Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

 

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa. Otava. 2020. Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka. 298 sivua.

Olipa ilo tarttua kirjaan, jossa on näin ihastuttava kansikuva. Kiinnitin kirjastossa ensin huomiota kirjan kanteen, sitten vasta luin takakannen tekstin. Kuvassa kannen kultakoristeet eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Kirjan aihepiiri vie lukijan sodan synkkiin vuosiin. Tapahtumissa liikutaan kahdella aikatasolla. Vuonna 1944 ollaan Inarissa ja vuosina 1947-1950 puolestaan Enontekiöllä.

Väinö Remes saapuu tulkiksi Inarissa sijaitsevalle saksalaisten vankileirille. Väinö on Akateemisen Karjala -seuran jäsen ja jo siksikin kannattaa Suur-Suomi -aatetta. Nyt sotatilanne näyttää siltä, että Natsi-Saksan häviö häämöttää. Pakkanen on kova ja leiriolosuhteet ovat karut ja ankarat. Sotavankien yölliset siirrot ihmetyttävät Väinöä, mutta keneltäkään ei heru lisätietoa. Rankoissa olosuhteissa syttyy ihastus Väinön ja saamelaisen kuppari Saaran välille.

Pidin kiinnostavana vankileirikuvausta jo siitäkin syystä, että saksalaisten vankileireistä Lapissa ei juuri ole tietoa. Tietoa on varmasti aikoinaan ollut, mutta dokumentit saatiin tehokkaasti tuhotuiksi. Valpo teki yhteistyötä Einsatzkommando Finnlandin kanssa ja näin saksalaisten leireille tuotiin suomalaisia vartijoita ja kuulustelijoita. Monet heistä, Väinö mukaanlukien, joutuivat näkemään saksalaisten rodunjalostusta.

Vuonna 1947 valokuvaaja ja toimittaja Inkeri Lindqvist muuttaa Enontekiölle kirjoittamaan Lapin jälleenrakentamisesta. Samalla hän etsii Kaarloa, sodassa kadonnutta miestään. Inkerin vuokralaiseksi tulee vähäpuheinen, omissa oloissaan viihtyvä Olavi Heiskanen. Inkerille tulevat tutuiksi saamelainen Piera-ukko ja hänen pojantyttärensä Bigga-Marja, joka innostuu Inkerin opastuksella valokuvauksesta.  

On selvää, että kirjan lopussa tapahtumaketjut yhtyvät. Ihmisten salaisuudet ja kohtalot kohtaavat.

Tuhkaan piirretty maa on Rautiaisen esikoisteos. Kirjan rakenne kaksine aikatasoineen on toimiva. Kaikkein merkittävin kirjan ansio on aihe. On arvokasta, että saksalaisten vankileirien salaisuudet alkavat avautua ja että niistä kirjoitetaan. Kiinnostavasti ja inhimillisesti Rautiainen kuvaa saamelaisten asemaa ja heidän huonoa kohteluaan. 

Rautiainen on tehnyt laajaa taustatyötä kirjaa varten. Kirja voitti Savonia-palkinnon vuonna 2020.