Hannu Väisäsen Viisikko lukupiirikirjana

 

Hannu Väisänen: Viisikko. Siltala. 2024. 200 sivua.

Aloitimme Naisten Pankin syyskauden lukupiiritapaamiset Hannu Väisäsen Viisikolla. Väisänen tunnetaan kirjailijana, erityisesti seitsemänosaisesta Antero-sarjastaan. Sarjan toinen osa Toiset kengät toi hänelle Finlandia-palkinnon vuonna 2007. Ennen kaikkea Väisänen kuitenkin tunnetaan kuvataiteilijana. Hänet tunnetaan mm. uuden Kalevalan kuvitustyöstä vuonna 1999 sekä useista kirkkomaalauksista. Totesimmekin, että Hannu Väisänen on todellinen monilahjakkuus. Hän muutti Ranskaan vuonna 1989 ja jatkoi siellä taiteen tekemistä. Eräs lukijoistamme oli tehnyt ammatillista yhteistyötä Väisäsen kanssa ja muisteli lämmöllä kiinnostavia keskusteluja taiteilijan kanssa.

Viisikko on Antero-sarjan viimeinen eli seitsemäs osa. Kirja on autofiktiota ja kuvaa Hannun ja hänen neljän sisaruksensa tapaamisia Hannun asuttamassa pappilassa Ranskassa. Sisarukset - Santeri, Aleksi, Sisko ja Sakari - ovat hyvin erilaisia. Läheisimmiksi olivat lukijoillemme tulleet Aleksi ja erityisesti Sakari, joka kirjoitti ahkerasti runoja siniseen vihkoonsa. Sakarin menneisyydestä löytyy traaginen tapahtuma, joka saa lukijan herkistymään. 

Väisänen kuvaa elävästi sisarusten puuhailua Hannun kotona. Sisarukset olivat aktiivisia. He kokosivat vanhan Sopu-teltan, kävivät epätoivoista torakkasotaa, ostivat memory-patjan ja järjestelivät kirjoja. Illan pimentyessä Hannu kertoi sisaruksille vanhuskorvesta. Se sopi hyvin teemaan, koska kaikki sisarukset olivat jo aika iäkkäitä. "Kuvitelkaa maa, mikä tahansa maa, jonka väestö vanhenee. Vanhuksista tulee vaikeasti väännettävää massaa. Tuo massa käy maalle taakaksi. Kansantuote vähenee, maa velkaantuu."  27000 vuotta vanhat Pech Merle -maalaukset saivat sisarukset herkistymään ja tuntemaan voimakasta läsnäolon tuntua. 

Viisikko tarjoaa lämpimän ja sydämellisen lukukokemuksen. Väisänen on onnistuneesti kuvannut jo ikääntyvää sisarusparveaan, ja hänen lämminhenkinen ote välittyy vahvasti lukijalle. Sisarusten välillä voi aistia aitoa välittämistä, empatiaa ja avointa kommunikaatiota. Yksi lukijoistamme, joka oli lukenut kaikki sarjan osat, totesi, että tämä kirja on hauskin kaikista. Väisäsen kerronta on taitavaa ja erittäin visuaalista. Teksti piirtyy eläväksi kuvaksi niin, että lukija voi nähdä ja kuulla esimerkiksi pappilan pihan saarnin.  "Tuossa on saarni, niin likellä verantaa että näyttää kuin se pyrkisi sisään. Sitä voi melkein koskettaa verannalla istuessaan. Kuunnella sen huokailua ja suhinaa, kun se huojuttaa oksiaan kuin vanha rausku rintaeviään. Sen runkoa peittää erityisen ryppyinen kuori". 

Totesimme, että Viisikko oli hyvä valinta lukupiirikirjaksi. Se herätti keskustelua ja jätti lukijoille lämpimän ja hyvän mielen. Kirja toimii itsenäisenä teoksena, eikä vaadi sarjan aiempien osien lukemista. Annoimme kirjalle arvosanan 4,1. 

Seuraavana lukupiirikirjana meillä on Brit Bennettin Mikä meidät erottaa (Tammen keltainen kirjasto 2021). 

