Anna Hope: Albion

 

Anna Hope: Albion. Siltala. 2025. Englanninkielinen alkuteos Albion. Suomentanut Markku Päkkilä. Kansi Viivi Prokofjev. 436 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat kietoutuvat Philip Brooken hautajaisten ympärille. Hautajaiset pidetään vainajan kodissa, Sussexin maaseudulla sijaitsevalla satoja hehtaareja käsittävällä sukutilalla. Upea kaksikymmentäkamarinen kartano on ollut Brooken suvun hallussa seitsemän sukupolven ajan. On päätetty, että hautajaisista tulee oman perheen pieni, intiimi tilaisuus. Mukana ovat Philipin vaimo Grace ja lapset Frannie, Milo ja Isa. Myös Isan perhe ja Frannien tytär ovat mukana. 

Philip oli perinyt upean kotikartanonsa ollessaan vasta 18-vuotias. Kuuluisaksi hän tuli järjestämästään ilmaisfestivaalista, joka sai nimen Teddykarhujen huviretki, jolloin Philip tapasi sympaattisen Nedin, joka on siitä lähtien asunut bussissa kartanon mailla. Yksi vieraista oli ollut hänen tuleva vaimonsa, kaunis Grace, joka on kestänyt Philipin naissuhteita läpi vuosien.  

Perheen vanhin lapsi Frannie, joka nyt isän kuoltua perii kartanon ja tilan, pidätettiin alle kaksikymppisenä, kun hän yritti pelastaa ikimetsässä kasvavan tammen. "...onko mitään englantilaisempaa olemassakaan?" Edelleen hän on kiinnostunut ilmastokriisistä: "kaikki neljäsataa hehtaaria annettaisiin ekosysteemin ennallistamissuunnitelman käyttöön." 

Milon suhde vanhempiinsa on vaikea. Hän on vieläkin katkera, että hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen isän vaatimuksesta eikä äitikään noussut vastustamaan isää. Milolla on ollut vaikeuksia löytää paikkaansa. Nyt Milo haluaa perustaa lapsuudenkotinsa maille hoitokeskuksen, joka palvelisi superrikkaita. Psykedeelisten huumeiden avulla synnytetään uudelleen englantilaisen yhteiskunnan ylin huippu.  

Isa on päässyt kauimmaksi lapsuuden kartanosta ja isäsuhteesta. Hän on perheellinen ja on kouluttautunut opettajaksi. Hänen nuoruuden rakkautensa asuu yhä edelleen kartanon mailla. Hautajaiset herättävät vanhat tunteet henkiin. Isa on kutsunut hautajaisiin Claran, isänsä amerikkalaisen naisystävän tyttären, jonka dramaattinen hautajaispuhe avaa salaisuuksia suvun menneisyyteen. Mietin Claran tarpeellisuutta henkilögalleriassa. Ainakin kirjan loppupuolella hänen osuutensa vie juonta pois Brooken sukutarinasta.

En saanut oikein otetta sisaruksista, mutta sen sijaan Frannien tytär Rowan oli kertakaikkisen ihastuttava. Tällä tietoviisaalla, kaikesta kiinnostuneella tytöllä oli lämmin suhde isoisäänsä. Rowanin kautta Philip näyttäytyy inhimillisenä ja lämpimänä henkilönä. Luonnolla on iso merkitys kirjassa, ja kiinnostus luontoon on yksi Rowanin harrastuksista. Bussissa asuvan Nedin osuus kirjan tapahtumissa lisääntyy kirjan loppupuolella. Ja hyvä niin, niin sympaattinen tämä vanha mies on.

Kun googlaa sanan Albion, se on Iso-Britannian saaren vanha nimitys. Albion oli myös sen orjalaivan nimi, jolla Brooken suku oli aikoinaan hankkinut suuren omaisuuden.

Anna Hope on kansainvälisesti arvostettu kirjailija. Albion on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Kirja on kiinnostava ja koukuttavakin sukutarina, jossa paneudutaan perheen ihmissuhteisiin, ilmastokriisiin ja kolonialismiin. Kirjan upeat luontokuvaukset ovat vertaansa vailla. Viivi Prokofjevin suunnittelemassa onnistuneessa kannessa yhdistyvät kirjan keskeiset teemat: kartano, luonto, eläimet ja Nedin bussi.

Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu

 

Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu. Gummerus. 2025. Englanninkielinen alkuteos Broken Country. Suomentanut Outi Järvinen. Kansi: Jenni Noponen. 374 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Beth ja Frank pitävät lammasfarmia Blakeleyn sukutilalla Dorsetissa Englannin maaseudulla. Maatilalla työskentelee myös sympaattinen, mutta arvaamaton Jimmy, Frankin veli. Tila vaatii paljon työtä, mutta työ on palkitsevaa. Elämän pitäisi olla mallillaan, mutta avioparin elämää varjostaa suuri suru. Heidän ainoa poikansa, 9-vuotias Bobby kuoli traagisesti muutama vuosi sitten. Pojan kuolema oli järkyttävä isku erityisesti Bethille, jonka rakkaus poikaa kohti oli horjumatonta. Hän tuntee pojan menetyksen joka päivä ja katsoo päivittäin pojan valokuvaa. Bobby oli todellinen maalaispoika, joka halusi olla ulkona aamusta iltaan isänsä ja setänsä kanssa "...esi-isien ketju kiinnittää Bobbyn tähän maahan, näihin kumpuileviin vihreisiin niittyihin, näihin ääniin, näkyihin ja makuihin, tuhansien vuosien tuntuun." Bobbyn kuolema on vaiettu puheenaihe avioparin kesken.

