiologi, halusi heidän muuttavan Thaimaahan, jotta isä voisi jatkaa äidin keskenjäänyttä paholaisrauskujen lisääntymistutkimusta. Marissa aloittaa koulun Phuketissa, ja onnekseen heti ensimmäisellä kouluviikolla tutustuu Arielleen. Tytöt ystävystyvät ja haluavat tehdä kaiken yhdessä. Viikot he asuvat Ariellen vanhempien hotellissa ja viikonloppuisin liittyvät läheisen saaren tiiviiseen tutkijayhteisöön. 

Luonto on ystävyksille kaikki kaikessa. "Aina kun vain voimme, Arielle ja minä olemme meressä korallien keskellä tai sitten metsässä, uppoutumassa puihin. Me osaamme arvioida aaltoja, vuoroveden siirtymistä päivä päivältä myöhäisemmäksi, kunnes suunta kääntyy. Tunnemme virtausten liikkeet saaren molemmilla puolilla, osaamme uida pois ristiaallokosta, tiedämme miten taivas muuttaa veden värejä."

Sitten, 26. joulukuuta 2004, Intian valtameren tsunami iskee. Mitään tällaista ei osata odottaa. "Meri vetäytyy nopeasti rannasta, paljastaa metrikaupalla hiekkaa, jota emme ole koskaan ennen nähneet. Poika hylkää linnansa ja juoksee veden perään. Pariskunta nousee seisomaan. Hierojanaiset alkavat osoitella merta. Aaltojen loiske on vaiennut." Näin meri ei ole koskaan käyttäytynyt. Hetkessä kaikki muuttuu. Marissa selviää, ystävän vie meri. 

Phuketista tulee aavekaupunki. Se on liikaa Marissalle, ja hän muuttaa New Yorkiin. Suru ystävän menetyksestä seuraa mukana.  Hurrikaani Sandyn iskiessä New Yorkiin vuonna 2012 Marissa joutuu käymään läpi aiempia kohtalokkaita tapahtumia.

Miten kauniisti Menon kirjoittaakaan luonnosta, merestä ja meren eläimistä. Näitä kuvauksia saattoi lukea useammankin kerran. Suuren vaikutuksen minuun teki Menonin tsunamin kuvaus. Autenttisuudessaan järkyttävät tapahtumat tulivat lähelle, ja lukija pystyi konkreettisesti aistimaan meren ja eläinten poikkeuksellisen käyttäytymisen. Upoksissa on Menonin esikoisteos. Se käsittelee hellästi Marissan surua hänen pohtiessaan ystävyyttä, menetystä ja kauniita muistoja. Kirja on intensiivinen teos ystävyyden voimasta, joka kantaa läpi traumaattisten tapahtumien.

Tara Menon syntyi Intiassa, kasvoi Singaporessa ja asuu nykyään Yhdysvalloissa. Hän on englanninkielen apulaisprofessori Harvardin yliopistossa. Tara Menon on yksi Helsinki Lit 2026 kirjailijoista.

Chris Whitaker: Kaikki pimeän värit

 

Chris Whitaker: Kaikki pimeän värit. WSOY. 2026. Englanninkielinen alkuteos All the Colours of the Dark. Suomentanut Arto Schroderus. Kannen suunnittelu: The Orion Publishing Group. 701 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

Tutustuin Whitakerin kirjaan Kaikki pimeän värit Helsinki Noir - festivaaleilla 1.3.2026. Leena Balme haastatteli Whitakeria. Koskettavassa haastattelussa kirjailija kertoi omasta rankasta nuoruudestaan ja kirjan taustatekijöistä. Kirjailija oli joutunut jättämään suuren määrän sivuja pois, vaikka siitä huolimatta kirja on 700-sivuinen. Whitaker kertoi tehneensä hyvin tarkkaa taustatyötä kirjaa varten ja on itse lopputulokseen varsin tyytyväinen.

Chris Whitaker Helsinki Noir -festivaaleilla

Whitakerin kirja esiteltiin Suomessa dekkarifestivaaleilla, mutta heti pian haastattelun alkaessa kävi selväksi, että Kaikki pimeyden värit on kyllä dekkari, mutta se on hyvin paljon muutakin. Se on romaani ystävyydestä, sydäntäsärkevästä rakkaudesta ja poliisitutkinnasta, ja samalla se on myös kasvukertomus ja rikosromaani.  

Kirjassa tapahtuu hyvin paljon. On vuosi 1975. Tapahtumat alkavat Missourin kuvitteellisesta Monta Claren pikkukaupungista, kun 13-vuotias Joseph "Patch" Macauley siepataan hänen pelastaessaan sankarillisesti luokkatoverinsa. Saint Brown, Patchin hyvä ystävä, on järkyttynyt. Saintin maailma kääntyy ylösalaisin, ja hän vannoo tekevänsä kaikkensa löytääkseen Patchin. "Kukaan ei vielä tiennyt, millaiseksi murhenäytelmäksi heidän elämänsä muuttuisi." Saint on hyvin määrätietoinen nuori, hän on lahjakas pianisti ja aloitteleva mehiläistenhoitaja, joka asuu isoäitinsä Norman kanssa. Muiden silmissä Saint näyttää hieman säälittävältä. "Hänellä ei ollut tyylitajua eikä naisellisuutta, ei mitään mahdollisuutta löytää itselleen poikaystävää ja sitten miestä. Tyttö, joka etsi kirjoista vastauksia kysymyksiin, vaikka kukaan ei ikinä esittäisi niitä kysymyksiä hänelle."

Patch paiskataan kellarin pimeyteen. Yllätyksekseen hän ei ole yksin. Hänen kanssaan on Grace, joka kertoo Patchille kaikesta, seikkailuista, matkustamisesta, kirjallisuudesta ja kaikista mahdollisuuksista, mitä maailma tarjoaa. Patch pakenee kellarista, mutta missä on Grace? Gracen ääni ja tarinat valtaavat Patcin mielen, ja alkaa pakonomainen Gracen etsintä, joka jatkuu vuosikausia ja ulottuu kauan Missourin osavaltion rajojen ulkopuolelle. 

Heti alkusivuilta lähtien Kaikki pimeän värit vei minut mukanaan. Lukukokemus oli kiehtova ja monikerroksinen, täynnä tunteiden kirjoa – tarina nauratti, itketti ja yllätti kerta toisensa jälkeen. Vaikka juoni on paikoin monimutkainen, siihen on helppo uppoutua, ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Jokainen luku loksahtaa luontevasti paikalleen rakentaen eheän ja vaikuttavan kokonaisuuden.

Whitakerin tyyli on omaleimainen ja pirstaleinen, paikoittain myös runollinen. Arto Schroderus on käännöksessään onnistunut taitavasti välittämään kirjan rytmin. Kaikki pimeän värit on ensimmäinen Whitakerilta suomennettu kirja.