Miina Supinen: Rakkauden resepti

 

Miina Supinen: Rakkauden resepti. Pääskykehrän tarinoita -sarja, osa 1. Gummerus. 2025. Lukija Maija Lang. Storytel. 3h20min.  

Kirjan minä-kertoja Luna on nuori sinkkunainen, jolla on takanaan pitkä rakkaussuhde Ollin kanssa. Olli on edelleen Lunan mielessä lähes päivittäin, vaikka Olli jättikin Lunan ikävällä tavalla. Luna asuu Pääskykehrässä, pienessä merenrantakaupungissa, jonka Vanhakaupunki on idyllinen ja huokuu historiaa. Luna on kokki ja hänellä oli vuosien ravintolahistoriaa Pääskykehrän ravintoloista, kunnes hän perusti oman Chez Luna -ravintolan. Chez Luna on arvioitu parhaaksi ravintolaksi Pääskykehrässä. "Kaupungissamme oli paljon hyviä ravintoloita ja kilpailu oli armotonta. Ravintola-ala oli vaikea, mutta Pääskykehrä oli ruokamatkailijoiden mekka."

Luna on paljon tekemisissä kahden sisarensa kanssa, joilla molemmilla on jo perhe. Mari on pappi ja Saana on maskeeraja. Siskot ovat huolissaan Lunan deittailusta, tai oikeastaan siitä, että sisko ei deittaile, riippuu vaan kiinni Ollin muistoissa. Sitten Saana keksii. "Nyt mä tiedän! Mulla on sulle täydellinen tyyppi! Miten mä en sitä heti tajunnut? Se on täydellinen illallisvieras! Ja se on Suomen kovin panomies." Hän on Artur Mäki, tv:stä tuttu koko kansan julkkis. 

Treffit järjestyvät, ja Luna valmistaa kotonaan kolmen ruokalajin illallisen. Artur tulee, on mukavaa seuraa ja osaa arvostaa hyvää ruokaa, mutta siihen se sitten jää, vaikka Luna olisi odottanut enemmän. Kuitenkin illallinen johtaa yllätyksellisiin tapahtumiin, jolloin Lunan ravintola saa uutta tunnettavuutta. 

Deittailurintamalla tapahtuu jotakin koko ajan. Luna joutuu punnitsemaan vanhan suhteen painoarvoa. Kantaako se edelleen? Ja mitä kaikkea tuokaan mukanaan terveystarkastajan käynti, jolloin miesten pukuhuoneen kaapista löytyy haisevaa sisäfilettä?

Supisen Rakkauden resepti aloittaa Pääskylahden tarinat -kirjasarjan, joka on saatavissa vain e- ja äänikirjana. Sarjaan on tulossa vielä neljä osaa. Ainakin tämä aloitusjakso oli todella mukavaa feelgood-kuunneltavaa. Kirjassa on hyvä tunnelma, on elämän solmukohtien selvittämistä, on paljon rakkautta ja hyvin rakennettuja henkilöhahmoja. Viihdyin Lunan seurassa todella hyvin. Pidin paljon kirjan ravintolamiljööstä. Kirjassa herkutellaan, jaetaan reseptejä, annetaan kokkausvinkkejä, määritetään paistolämpötiloja - kaikkea, mitä gourmet-ruokailuun liittyy. Ja miten ihastuttava kansi kirjassa onkaan!

Jaana Lehtiö: Aamu iltaa julmempi

 

Jaana Lehtiö: Aamu iltaa julmempi. Myllylahti. 2025. 319 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Jaana Lehtiö sijoittaa rikosromaaniensa tapahtumat kotikaupunkiinsa Porvooseen. Juha Muhonen -sarja alkoi vuonna 2013. Nyt ilmestynyt Aamu iltaa julmempi on sarjan kahdestoista osa. Sarjan kirjat ovat kaikki itsenäisiä teoksia. 