Eräänä päivänä Blakeleyn maatilalle tulee Gabriel Wolfe, Bethin ensirakkaus. Nykyisin Gabriel on  menestynyt kirjailija. Tästä alkaa eeppinen rakkaustarina, joka muuttaa kaikkien heidän elämänsä ikuisiksi ajoiksi. 

Beth tuntee rakastavansa molempia miehiä, aviomiestään Frankia ja ensirakkauttaan Gabrielia. Gabrielilla on Leo-poika, joka on samanikäinen kuin Bobby, jos hän olisi saanut elää. Frankin vastustuksesta huolimatta Beth alkaa pitää seuraa yksinäiselle Leolle ja huomaamattaan kiintyy poikaan päivä päivältä yhä enemmän. 

Tässä rakkausdraamassa on kolme juonikuviota, ja tapahtumat kulkevat kahdella aikatasolla. Vuonna 1955 Beth ja Gabriel tapasivat ensimmäisen kerran. Tuolloin Beth oli 17-vuotias. Rikkaan perheen Garbriel oli komea nuori mies, jolla oli aristokraattisen kauniit kasvot: "tummat silmät, ripset joista ystäväni olisivat kateellisia, laineikkaat ruskeat hiukset, jotka valahtavat kasvoille, terävät poskipäät." Nuorten yhden kesän rakkaussuhde oli kiihkeä ja täynnä intohimoa. Nykyhetken vuoden 1968 aikajanalla Gabriel palaa takaisin lapsuuden kotiinsa mukanaan Leo-poikansa. Lisäksi on oikeudenkäyntikertomus, josta tarinan edetessä annetaan lukijalle pikkuvinkkejä, mutta kokonaisuudessa dramaattinen oikeudenkäynti aukeaa lukijalle vasta kirjan loppupuolella.  

Tämä moniulotteinen rakkaustarina, jossa on myös trillerin elementtejä, jää elämään mieleen pitkäksi aikaa. Kirja herättää pohtimaan ihmisen erehtyväisyyttä ja myös ihmisten hyväntahtoisuutta, jopa jaloutta, samoin kuin syyllisyyttä ja sovitusta sekä anteeksiantoa ja toivoa. Kirja todellakin pitää lukijan otteessaan, koska kirjailija paljastaa taitavasti, mutta hitaasti, tarinan käänteitä, jotka ovat hyvin yllätyksellisiä. Näin kirjan intensiteetti jatkuu läpi kirjan. Henkilöhahmoista ei voi olla pitämättä. Kirjailija on rakentanut Bethistä päähenkilön, joka käyttäytyy tavalla, jota useimmat paheksuvat, mutta silti pidämme hänestä. Hallin kirjoitustyyli on kaunista ja kuvailevaa. Englantilainen maaseutu on helppo visualisoida. 

Kirja on ollut suorainen sensaatio maailmalla. En ihmettele, itselläni se kuuluu ehdottomasti vuoden parhaimmistoon. Kirjaa on verrattu Suon villi laulu -teokseen. Kirjoissa on yhtäläisyyksiä, mutta minun mielestäni Missä maa murtuu vie voiton kauneudellaan ja lumoavuudellaan. 

Tuire Malmstedt: Lintusielu

 

Tuire Malmstedt: Lintusielu. Aula & Co. 2025. Kansi: Laura Noponen. 284 s.

Arvostelukappale kustantajalta

Lintusielu on viides osa Metso & Vauramo -dekkarisarjassa. Alusta pitäen sarja on ollut kiinnostava ja tasokas, aivan kuten Malmstedtin aiempikin Isa Karos -sarja. 

Eri puolilta Jyväskylän kaupunkia löytyy yksinäisiä, tuntemattomia lapsia, jotka ovat langanlaihoja, huonosti puettuja ja puhumattomia. Lapset ovat mysteeri, koska heihin ei saada mitään kontaktia. Käy ilmi, että kaikkien lasten kaulassa on nimilaatta. Nimet herättävät ihmetystä. Poliisi joutuu miettimään, pilaileeko joku heidän kanssaan. 

Elmo Vauramolla on edelleen vaikeuksia keskittyä työhönsä tai oikeastaan mihinkään. Inarin kuolemasta on vähän yli vuosi, mutta suru on edelleen voimakkaana läsnä. Inari on läsnä jokaisessa Elmon päivässä. Elmosta tuntuu, että lohtua antaa vain Reino-koira. "Kuolema on pahin eläville, isoisällä oli ollut tapana sanoa. Elmo tajusi vasta nyt, mitä se tarkoitti." Ujosta Matilda Metsosta on kuoriutunut älykäs rikostutkija. Adoptoitu tytär Silja pitää äidin vakaasti arkipäivässä kiinni, kun äidin ajatukset tahtovat ajautua pohtimaan kadonneiden lasten mysteeriä. Natalia Linnainmaa on uusi vahvistus, samoin kuin Isa Karos -sarjasta tuttu poliisi Niiles Aarnikoski. Yksikköä johtaa Selma Lahtinen. 