Sillan kupeesta Porvoosta löytyy vainaja. Rikoskomisario Juha Muhosen tehtävänä on selvittää, mitä on tapahtunut. Käy ilmi, että vainaja on Konrad Leväluoma, kansalaisopiston filosofian opettaja, joka tunnetaan korealaisen ruoan ystävänä ja armottomana naisten hurmaajana. Pian selviää, että Konrad oli myrkytetty. Poliisi ei kunnolla ennätä perehtyä Konradin kuoleman tutkintaan, kun jo tapahtuu toinen murha. Ruumiit eivät vielä tähänkään lopu, vielä löytyy mies surmattuna Porvoonjoesta.

Juha Muhonen tiimeineen on täystyöllistetty tutkiessaan murhia ja yrittäessään selvittää mahdollisia yhtäläisyyksiä murhien välillä. Onko kyseessä yksi ja sama murhaaja, pohtii poliisi. Poliisien yöunet jäävät vähäisiksi, paineet ovat kovat. Lisää ruumiita ei saisi enää tulla. Yritetään hakea motiivia murhille, tutkitaan lähes koko Porvoon tienoot ja haastatellaan iso liuta vainajien sukulaisia ja porvoolaisia. Tekoälyäkin hyödynnetään. Ja maaliin päästään, vaikkakin monenlaista kiemuraa oli matkassa.

Kirjaa oli mukava ja helppo lukea. Lehtiön teksti, jossa on mukana aimo annos huumoria, on elävää ja sujuvaa. Lehtiön luomat henkilöhahmot on taitavasti rakennettu. Juha Muhonen on todella sympaattinen täysin työlleen omistautuva poliisi. Hän haluaa tehdä työnsä hyvin, eikä lämpene kaiken maailman yhteistyötä edistäville kehityshankkeille. Ja se, mitä Muhonen ei voi vastustaa, on pulla. Ellen-vaimo jää kirjassa täysin taka-alalle, mutta oletan, että hänen persoonaansa on avattu sarjan aiemmissa osissa. Kutvonen, Näätämö ja Lehtonen ovat kiinnostavia Muhosen tiimikavereita, mutta kaikkein piristävin henkilö on Hilkka Alitupa, Vanhan Porvoon opas, joka tuntuu olevan aina paikalla eikä malta pysyä erossa poliisitutkimuksista. 

Iso rooli kirjassa on Porvoon kaupungilla. Kirjailija tuntee kotikaupunkinsa hyvin ja taitaa visuaalisen kerronnan. Historiallinen Porvoo ja Vanhan Porvoon kadut ja maisemat heräävät eloon Lehtiön käsittelyssä. 

 

Tuuli Kivijoki: Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella

 

Tuuli Kivijoki: Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella. Karisto. 2025. Kansi: Katja Säilä. 250 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kivijoen Lemmenlahti-sarja on edennyt kolmanteen osaan. Kaikissa osissa pääroolissa on eri henkilö, aina naishenkilö ja luonnollisesti Lemmenlahdella asuva. Nyt vuorossa on Kaisa, Lemmenlahden koulun koulusihteeri, joka on muuttanut Lemmenlahdelle vajaa vuosi sitten. Syy muuttoon oli ikävästi päättynyt rakkaussuhde.

Kaisa on ostanut oman asunnon, rivitalokaksion. Osoittautuu, että rivitaloyhtiössä asuu sinkkumiehiä, jotka tavalla tai toisella herättävät Kaisan kiinnostuksen. On Hannu, joka kutsuu Kaisan grilliaterialle, ja on salaperäinen erakkomies, joka tuntuu harrastavan vain lukemista. Sitten on vielä Timo, jonka vuoksi Kaisa muutti Lemmenlahdelle. Kaisa kuvitteli jättäneensä suhteen taakseen, mutta niin vain Timo ilmestyy Lemmenlahdelle työkeikalle ja haluaa jatkaa suhdetta. Kaisa tuntee edelleen rakastavansa Timoa, mutta vaikea on unohtaa suhteen ikävää päätöstä. "Ehkä kohtalo oli tarkoituksella heittänyt Timon tekemään projektia Lemmenlahdelle, Kaisan lähelle. Mitä menetettävääkään Kaisalla oli? Ehkä riski oli ottamisen arvoinen."