Tällä porukalla lähdetään selvittämään lasten mysteeriä. Elmo ja Matilda selvittävät kadonneiden arkistoja sekä myös rikosarkistoja, mutta sopivia osumia ei löydy. Kun vielä Tuomiojärven rannalta löytyy kuollut mies, Jyväskylän poliisi on täystyöllistetty. Tuntuu, ettei mikään lähde aukeamaan. Ja kaiken lisäksi poliisit vuorotellen saavat konekirjoitettuja viestejä, joissa on otteita Veljeni Leijonanmieli -kirjasta.

Kuten Malmstedtin dekkareissa aiemminkin, myös Lintusielussa seurataan kahta aikatasoa. Heti kirjan alkupuolella on sydäntäsärkevä kuvaus Laukaan Pernasaaren koulukodin suljetulta osastolta, jossa 15-vuotias Myrtsi kertoo omista ja pikkuveljensä Lintan rankoista kokemuksista koulukodissa. Lisäksi avautuvat sisarusten lapsuuden lohduttomat kokemukset. "Ja mikä meidän rikos on? Se ettei meidän vanhemmat, opettajat ja ohjaajat enää jaksanut meitä." Onneksi lapsilla on ihana, välittävä ja rakastava mummo, joka kutsuu pikkuveljeä Lintusieluksi. Mutta mummo kuolee. "Mun hommaksi jäi pysytellä hengissä ja pitää myös Lintta ja pikkusisko elävien kirjoissa."

On selvää, että lopussa erilliset aikatasot sidotaan yhteen. Yllättävää loppuratkaisua tuskin kukaan pystyy arvaamaan. 

Malmstedtin Lintusielu on älykäs ja monikerroksinen dekkari, joka tempaa mukaansa jo heti ensimmäisiltä sivuilta. Juoni on rakennettu taitavasti ja se pitää otteessaan loppuratkaisuun asti. Kirjan uskottavat ja huolella työstetyt henkilöhahmot tekevät lukukokemuksesta entistäkin nautittavamman. Lintusielu on Metso & Vauramo -dekkarisarjan viides ja viimeinen osa. Sarjan kiinnostavuus on kasvanut kirja kirjalta, ja sen osien nimet ovat erittäin onnistuneita. Kaikki ovat lyhyitä nimiä ja alkavat samalla kirjaimella: Lasitarha (2021), Lumihauta (2022), Lyijysydän (2023), Luusaari (2024) ja Lintusielu (2025). Suosittelen vahvasti koko sarjaa, ja se kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä.

Markku Heikkilä: Jussi Halla-aho - Elämäkerta

 

Markku Heikkilä: Jussi Halla-aho - Elämäkerta. readme.fi. Kannen suunnittelu Mediacraft Oy. Etukannen kuva Matti Matikainen. 448 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Markku Heikkilän Jussi Halla-ahosta kirjoittama elämäkerta on yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Heikkilä kertoi etukäteen mediassa, että Halla-aho avaa kirjassa laajasti ja rehellisesti omaa elämäänsä aina lapsuudesta puhemieskauteen asti. Olipa tiedossa sekin, että kirjassa paljastetaan "salaisuuksia", joiden piti tulla julki vasta vuonna 2031.

Jussi Halla-ahon (s. 27.4.1971) lapsuutta Tampereella varjostivat risaiset kotiolot. Äiti Ulla Bergroth oli ja on sydämellinen nainen, mutta oli alkoholistimiehensä edessä hieman avuton. Yhä edelleen Halla-ahon on vaikea muistella isäänsä. Yläastetta leimanneet koulukiusaamiset olivat ikäviä kokemuksia, jotka yhä edelleen palaavat Halla-ahon mieleen. Halla-aho kirjoitti yliloppilaaksi Tampereen iltalukiosta. Ylioppilaskirjoituksissa hänen aineensa valittiin parhaita ylioppilasaineita esitelleeseen teokseen. Aineen aiheena oli Mikä kauhuelokuvissa kiehtoo? 

Halla-aho on kielellisesti äärettömän lahjakas. Mielenkiinto kieliä kohtaan ohjasi nuoren miehen opiskelemaan kielitieteitä, joihin kuului mm. ukrainan kieli, jota taitoa hän on pystynyt hyödyntämään tänä päivänä. Myös muinaiskirkkoslaavi kuului opiskeluohjelmaan. Halla-aho valmistui venäjän kielen maisteriksi loistavin arvosanoin vuonna 1999. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2006. Halla-aho on vilpittömästi kiinnostunut kielten opiskelusta, se ei ole hänelle pakonomaista pänttäämistä, vaan pikemminkin tarjoaa hänelle keinon rentoutua. Pakkoruotsiin -mutta ei ruotsin kieleen - Halla-aho on aina suhtautunut kielteisesti. 

Halla-aho kiinnostui yhteiskunnallisista keskusteluista Suomen Sisu -järjestön Kansallismielisellä keskustelupalstalla. Yhä edelleen hän osoittaa arvostuksensa Suomen Sisun toimintaa kohtaan, koska sen toiminnan ja Scripta-blogin myötä Suomessa on kymmeniä perussuomalaisia kansanedustajia ja kunnanvaltuutettuja. Ja ennen kaikkea, Halla-aho muistuttaa, Suomen Sisun myötä maahanmuutto ja monikulttuurisuus nousivat kriittisen keskustelun kohteeksi. Tosin tuore vaimo Hilla Salovaara ei aluksi lämmennyt miehensä heränneelle kansallismielisyydelle. Sittemmin Hilla on ollut miehensä tärkeänä tukena. Tohtorikoulutetulla, merkittävää uraa tekevällä Hillalla on ollut päävastuu kodista ja neljän lapsen hoitamisesta. 