Kaisa tuntee, että hänen elämänsä on mallillaan. "Kaikki oli oikeastaan hyvin, enemmän kuin hyvin, elämän pienet ilot olivat niitä tärkeimpiä, ne auttoivat harmitusten ja vastoinkäymisten yli ja saivat ymmärtämään mikä oli aidosti tärkeää ja mikä ei." Kaisa viihtyy työssään ja hänellä on mukavia harrastuksia. Mieluisin harrastus on käsityöt. Nyt tänä kesänä Kaisa on innostunut puutarhatöistä sekä uimisesta. Iltaisin on mukava viettää aikaa omassa kodissa ja illan päätteeksi ottaa kirja käteen, vaikkapa se Portugaliin sijoittuva dekkari, josta Annika oli Kaisalle vinkannut. Kesä huipentuu Lemmen viemää -kirjallisuustapahtumaan, jonka järjestämisessä Kaisalla oli iso vastuu. "Kaisa oli enemmän kuin tyytyväinen, sillä Lemmen viemää oli osoittautumassa jymymenestykseksi."

Sitten on enää ne miessuhteet, suhteissa on jopa valinnan vaikeutta. Romantiikalla on vahva rooli kirjan tapahtumissa. Kaisan tekemä valinta on varmasti mieluinen myös lukijoille.

Tuuli Kivijoki on dekkarikirjailija Anu Patrakan salanimi. Varmasti dekkarikirjailijalle on mukavaa vastapainoa paneutua jännityksen ohella romanttiseen genreen. Lemmenlahti-sarja on taattua feelgood-kirjallisuutta ja mielestäni sieltä parhaimmasta päästä. Tämän kirjan seurassa lukija viihtyy, juoni etenee jouhevasti eikä Kaisaan voi olla kiintymättä. Kaisa on hyvin aikaansaava ja itseellinen nainen, joka kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja rakkautta. Kivijoki/Patrakka on taitava kirjoittaja, olipa sitten kyseessä dekkari- tai romanttinen genre.  

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella (Karisto 2023) (linkki) ja Syksyn sävyjä Lemmenlahdella (Karisto 2024) (linkki). Kaikki osat ovat itsenäisiä teoksia, kirjat sitoo yhteen Lemmenlahti. Kirjan kaunis kansi on Katja Säilän käsialaa. 

Arttu Tuominen: Alec

 

Arttu Tuominen: Alec. Otava. 2025. Kannen suunnittelu: Mika Tuominen. 365 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Arttu Tuomisesta tuli yksi suosikkidekkaristeistani Delta-sarjan myötä. Oli ilo seurata, kuinka Tuominen kehittyi osa osalta sekä kirjoittajana että juonen rakentajana. Sarjan poliisit – Jari Paloviita, Susanna Manner, Henrik Oksman ja Linda Toivonen – tulivat todella tutuiksi. Oli kiinnostavaa osallistua kirjailijan kanssa Porissa järjestetylle opastetulle kävelykierrokselle Delta-sarjan tapahtumapaikoille. Naisten Pankin lukupiirimme sai Tuomisen Raumalle kirjailijavieraaksi viime vuoden huhtikuussa.

Mielenkiinnolla ja myös hienoisella jännityksellä tartuin Tuomisen uutuuteen. Alec on ensimmäinen osa Kide-rikosromaanisarjassa. Uuden sarjan myötä Tuomisen kustantamo vaihtui WSOY:sta Otavaksi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Pohjois-Suomeen, tarkasti ottaen Sallaan. On vuosi 1992. Laman vaikutukset näkyvät jo Sallassakin, turistivirrat ovat tyrehtyneet, yrityksiä on jouduttu lopettamaan eikä Wanhan Bensiksen kahvilassa juuri käy asiakkaita. 

Lamasta huolimatta kauppa käy joillakin aloilla. Neuvostoliiton romahtaminen oli onnenpotku mafialle. Venäläiset käyvät aggressiivista huumekauppaa. Tehostaakseen kaupankäyntiä he ostavat asumattomia tiloja huumeiden ja rahan säilytyspaikoiksi rajan läheisyydestä. Suomen puolelle tullaan moottorikelkalla, tehdään kaupat ja palataan samaa uraa takaisin. "Suomi on ihanteellinen maa huumausaineiden kauttakululle. Yhteistä rajaa on yli tuhat kilometriä, joista suurin osa vartioimatonta, harvaan asuttua korpea." Kun vielä onnistutaan värväämään joku suomalainen rahapulasta kärsivä rajamies tiedottajaksi - tietysti suurella rahalla - niin onnistumisen edellytykset ovat erinomaiset. 