Aktiivisuus Suomen Sisussa herätti Halla-ahon kiinnostuksen poliittiseen toimintaan. Poliittinen ura alkoi Helsingin kaupunginvaltuustosta, jatkui kansanedustajana kahteen otteeseen ja siinä välissä oli kausi europarlamentaarikkona. Sitten oli vielä presidentinvaali. Voimia kuluttivat väsyttävät vaiheet syytteineen ja oikeudenkäynteineen. Nyt eduskunnan puhemiehenä toimiva Jussi Halla-aho on vasta 54-vuotias. Poliittinen ura ei varmasti jää tähän.

Perussuomalaisten puheenjohtajaksi Halla-aho valittiin vuonna 2017, mutta hän ei asettunut ehdokkaaksi vuoden 2021 puheenjohtajavaalissa. Miksi? Halla-aho paljastaa tiedotteen sisällön kirjaa varten, vaikka alunperin tiedote oli tarkoitus julkistaa vasta 21.6.2031. Syyt siirtyä syrjään puoluejohdosta olivat sekä poliittisia että henkilökohtaisia, mm. "jatkuva stressi siitä, mitä asetelman toinen osapuoli seuraavaksi tekee" liittyen avioliiton ulkopuoliseen lapseen.

Markku Heikkilän kirjoittama Jussi Halla-ahon elämäkerta on yli 400-sivuinen teos, joka onnistuu pitämään lukijan otteessaan ensi sivuista lähtien. Heikkilä on taitava kirjoittaja, ja hän on lähestynyt aihettaan neutraalisti, ilman kantaa ottamista Halla-ahon tai perussuomalaisten poliittisiin mielipiteisiin. Kirjoittaja on nähnyt tehtäväkseen välittää Halla-ahon kertoman sellaisenaan, eikä ole kyseenalaistanut tai tarkistanut saamiaan tietoja.  

Mielestäni Heikkilä on hyvin tavoittanut Halla-ahon persoonallisuuden, jota luonnehtivat loogisuus, järjestelmällisyys ja oikeudenmukaisuus. Halla-aho kuvailee itseään introverttinä pohdiskelijana. Hänet tunnetaan erinomaisena kirjoittajana, jonka tekstit ovat oivaltavia ja usein sävytettyjä sarkasmilla ja ironialla. 

Monet kirjassa esitetyt Halla-ahon poliittiset mielipiteet maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta ovat lukijoille jo entuudestaan tuttuja, samoin on ollut tiedossa Halla-ahon kriittinen suhtautuminen Timo Soiniin ja Sanna Mariniin. Kirja paljastaa myös uusia, henkilökohtaisempia puolia. Esimerkiksi perhe-elämän ja perhealbumien avaaminen tarjoaa monille lukijoille uutta ja kiinnostavaa tietoa.

Kirjan fyysinen laatu on myös huomionarvoinen: se on kaunis ja miellyttävä pitää kädessä. Taitto on onnistunut ja paperin laatu hyvä, mikä tekee siitä erinomaisen lahjaidean vaikkapa isänpäiväksi.

Arvonnassa kaksi puolipäivälippua Turun Kirjamessuille

 

Arvonnassa kaksi puolipäivälippua Turun Kirjamessuille 3.-5.10.2025. Aamupäivän lippu on voimassa klo 10-14 ja iltapäivän lippu klo 14-18.

Jos arpaonni suosii sinua, lähetän sinulle lunastuskoodin, joka oikeuttaa osallistumaan joko tapahtuman aamupäivä- tai iltapäiväosioon ja jolla voit valita sekä päivän (pe / la / su) että kellonaikablokin.

Turun Kirjamessuja on järjestetty jo 35 vuotta. Tämän vuoden teemana on Aloita uusi tarina. Ohjelma on kiinnostava ja monipuolinen.

Monipuolinen kattaus ajankohtaisia kirjailijoita

Turun Kirjamessuilla esiintyy tänä vuonna suuri joukko tunnettuja kotimaisia kirjailijanimiä. Uusista teoksistaan kertovat muun muassa Emmi Itäranta, Iida Turpeinen, Juha Itkonen, Satu Rämö, Max Seeck, Tuomas Kyrö, Heli Laaksonen, Matti Rönkä ja Katja Tukiainen.

Ruotsinkielinen kirjallisuus on näkyvästi mukana messuilla. Lavalle nousevat muun muassa kirjailijat Merete Mazzarella, Malin Kivelä, Peter Sandström, Janne Ramstedt, Johnny Ramstedt ja Ann-Luise Bertell. Kirjamessuilla nähdään myös kansainvälisiä kirjailijavieraita, esimerkiksi irlantilainen palkittu runoilija Michael O´Loughlin sekä virolaiset nykykirjallisuuden huippunimet Urmas Vadi, Kätlin Kaldmaa ja Tiit Aleksejev.

Elämäkerrat ja muistelmat tuovat messulavalle muun muassa Topi Borgin, muusikko Samuli Putron, näyttelijä, kirjailija Anna-Leena Härkösen, ohjaaja, tietokirjailija Tuomas Milonoffin, laulaja Laura Voutilaisen sekä näyttelijä Jarmo Kosken.

Ohjelmalinkki:

https://share.google/e4kaHgWVOmjdY5n1Y

Nyt kirjamessuille on helppo tulla. Uusi tapahtumapaikka on Logomo, eli ihan lähelle pääsee bussilla ja junalla.

Arvonta päättyy tiistaina 23.9.2025 klo 18. Ilmoitan voittajille sähköpostitse. Jos voittajat eivät reagoi sähköpostiin kolmen päivän kuluessa, arvon uudet voittajat.

Onnea arvontaan! Nähdään Turun Kirjamessuilla!

Lukupiirikirjana Brit Bennettin Mikä meidät erottaa

 

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa. Tammi. 2021. Alkuteos: The Vanishing Half. Suomentanut Maria Lyytinen. Kannen suunnittelija Lauren Peters-Collaer. 403 sivua.  

Rauman Naisten Pankin lukupiiri Päi avara mailma kokoontui kahdeksan naisen voimin vaihtamaan ajatuksia Bennettin kirjasta Mikä meidät erottaa. Bennettiltä on ilmestynyt suomeksi myös teos Äidit. Sitä kukaan meistä ei ollut lukenut, mutta kirja päätyy varmasti monen lukupiiriläisen lukulistalle, niin positiivinen lukukokemus lukupiirikirjamme oli.

Tapahtumat alkavat Mallardin kaupungista Louisianasta. Kaupunki on niin pieni, ettei se edes näy kartalla. Se on erikoinen kaupunki, kaupunki perustettiin vaaleaihoisille värillisille, ja sellainen se on yhä edelleen. 1930-luvulla syntyneet identtiset kaksoset Stella ja Desiree Vignes ovat kunnianhimoisia tyttöjä, jotka haluavat opiskella, mutta äiti ottaa heidät pois koulusta, koska isättömässä perheessä tarvitaan rahaa. Eräänä päivänä nämä 16-vuotiaat siskokset karkaavat New Orleansiin ja saavat työpaikan pesulasta. Siskosten tiet eroavat, sillä Stella päättää, että hän haluaa elää elämäänsä valkoisena, kun taas Desiree tapaa mustan miehen ja saa hänen kanssaan lapsen. Koska mies osoittautuu väkivaltaiseksi, Desiree päättää palata kotikaupunkiinsa Mallardiin neljäntoista vuoden jälkeen mukanaan seitsemänvuotias yönmusta Jude-tyttö. Koulussa Jude joutuu kiusauksen kohteeksi. "Sä oot niin musta, ettet erotu liitutaulusta."

"Olihan nyt ainoastaan järkevää tekeytyä valkoiseksi päästäkseen elämässä eteenpäin. Mutta että nai tumman miehen? Ja teki tälle pikimustan lapsen! Desiree Vignes oli kerjännyt itselleen ongelmia, joista ei pääsisi enää koskaan eroon."

Koska Stella onnistui esiintymään valkoisena New Orleansissa, hän päättää jatkaa samaa linjaa, menee naimisiin valkoisen Blaken kanssa ja saa ihastuttavan vaalean Kennedy-tyttären. Myös Kennedy itse ymmärtää, kuinka onnekas hän on. "Hänen koko elämänsähän oli itse asiassa yksi onnenkantamoinen - hänelle oli suotu valkoisuus, vaalea tukka, sievät kasvot, hyvä vartalo, rikas isä." Stellan on oltava varuillaan koko ajan, jotta ei paljastuisi. Siksi hänen täytyy katkaista kaikki siteet kaksoissiskoon ja äitiin. Naapuriin muuttaneeseen mustaan perheeseen täytyy ottaa etäisyyttä. Mutta kaikki ei ole ikuista, solmut alkavat avautua, kun Jude sattumalta kohtaa Kennedyn ja tunnistaa hänet serkukseen. 

Totesimme, että vaikka ihonvärillä on kirjassa merkittävä rooli, kirjassa on monia muitakin teemoja, joita Bennett käsittelee kiinnostavasti ja kunnioittavasti, esimerkiksi transsukupuolisuus, ystävvyys, valheessa eläminen ja oman polun etsiminen. Kirja on taitavasti rakennettu, ja siirtymät teemasta toiseen sekä eri aikakausien välillä sujuvat luontevasti. Toisaalta tarina ei etene kronologisesti, vaan kirjailija korostaa erityisesti tarinan käännekohtia, mikä aiheutti joidenkin lukijoiden mielestä hämmennystä aikajanassa ja tapahtumien kulussa. Lisäksi osa juonenkäänteistä tuntui hieman keinotekoisilta, mikä saattoi hämmentää lukijoita.

Tunsimme myötätuntoa - tai jopa raivoa, kuten eräs lukijoistamme totesi - Stellaa kohtaan, jonka roolina oli jatkuva salailu ja pelkona paljastuminen. Hän oli itse tietoisesti valinnut valkoisen naisen roolin, mutta arvasiko hän nuorena, miten raskasta jatkuvassa valheessa eläminen on. Stella johdatti keskusteluamme rooleihin, joita meillä kaikilla on useita, ja myös salaisuuksiin, joita piilotellaan suvuissa ylisukupolvisesti.

Kirja herätti vilkasta keskustelua. Sivusimme kirjan teemoihin liittyen vuosien mittaan tapahtuneita kohtaamisia ja yllättäviä tilanteita. Esille nousi Nobel-kirjailija Toni Morrison, jonka kirjoista erityisesti Minun kansani, minun rakkaani on ollut minulle erittäin tärkeä kirja. Myös Morrisonin kirjassa Luoja lasta auttakoon on teemana ihonväri. Keskustelimme pitkään Helsingin Sanomissa julkaistusta Ndéla Fayn esseestä, missä Faya kertoo syistä, miksi hän lopetti valkoisten heteromiesten kirjoittamien kirjojen lukemisen.   