Sallan poliisissa vanhempana konstaapelina työskentelee Sami Aho. Samilla on rauhanturvaajataustaa Siinailta. Talouden nousukiidossa Sami ja vaimonsa Raisa olivat ottaneet ison lainan ja perustaneet Wanhan Bensiksen kahvilan sekä koiravaljakkovuokraamon. Nyt ei ole muuta kuin velkaa. Samin kollega on alle kolmekymppinen Sanna, joka avomiehensä Kallen kanssa yritti saada lomakylää pystyyn, mutta sekin kaatui rahan puutteeseen.

Syrjäisellä maatilalla tapahtuva ampumisvälikohtaus, jossa menehtyy toistakymmentä ihmistä, ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen. Keskusrikospoliisi saapuu tutkimaan tapausta. Samin 14-vuotias tytär Liina joutuu hiihtoretkellään ampumisten silminnäkijäksi. Poliisin mukaan tapahtumien taustalla ovat venäläisten huumeporukoiden väliset riidat. Sami ei kuitenkaan usko virallista selitystä — hän on varma, että tapaus on paljon monimutkaisempi. Eikä hän ole väärässä.

Liina ja hänen erakkoystävänsä Alec ajautuvat mukaan monivaiheiseen tapahtumaketjuun, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Keneen voi enää luottaa? Kasvaako kiusaus liian suureksi, kun laman keskellä laskupinot vain kasvavat ja ylimääräiset dollarit houkuttelevat? Entä ovatko edes kaikkein rakkaimmat ystävät todella luotettavia?

Ei ollut pettymys tämä rikosromaani, päinvastoin. Tarina vei mukanaan, en juuri malttanut taukoja pitää. Juoni on taitavasti rakennettu ja on edelleen ajankohtainen. Kuten Delta-sarja osoitti, Arttu Tuomisen henkilöhahmot ovat yksi hänen vahvimmista valteistaan. Erityisen läheisiksi minulle tulivat Sami ja hänen tyttärensä Liina sekä myös Alec, jonka tausta avautuu vähitellen, vasta kirjan loppupuoliskolla. Samissa, joka joutuu usein miettimään oikean ja väärän rajoja, näkyy eletty elämä säröineen ja ristiriitoineen. Hän, kuten muutkin kirjan henkilöt, ovat uskottavia ja helposti samaistuttavia. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun luin dekkaria kyyneleet silmissä; niin läheisiksi nämä ihmiset tulivat. 

Lapin kauniilla luonnolla on kirjassa iso rooli. Liinalle ja Alecille Lapin luonto on tärkeä. Heidän moottorikelkka-ajeluillaan lukija pääsee ihailemaan talvisen Lapin kaunista luontoa ja jäisiä tuntureita, aistimaan ankaraa kylmyyttä sekä kohtaamaan Lapin luonnon eläimiä.

Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat rikosromaanilta muutakin kuin pelkkää jännitystä.

Julkkareissa pe 15.8.2025 Porin Puuvillassa kirjailija kertoi, että Kide-trilogian teemoja ovat raha, valta ja riippuvuudet. Seuraavassa osassa liikutaan Pariisissa samojen teemojen parissa. Toisen osan julkkarit on samaan aikaan ja samassa paikassa. Laitetaan siis kalenteriin: 15.8.2026 Porin Puuvilla. 

Petri Tamminen: Sinua sinua

 

Petri Tamminen: Sinua sinua. 2025. Otava. Lukija Antti Virmavirta. 2 t 50 min. Storytel. 

Petri Tammisen teos Sinua sinua ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa. Kirja on saanut hyviä arviointeja sekä lehdissä että bloggareiden keskuudessa. Minä kiinnostuin kirjasta vasta, kun kuuntelin Petri Tammisen haastattelun Naantalin Kirjajuhlilla 9.8.2025. Tammista haastatteli Seppo Puttonen. 