Plussaa sai kirjan nimi sekä myös Maria Lyytisen taitava käännös. Kirjan kauniin ja kutsuvan kannen on suunnitellut Lauren Peters-Collaer.               

Olemme monesti todenneet, miten myös kaunokirjallisuudesta oppii. Sen todisti myös tämä kirja. Ei ole merkityksetöntä, onko ihonväri valkoinen, tumma, pikimusta, yönmusta, pähkinänruskea, toffeenruskea vai märkä hiekka. "Ihonväri määrittää ikuisesti koko elämän", kuten eräs lukijoistamme totesi. 

Kirja sai meiltä erittäin hyvän arvosanan: 4,5. Se on yksi parhaista lukupiirimme nelivuotisessa historiassa. Seuraava lukupiirikirjamme on Valérie Perrinin Vettä kukille.

Holly Brickley: Säröjä

Holly Brickley: Säröjä. Tammi. 2025. Englanninkielinen alkuteos Deep Cuts. Suomentanut Mari Hallivuori. Kannen suunnittelu Chris Allen. 310 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Eletään vuoden 2000 syksyä. Percy Marks viettää perjantai-iltaa kampuksen baarissa ja kuuntelee tavalliseen tapaansa musiikkia. Percy ei ole musiikillisesti lahjakas, hän ei laula eikä soita mitään instrumenttia, mutta hän rakastaa musiikkia ja hänellä on mielipiteitä. Rakkaus musiikkiin tuli lapsuuden kodista. Hän analysoi ja usein jopa ylianalysoi kuulemiaan kappaleita. 

Tänä iltana tunnelmassa on jotakin poikkeavaa. Baarissa hänen vieressään istuva mies, opiskelukaveri Joe Morrow on lauluntekijä. Kun Hall & Oatesin Sara Smile alkaa soida jukeboksissa, Joe parahtaa: "Ihan loistava kappale." Tähän Percy toteaa: "tämä on loistava tulkinta, loistava taltiointi. Ei loistava kappale." Tästä alkaa Joen ja Percyn monimuotoinen suhde. Heidän tavatessaan Joe seurustelee vielä Zoen kanssa, joka on "tyylikäs punkkari - langanlaiha ja kapealanteinen tyttö, joka pukeutui napapaitoihin ja paskupohjaisiin maihareihin ja jonka valkaistussa tukassa oli tumma juurikasvu." Zoe on ollut isona tukena Joen valtiotieteen opinnoissa Berkeleyssä. 

Joe kiinnostuu Percyn analyyseistä ja arvostaa Percyn musiikkitietämystä. Percy ymmärtää, että Joe on oikea muusikko. Joe ammentaa lapsuuden ikäviä kokemuksiaan musiikkiin. "Kovan kuoren alla olin täynnä pelkoa ja raivoa. Purkauduin kuin tulivuori. Tarvitsin musiikkia, joka kuvasi sitä olotilaa", kuvaa Joe musiikin tekemistään. Joe kiinnostaa Percyä, kuten kaikki muutkin muusikot, mutta he herättävät Percyssä sietämätöntä kateutta. "Olen täysin lahjaton, minulla on vain mielipiteitä muiden tekemisistä." Percy haluaa olla paljon enemmän. Kun Joe pyytää Percyä kuuntelemaan säveltämänsä kappaleen, Percy suostuu. Siitä alkaa vuosia kestävä yhteistyö, joka sytyttää molemmissa uusia intohimoja ja vie Joen kohti indie-rock -tähteyttä perustamansa Caroline-yhtyeen myötä. Pidin Percystä, hän on inhimillinen ja samaistuttava nuori nainen kaikkine virheineen.  

Percy muistelee syyskuun 11. päivän 2001 WTC-iskuja: "Tornit luhistuivat hidastetussa kuvassa, alareunassa päivittyivät järkyttävät uutisotsikot. "Columnated ruins domino, imperiumi romahtaa niin kuin Beach Boysien biisissä", kuiskasin ruutua katsoen, kauhuissani." Joe ja Percy sanoittavat ikimuistettavan levyn Bay Window, jossa he purkavat omia tuntojaan tuosta järkyttävästä päivästä.

Säröjä on intohimoinen kirja musiikista, rakkaudesta ja unelmien tavoittelemisesta. Tapahtumat liikkuvat Brooklynin baareista San Franciscon tanssilattioille.  Musiikkia - sitä tässä kirjassa on. Musiikkia löytyy jo lukujen otsikoista, ne on nimetty laulujen sanoilla. Lukujen eli laulujen nimet on luetteloitu kirjan etukannen alaosassa. Täytyy kyllä todeta, että kirjaa lukiessani huomasin, kuinka tietämätön olen musiikin suhteen. Bongasin sieltä onneksi aika paljon tuttujakin nimiä, vaikkapa Dylan, Beatlesit, Beach Boys, No Doubt, Radiohead, Leonard Cohen, Kate Bush ja Wilson Pickett, mutta vielä enemmän sellaisia, joista en ole aiemmin kuullut. Jos olet musiikin ystävä, suosittelen vahvasti tätä kirjaa.