Kirjan päähenkilö on nuori parikymppinen mies. Kirjailija myönsi haastattelussa, että kyseessä on autofiktiivinen teos. Mies matkaa tyttöystävänsä Marin kanssa Prahaan. "Siellä Ruissalossa meidän on täytynyt se sopia, että matkustaisimme toukokuussa Prahaan ja menisimme siellä kihloihin." Päähenkilö kuvaa innokkaasti ylioppilaslahjaksi saamallaan kameralla. Etsiessään hyviä kohteita hän kohtaa H:n, elämänsä rakkauden. 

Kihlaus Marin kanssa purkautuu. Alkaa puolentoista vuoden romanssi, jonka aikana mies ja nainen tapaavat suurimmaksi osaksi Prahassa, ainoastaan kerran H tulee Suomeen. Mies on läpikotaisin ihastunut ja rakastunut, mutta on vielä varsin kokematon rakkauselämässä. "...olin 21-vuotias ja kirjastosta kotoisin ja sieltäkin ihan eri hyllyiltä." Mies tekee kaikkensa päästäkseen Prahaan mahdollisimman usein. Hän jopa tekee uhkarohkean tempun kuljettaessaan ostamansa arvokkaan viulun Prahasta DDR:n kautta Suomeen. Tämän tekee rehellisistä rehellisin mies, joka varastaessaan kahvikupin muistoksi prahalaisesta hotellista, palauttaa sen omantunnon tuskissa takaisin pöytään. Mutta viulusta saaduilla rahoilla hän pystyy tekemään kolme Prahan matkaa. 

Mies tietää järjellä, että H ei rakasta häntä, "ja järjellä tietäminen ei ole ihmisten välisissä asioissa tietämistä lainkaan." Ja niin suhde loppuu. H lopettaa sen.

Ajan myötä mies kohtaa Liisan. He avioituvat, elämä asettuu uomiinsa, eletään normaalia perhe-elämää, sisustetaan kotia ja kasvatetaan lapsia. Mies ei voi unohtaa H:ta. Hän matkustaa takaisin Prahaan tapaamaan H:ta ja olisi valmis jatkamaan suhdetta, mutta toive on yksipuolinen.  

Kirjassa ei avata Prahan yhteiskunnallista tilannetta, mutta 1980-luvun lopun tapahtumat ovat kuitenkin koko ajan läsnä. Yhteiskunnan pelottava ilmapiiri näkyy ihmisissä, mm. niin, että ihmiset eivät naura, kun ei ole mitään syytä nauruun. Usein miehen mieleen tulevat kirjat ja kirjailijat, mm. Pentti Saarikoski, jonka asuntoa mies käy etsimässä Prahassa. Myös kondomit muistuttavat Saarikoskesta. Niitä oli jaettu miestenvessassa KOM-teatterin Saarikosken runojen lauluillassa Jokaisella on tämänsä. Rakastellessaan H:n kanssa hän pohtii Veikko Huovisen kirjoitustyyliä, Prahassa hän ärsyyntyy Philip Rothin kirjasta The Prague Orgy, junassa hän hyräilee Jukka Linkolan säveltämää Ilpo Tiihosen runoa ja Turussa hän muistaa Turkka Suomisen Turun murteella kirjoitetun runon.

Haastattelussa Tamminen totesi, että ihmisillä on tapana palata muistoihin, kun ikää tulee lisää. Kirjoittaminen suhteesta H:n kanssa on vaatinut useita välivuosia, jotta muistoihin on voinut palata ja niitä on voinut käsitellä. Nyt kun hän on siihen pystynyt, tuloksena on hieno pienoisromaani, jonka kieli on kaunista ja niin hiottua ja tarkkaa, ettei kirjassa tunnu olevan yhtään ylimääräistä sanaa. Mukana on huumoria ja lempeää itseironiaa. Miten paljon tunteita voikaan mahtua 144 sivuun! Kirjan kuuntelun ohella otin esille e-kirjan, koska halusin nähdä valokuvat. Pelkistetyt kuvat Prahasta ja sydäntä lämmittävät kuvat äidistä ovat kiinnostavia ja tukevat hyvin tarinaa. Kerrassaan upea lukukokemus. Suosittelen lämpimästi. 

Kirjan nimi on oivaltava. Kun sanan jättää pois, koko lause saa täysin uuden merkityksen. Mies oli äänittänyt kasetille tämän Chydeniuksen säveltämän ja Aulikki Oksasen sanoittaman runon ja kääntänyt laulun sanat tsekiksi. Tähän nainen ei reagoinut mitenkään, mutta sen sijaan Velvet Undergroundin levyyn nainen ihastui.

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo

 

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo. Otava. 2025. Alkuteos Hjortronmyren. Suomentanut Kristiina Vuori. Lukija Sanna Majuri. 12T 16 M. Storytel.   

Seitsemäntoistavuotiaan Sivin toive on opiskella kansakoulunopettajaksi. Toive ei toteudu, köyhän perheen lapsena isä laittaa hänet ensin apulaiseksi naapuritaloon ja sitten kokiksi metsurikämppään. Miten toimia kokkina kymmenelle miehelle, osaako hän mitään ja miten elää kämpässä kymmenen miehen kanssa, pohtii Siv peloissaan. Kaukana metsässä purevan kylmyyden keskellä kokilla riittää tekemistä, metsurit tarvitsevat monta ateriaa päivässä. Siv kirjoittaa ruokaohjeita vihkoseensa, joka vuosikymmenten päästä osoittautuu arvokkaaksi muistoksi Sivistä. 

Työskentelystä metsurikämpässä tulee Siville monella tavoin mullistava kokemus. Hän itsenäistyy ja tuntee vapauden tunnetta, kun saa itsenäisesti hoitaa metsureiden muonittamisen. Ja lisäksi Siv kohtaa elämänsä rakkauden. Tapahtumat sijoittuvat Djupseleen Ruotsin Västerbotteniin vuonna 1938.

Toisella aikajanalla samoilla Västerbottenin seuduilla vuonna 2022 nuoret ympäristöaktivistit protestoivat metsäyhtiön hakkuuaikeita vastaan. He ovat kahlinneet itsensä kaadettaviin puihin. Tapaus saa paljon medianäkyvyyttä. Metsäyhtiö laittaa Evan, yrityksen pr-henkilön, rauhoittamaan tilannetta. Eva onkin tottunut esiintyjä, joka vankalla ammattitaidolla puhuu vakuuttavasti kestävästä kehityksestä ja vihreästä siirtymästä. Ympäristöaktivistien vihamielisyys kohdistuu Evaan. Myöskään Evan poika Vilgot ei katso hyvällä äitinsä puolustuspuheita.

Evalle Djupselen seutu on tuttua. Hän on viettänyt täällä paljon aikaa mummonsa ja isoisänsä luona. Nyt Eva kohtaa nuoruuden aikaisen ihastuksensa, ja suhde tuntuu heräävän eloon. Lisäksi selviää uusia kiinnostavia asioita Evan lapsuudesta.

Kuuntelin kirjaa hieman ristiriitaisin tuntein. Ensimmäinen ajatukseni kirjaa aloittaessani oli, että taas on kirjassa kaksi aikatasoa. Tuntuu, että lähiaikoina lukemissani kirjoissa on hurjan monessa käsitelty kirjan teemoja kahdessa aikatasossa. Hyvin harvoin aikatasot ovat harmonisia ja tasavahvoja. Tässä kirjassa minulle mieluisampi aikataso oli Sivistä kertova osuus. Mutta riippumatta aikatasoista pidin kirjasta. Aiheet olivat kiinnostavia. Oli mielenkiintoista lukea metsurikämpän elämästä ja kokin työstä, saamelaisuudesta ja naisten historiasta. Siv ja Eva ovat kaksi näennäisen erilaista naista eri aikakausilta, mutta silti heillä on paljon yhteistä. Löfman kirjoittaa sujuvasti ja hänen rakentamansa henkilöhahmot ovat eläviä. Kirja osoittautui viihdyttäväksi ja koskettavaksi lukukokemukseksi. 

Kirja aloittaa Metsän omat -trilogiasarjan. Ihan ehdottomasti haluan lukea sarjan jatko-osan.