Säröjä on Holly Brickleyn esikoiskirja. Kirjasta on tulossa elokuva, jonka pääosissa ovat Saoirse Ronan ja Austin Butler.   

Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki

 

Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki. Aula & Co. 2025. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. 278 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Valkoisen linnun kaupunki on jatkoa Sinisiipisten saari -teokselle. Sinisiipisten saari kuvasi Aina Ahlgrenia, josta kehkeytyi rohkea nuori nainen, joka pystyi tekemään isoja, itsenäisiä päätöksiä. Valkoisen linnun kaupunki jatkaa saman suvun nuorten naisten tarinaa niin, että tällä kertaa pääroolin saa Fanny Ahlgren, Ainan serkku. Ainakin vilahtelee mukana kirjan tapahtumissa. 

Fannyn perhe kuuluu Turun varakkaimpiin. Perhe asuu kauniissa jugendtyylisessä Albatros-talossa Puolalanpuiston läheisyydessä. Talon ulko-ovea koristaa kaunis albatrossiaiheinen lasimaalaus. Kesät vietetään huvilalla Ruissalossa. "Huvila oli vanha, koristeellinen rakennus, jonka Fannyn vanhemmat olivat hankkineet silloin, kun kesänvietto huviloissa oli ollut muodissa." Fanny opiskelee Turun piirustuskoulussa. Tavallaan hän pitää opiskelustaan, mutta kokee kuitenkin, että "opiskelu taisi tosiaan olla pelkkää ajanhukkaa." Koulussa opettajat esittelevät moderneja suuntauksia, kun taas Fanny oli oppinut arvostamaan klassisuutta ja selkeyttä. Hän toteaakin, että "En ole ollut kovin innostunut mistään uudesta". Mutta kokeiltuaan uusia grafiikan menetelmiä, hän ihastuu menetelmien arvaamattomuuteen ja uudenlaiseen kauneuteen. Varsinais-Suomen Matkailuyhdistyksen reklaamikilpailu innostaa Fannyn kokeilemaan uusia tekniikoita. 

Fanny on kihloissa Johanneksen kanssa, joka on hyvin mieleinen sulhanen Fannyn vanhemmille. Fanny oli ollut onnellinen ja ylpeä siitä, että hän olisi ensimmäinen suvun nuorista naisista, joka astuisi avioon. Aikaa myöten Fanny kokee, että ei tunne rakkautta Johannesta kohtaan ja päättää purkaa kihlauksen. Se on rohkea päätös. Vanhemmat eivät ymmärrä eivätkä hyväksy Fannyn ratkaisua, mutta lukija kyllä tunnistaa Fannyn mielentilat ja myötäelää niitä. Fanny on ylpeä, kihlauksen purkaminen on ensimmäinen askel kohti uuden elämän suuntaa.

Eletään 1930-lukua. Taustalla maailmanpoliittisessa tilanteessa kuohuu. Sanomalehdissä pohditaan, saako Hitler niin suuren kannatuksen, että pääsee valtaan Saksassa. Fannyn ystävä Lena suhtautuu epäillen kaikkiin saksalaisiin, mm. taiteilija Max Langeen, johon Fanny tuntee ihastuvansa. Ajateltavaa Fannylle antaa salaperäinen nainen, jonka tausta kiinnostaa myös Elin-siskoa. 

Pidin kirjasta todella paljon. Sujuva teksti sekä taidolla ja huolellisuudella rakennetut henkilöhahmot ovat kirjan vahvuuksia. Kiinnyin Fannyyn ja toivon hänelle kaikkea hyvää miessuhteissa, koulunkäynnissä kuin myös terveysasioissa. Kuten edellinenkin teos, tämäkin kertoo nuoren naisen kasvun ja itsenäistymisen tarinan.  Fannyn on selvitettävä, onko hänellä riittävästi rohkeutta ja sisukkuutta irrottautua vanhempien hänelle suunnittelemasta elämäntiestä ja seurata omaa polkuaan. 

Ajankuva ja 1930-luvun Turku avautuvat lukijalle kiinnostavina ja todentuntuisina. Turkua tuntevat tunnistavat kirjasta vanhoja rakennuksia, kuten Aschanin kahvilan, joka tuolloin oli suosittu erityisesti nuorten keskuudessa. Laaja lähdeluettelo osoittaa, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten. Kirjasarja näyttää, että Kostet taitaa historiallisten kirjojen kirjoittamisen ja on noussut genren kirjoittajien kärkikaartiin. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa teosta.

Kostetin kirjoilla on lukijan mielenkiinnon herättävät hyvät ja osuvat nimet. Myös Sanna-Reeta Meilahden suunnittelemat kauniit kannet kutsuvat lukijaa tarttumaan kirjaan.

Arvonnassa Kaarina Griffithsin Tuulisolmut

 

Hei kaikki. Syksyn tullessa on mukava jäädä luvan kanssa sisälle ja uppoutua kirjojen pariin. Seurana voisi olla vaikkapa hyvä dekkari, kuten Kaarina Griffithsin Tuulisolmut. Kirja jatkaa Cornwall-mysteeri -sarjaa. Pidin paljon kahdesta aiemmasta osasta: Meren syliin ja Lintumies. Tuulisolmut vie lukijan kauniisiin Cornwallin maisemiin. Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena. Kuten Griffithsin edellisetkin kirjat osoittivat, Griffiths on sujuvasanainen kirjoittaja ja taitava juonen rakentaja.

Minulla on tätä kirjaa kaksi kappaletta kirjahyllyssäni. Laitan hyvän kiertämään ja laitan kirjan arvontaan. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi, jotta voin infota mahdollisesta voitosta. Kiva, jos olet blogini lukijana (oikealla "lukijat") tai seuraajana Blogit.fi:ssä.

Arvonta päättyy lauantaina 13.9.2025 klo 18. Ilmoitan voittajalle sähköpostitse. Jos voittaja ei reagoi sähköpostiin kolmen päivän kuluessa, arvon uuden voittajan. Postitus vain Suomeen.

Mukavaa viikon jatkoa ja onnea arvontaan.

Anne Moilanen: Uhma

 

Anne Moilanen: Uhma. Johnny Kniga. 2025. Kansi: Ville Laihonen. Lukija Laura Malmivaara. 5T33M. Storytel. 

"Nousin korokkeelle hänen viereensä tanssimaan. Huusin: "Sä tanssit hyvin" ja siinä me sitten hytkyttiin. Jonkin ajan päästä tulimme alas ja hän esitteli minut kaverilleen, joka olikin sitten ihan Saatanan Komea Mies. Hän oli kuin Sean Connery ja Jeesus Kristus yhdistettynä! Aloimme juttelemaan. Hän oli mahtava: hauska, menestynyt, kansainvälinen. Menimme tupakalle. Hän kehui asuani, hiuksiani, huulipunaani. "Tykkään pukeutumisesta", visersin." 

Kirjan päähenkilö viisikymppinen Maria on nyt yksin. Moni suhde on kaatunut vuosien mittaan. Avioliitto Turbon kanssa päättyi vuosia sitten ja eroon päättyi myös suhde Pedron kanssa. Yhdessäolo Turbon kanssa tuntui useimmiten lähes täydelliseltä. "Turbo oli mahtava tyyppi. Hän oli uskomattoman energinen, fiksu, positiivinen ja hauska." Maria poti armotonta vauvakuumetta, ja he saivatkin neljä lasta. Kirjan vauvakuumekuvaukset ovat vertaansa vailla. Liitto päättyi eroon.

Sitten löytyi ihana, rakastettava Pedro, joka "oli outo, häiritsevä ja eläimellisellä tavalla fyysinen, kuin viidakon villi-ihminen." Pedro oli Marian suuri rakkaus. Suhde oli hyvin fyysinen, Pedro jumaloi Marian vartaloa ja näytti sen. Kaikesta tuli parempaa Pedron kanssa. Mutta Pedro jätti Marian. Seurasi epämääräinen joukko erilaisia miehiä, oli Kride, joka lopetti suhteen, koska halusi olla vapaa, nettitreffailun kautta löytyi Timo, sitten oli Bachata-mies, Kreikan lomalta löytyi ihana Joseph. Mikään suhde ei kestänyt.

Rakkauden kaipuu on suuri yhä edelleen. Marian viehätysvoimassakin näkyy jo ikä, mutta mentävä on, on oltava uhmakas, haku on edelleen päällä. "Minulla on korkeat kriteerit, mutta olen todella sinnikäs. En lopeta, ylipäätään mitään toimintaa, ennen kuin ollaan maalissa."

Välillä päästään seksistä irti ja siirrytään muihin teemoihin. Moilasen lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset Ämmänsaaresta Kainuusta olivat mielenkiintoisia. Kaikkien asiat olivat yhteisiä kyläläisten kanssa. Oli iso kaveriporukka, jonka kanssa kuunneltiin Metallicaa ja Nirvanaa. Kesätienisteillään Maria sai ostetuksi mahtavat stereot. Lämmöllä Maria muistelee energista ja rohkeaa Hulda-mummoa.

Jos kirjan sisällön kuittaa lyhykäisesti, aiheena on Marian rakkaus- ja seksielämä. Moilanen kirjoittaa seksielämästään hyvin suorasukaisesti, yksityiskohtaisesti ja varmasti myös rehellisesti. Seksi on tärkeää, oleellisen keskeistä suhteessa. "Orgasmin jälkeen usein ihmettelen, että olen vielä elossa." Välillä kirjaa lukiessa tulee hieman surullinen olo Marian epäonnisten suhteiden vuoksi, välillä taas ei voi muuta kuin hymyillä. Ehkä joku lukija innostuu kirjan myötä menemään legendaarisiin Kallen torstaibileisiin.  

Kirja on Moilasen esikoisteos. Kirja on syksyn uutuuskirjoja, se ilmestyi elokuussa. Moilanen sanoo, että kirja on autofiktiota, mutta että siinä on tapahtumia myös tuttavien elämästä ja mielikuvituksesta. Tarina pitää hyvin otteessaan, teksti on elävää ja sujuvaa. Moilasella on pitkäaikainen kokemus media-alalta, ja toimittajan vahva ammattitaito näkyykin tekstissä.

Laura Malmivaaralle täysi kymppi äänikirjan lukemisesta. En olisi voinut kuvitella tähän kirjaan parempaa lukijaa. Ja täysi kymppi myös Ville Laihoselle räväyttävästä kansikuvasta. 

"Olen vaativa kumppani, huutomerkki, panssarivaunu ja pyörremyrsky. Ihmiset uupuvat. Ihme, että minulla on ollut tämänkään verran suhteita. Jokaista rakastettuani olen puristanut kiinni itseeni niin, että ilmat ovat meinanneet lähteä pihalle".